Huvila meren saarella 27

BLOGI 136
24.7.2017

Voi taivas!

(Auringon)laskujeni mukaan olen asunut kesäsaaressa 42:n vuoden aikana yhteensä 10 vuotta.

Se on enemmän kuin missään muussa asunnossani.

Voi taivas! Sehän tekee 3650 auringonlaskua.

Saaresta on tullut rakas kotini.

Toisaalta tunnen nykyisin olevani kotona melkein missä tahansa.

Silti rakastan tätä juuri tätä paikkaa.

Saari on kuin valtamerialus – 200 metriä pitkä ja 50 leveä.

Se pysyy tukevasti paikallaan, kun maisema purjehtii ohi alati erilaisena.

Alukseni on ekologinen – se kulkee aurinkovoimalla.

Juhannusaatto 1

Äänettömästi ja varmasti vaikka luonto välillä pauhaa ympärillä.

Juhannusaatto 2

Laivani kipparina minulla on jalat tukevasti maassa.

Mutta annan henkeni lentää pilvien ja liplatuksen mukana.

Onneksi se on aina vielä palannut takaisin.

Istun pitkiä aikoja vain katselleen ja kuunnellen meren ja taivaan leikkiä ja liekkiä.

Jossain muualla maailma menee omia menojaan ja pärjää ilman minuakin.

Sen kohina ei kuulu tänne.

Enkä edes halua mennä tätä muuta maailmaa katsomaan.

Maailmahan tulee luokseni tänne.

Auringonlaskut toistavat itseään pienin ja suurin variaatioin.

Minäkin huomaan samoin toistavani itseäni.

Kaikki on jo sanottu moneen kertaan.

Kuten olen moneen kertaan sanonut.

Mutta sen voi sanoa vielä uudestaan.

Koko elämähän on vain pienten osien kertautumista.

Tämä näkyy myös suurten säveltäjien sinfoniossa joiden sanotaan sisältävän koko maailman.

Niissä samat teemat muunnelminen kertautuvat aina uuvutukseen asti.

Välillä tulee seesteisiä tuokioita jolloin kaikki pysähtyy.

Välillä on dramatiikkaa ja voimmakkaita uhmaavia värejä.

Kaikilla asioilla on monta puolta kuten saarellakin.

Taivaan ja meren paletissa löytyvät kaikki värit.

Isolla ja pienellä pensselillä maalattuna.

Auringonlaskua vastapäätä on myös oma värimaailmansa.

Sininen hetki.

Violetti hetki.

Finale maestoso.

Hyvää loppukesää kaikille!

Toivoo

Hullu arkkitehti

MIETE 131
SYNTIENI TÄHDEN
SAIN ELINKAUTISEN TUOMION
TÄMÄ KAKKU ON VAIN NIELTÄVÄ
ONNEKSI SIINÄ NÄYTTÄÄ
VIELÄ LÖYTYVÄN RUSINOITA

Tallenna

Ultrakevyt teltta-soutuvene pyörillä

BLOGI 135
8.5.2017

Ystäväni Jouko Koskinen on haaveillut erikoisvarustetusta retkisoutuveneestä jo nuoruudesta lähtien. Nyt eläkeiässä – kymmenien vuosien odotuksen jälkeen – haave on toteutunut täydellisesti. Upeaa! Saanko esitellä – retkisoutuvene ”Sinne”.

Ylpeä isäntä ihailee luomustaan.

Veneessä on irrotettavat pyörät, joiden avulla se on helppo vetää rannalle varsinkin kun koko 6,1 metriä pitkä hökötys painaa vain 90 kiloa. Samanpituiset suomalaiset puiset tai lasikuituiset soutuveneet painavat yleensä yli 200 kiloa. Pyörät voi tarvittaessa ottaa mukaan veneretkelle. Ne sidotaan kumilenkeillä kiinni kannelle.

Vene on valmistettu kuuden millin mahonkivanerista. Leveä keskituhto toimii teltan makuualustana. Sen alla on reilu vesitiivis säilytystila telttaa ja retkivarusteita varten.

Räätälöity telttakatos peittää koko veneen. Foto: Wooden Boat Magazine 2014.

Kevyttä venettä on helppo soutaa joko yksin tai kaksin ja se menee kovaa. Veneen tekijät näyttävät mallia. Foto: WBM

No niin, nyt vene on katsastettu. Ei muuta kuin matkaan!

Hello Koitere! Täältä tullaan! Foto Pirkko Pohjakallio

Isäntä kipparoi kun ajetaan isolla selällä aika vauhtia 2,3 hv perämoottorilla. Ja kansi kiiltää! Mustien pyöreiden luukkujen kautta pääsee laittamaan säilytystilaan pienempiä tavaroita tai järjestelemään sitä. Foto P.P.

Melankoliaa kaislikossa. Tämä menee melomalla kapeistakin paikoista. Veneen leveys on vain 159 cm ja uppouma 5 tuumaa. Foto P.P.

Hsss! Täältä saa kalaa! Foto P.P.

Löytyipäs hyvä leirintäpaikka. Tähän jäädään yöksi. Foto P.P.

Voilà! Vene on vedetty kuiville ja teltta pystytetty.

Makuusopppi kutsuu!

Makuusijojen lisäksi veneen perään muodostuu vielä katettu oleskelukajuutta penkkeineen.

Kalat on syöty ja oluet joutu. Ah Suomen kesäyön rauhaa! Unelma on toteutunut juuri sellaisena kuin se on kuviteltu. Täydellistä! Foto P.P.

Kesän retket on tehty ja vene siirretty toistakymmentä metriä pitkään venevajaan. Sinne! Vajan korkeassa päässä on kahden hengen yöpymisullakko. Keskellä veneiden ympärillä on seisontakorkeus.

Hieno veneprojekti Jouko! Onneksi olkoon!

Hullu arkkitehti

MIETE 130
ILOITSEN SIITÄ ETTÄ 
ELÄN VAPAASSA MAASSA
EI TARVITSE KATSOA TV:STÄ
UUTISIA
FORMULOITA
JÄÄKIEKKOA
EUROVIISUJA
VAALITENTTEJÄ
VAALIVALVOJAISIA
TIETOKILPAILUJA 
TOSITEEVEETÄ
YNNÄMUUTA

KAIKEN TÄSTÄ VAPAUTUVAN AJAN
KÄYTÄN PIANONSOITTOON
SITÄ TARVITAAN
KOSKA SOITAN NIIN HUONOSTI
JA PITÄÄ HARJOITELLA PALJON

Hullu arkkitehti

Molto moderato

Da Capo 1

Da Capo 2

Tallenna

Pertti Maisalan taidetta 60 vuoden ajalta

BLOGI 134
1.5.2017

Blogissani on jo aiemmin ollut esillä toistakymmentä taidenäyttelyä. Useimmat taiteilijoista ovat olleet arkkitehti-kollegojani. Sama linja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa pitkän uran kaupunkisuunnittelijana tehnyt Pertti Maisala retropespektiivisellä näyttelyllään.

Pertti Maisala 16 v. omakuva 1956-57, Kallion yhteiskoulu, ruskea väriliitu A 3

Talvinen mökki, 1954, linopainos, Kallion yhteiskoulun taidekerho

Toivolan lato, 1955, linopainos, Kallion yhteiskoulun taidekerho

Kesäyö, Helsinki, Pääskylänrinne, lyijykynäpiirros 1956

Turun tuomiokirkko, sammakkoperspektiivi, Perspektiiviopin harjoitustyö TKK 1959, vesiväreillä laveerattu tushipiirros

Istuva alaston, TKK Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

Makaava alaston, TKK, Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

Eihän Unto Pusa piirustustuntien aikana opettanut Pertille eikä minullekaan mitään. Jos hän joskus edes suvaitsi tulla hieman maistissa luokkaan oli kommentti yleensä hyvin lakooninen. Ainoa lausuno minkä Pertti koskaan Untolta sai loppuun asti varjostetusta ja hyvin tutkitusta työstään oli: ”Olennainen riittää”. Ei kovin kannustavaa! Antoi kuitenkin Pertille täyden arvosanan opintokirjaan ja takavarikoi hänen kolme parasta piirustustaan koulun arkistoon, joten niitä ei voi tässä esittää. Epäilen ovatkohan ne siellä säilyneetkään.

”Olennainen riittää”, TKK, Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

”Kokousmuistioita” Espoon kaupunkisuunnitteluviraston tylsistä kokouksista sattumanvaraisilla kynillä, 1975-1979, á n. A 5

Pari ”kokousmuistiota” 1978 ja 1976, tushi

Espoo Muurala, vanhan mökin sisänurkka, ruskea värikynä, taidekerho Valon Aamun sesssio 1985, A2

Tässä näyttelyssä olevia kuvia voi ja kannattaa suurentaa klikkaamalla. Takaisin pääsee nuolella sivun vasemmasta yläkulmasta.

Abstarkti sommitelma 2, 1980, kartonkikollaasi ja tushiviivat, 45x55cm

Ajanmies, 1983, kartonkikollaasi 25x35cm, Saara Maisalan kokoelmat

Variaatio 4 samasta teemasta, 1985, kartonkikollaasi 50x60cm

Valistunut itsevaltias, 1986, kartonkikollaasi 60×80 cm, Marja-Liisa Leimalan kokoelmat

Järkkymätön torni, 1988, kartonkikollaasi 55x70cm, Jola ja Tuomas Maisalan kokoelmat

Sellon sointi, 1988, kartonkikollaasi 40x50cm

Ruutukakkonen, 1989, kartonkikollaasi 60x90cm

Kirje tuntemattomalta naiselta, 1988, kartonkikollaasi 65x50cm, Elina Salon kokolemat

Yö vai päivä, kesä vai talvi, 1989-2008, kartonkikollaasi 60x90cm

Ytimen halkaisu, 1990, kartonkikollaasi 60x80cm

Projektori – Montaasi-muisto, 1970-1992, kartonkikollaasi 80x60cm

Variaatio 5 samasta aiheesta, 1990, kartonkikollaasi A2

Samurai, 1991, kartonkikollaasi 50x60cm

Itsenäisyyspäivä 1993, kartonkikollaasi 80x60cm

Herkkuvarras, 1991-1994, kuvakollaasi 50x70cm

Läpi harmaan kiven, 1995, kartonkikollaasi 90x60cm

Toipilaan viimeinen kirje, 1997, kartonkikollaasi 60x80cm

Vähän violettia, 2000, kartonkikollaasi 60x80cm

Mestarit lavalla, 2000, kartonkokollaasi 80x60cm

Ulos valoon, 2000, kartonkikollaasi 60x80cm

Han och hon, 2001, kartonkikollasi 60x80cm

Trio, 2001, kartonkikollaasi 60x80cm

365 päivää/ uutisvuosi 2001, kartonkikollaasi 70x100cm

Selling stars – hursh stripes / US military cluster, 2014, kartonkikollaasi 70x100cm

Hienoja juttuja! Pertillä on jokunen työ vielä kesken ja toivotaan, että uusia tulee vielä iloksemme lisää.

Hullu arkkitehti

MIETE 129
MINULLA ON OLLUT TAPANA
JO VUOSIKYMMENIEN AJAN
KUUNNELLA KIIRASTORSTAINA
BACHIN MATTEUSPASSIO RADIOSTA
SÄNGYLLÄ MAATEN

TÄLLÄ KERTAA
TULI TAAS MIELEEN
ETTÄ TÄMÄ JEESUS-JUTTU
ON HELVETIN HYVÄ STOORI

Tallenna

La vérité sur l´affaire Alfred Jarry

BLOGUE 133
24.4.2017

Dessins de Timo Aarniala

Alfred Jarry 1873 – 1907 co/Timo Aarniala/p.k.

Parti á la pêche 1 co /Timo Aarniala/p.k.

Dét./Pêche 1 co/Timo Aarniala p.k.

Part-ti á la pe-che 2 co/Timo Aarniala/p.k.

La nuit de Paris co/Timo Aarniala/p.k.

Dét. Pêche 2 co/Timo Aarniala/p.k.

Dét./ La nuit de Paris co/Timo Aarniala/p.k.

Dét. /La nuit de Paris / Clément Luxe 96 course sur piste co/Timo Aarniala/p.k.

Liberté Égalité Fraternité 1 co/Timo Aarniala/p.k.

Roses, vers de terre et poissons co/Timo Aarniala/p.k.

Ubu Roi de Pologne co/Timo Aarniala/p.k.

Dét./Roses, vers de terre et poissons co/Timo Aarniala/p.k.

Dét. Ubu Roi de Pologne co/Timo Aarniala/p.k.

Liberté Égalité Fraternité 2 co/Timo Aarniala/p.k.

Feu! co/Timo Aarniala/p.k.

Maison Jarry Rue Cassette co/Timo Aarniala/p.k.

Dét./Feu co/Timo Aarniala/p.k.

Dét. /Maison Alfred Jarry co/Timo Aarniala p.k.

Maison Henry Rousseau, Clémence et Joséphine co/Timo Aarniala/p.k.

Dét./ Josephiné co/Timo Aarniala/p.k.

L´absinthe co/Timo Aarniala/p.k.

Dét./L´absinthe co/Timo Aarniala/p.k.

Fin

Hullu arkkitehti

APHORISME 128
J´AI DESSINÉ
DONC JE SUIS

Tallenna

Bruno Erat – ekotalo Kilo

BLOGI 132
3.4.2017

Suomessa on ollut eko-taloja jo vuosisatojen tai tuhansien ajan. Mitä muuta olivatkaan luola-asunnot tai hirsimökit, joita lämmitettiin puilla. Suurin osa Suomessa rakennetuista taloista oli eko-taloja ulkohuuseineen aina 1900-luvun alkuun asti. Ja vielä sen jälkeenkin tehtiin lukemattomia rintamamiestaloja puusta joiden ainoina lämmityslaitteina olivat puuhellat, takat ja kaminat. Kylminä talvina nämä asunnot olivat viileitä lämmityksestä huolimatta. Siihen sopeuduttiin. Se kuului asiaan.

Ekotalojen klassikko Villa Mummo.

Tässä artikkelissa eko-taloilla tarkoitetaan moderneja rakennuksia, jotka on rakennettu vuoden 1973 energiakriisin jälkeen. Tuolloin lähi-idän sodan seurauksena öljyn hinta kohosi rutkasti. Suomen hallituskin reagoi. Yleiseksi kattonopeudeksi määrättiin 80 km/t, mainosvalot sammutettiin yöksi, huonelämpötiloja laskettiin ja autojen lämmittämistä rajoitettiin. Asuntojen lisälämmittimet, moottoriteiden valaistus, harrastusilmailu ja autokilpailut kiellettin kokonaan.

Suomen ensimmäisen James Bond- elokuvan ensi-ilta joulukuussa 1973. Mainosvalot on sammutettu.

Arkkitehdit ja insinööritkin reagoivat. Alettiin suunnitella vähemmin energiaa kuluttavia taloja ja luonnonmukaisia taloja, joita kutsuttiin eko-taloiksi. Suomen ensimmäisiä ekotaloja ovat Bruno Eratin perheelleen ja naapurilleen suunnittelma Solbranten Espoon Kilossa vuodelta 1978. Vantaan asuntomessuille vuotta aikaisemmin oli valmistunut Harto Helpisen piirtämä ekotalo (kommentoi Harto !) .

Tervetuola visiitille Solbranteniin!

Lähes suomen eka ekotalo Villa Solbranten 40 vuoden vanhana sulautuu luontoon ja on osa sitä.

Villa Solbranten, pohjoispuolen julkisivukin – viherkatto tai kalteva viherseinä – sulautuu luontoon. Talossa on reilusti kaltevat katot ja kunnon räystäät kun siihen aikaan vielä ja nykyäänkin rakennetaan paljon tasakattoja ilman räystäitä.

Villa Sobranten on nimensä mukaisesti etelärinteessä. Suorat ja heijastuvat auringonsäteet lämmittävät eteläjulkisivun aurinkokeräimiä ja sisätiloja ikkunoiden kautta. Pohjoispuolen ulkoseinät on minimoitu. Matalalämpötalon pyöreän sydänmuurin ympärillä sijaitsevissa tiloissa lämpötila pidetään talvellakin n. 18-asteessa. Keskiosan ympärillä olevien suojavyöhykkeen lämpötila on talvella n. +10 astetta. Talo lepää tukevasti kallion päällä.

Villa Solbranten, 1. kerroksen pohja. Talon lämmin osa ja viherhuone on tummennettu. Keskellä on 7 metriä korkea pyöreä kahdeksan 10 kuution vesisäiliö tiilisen sydänmmuurin ympäröimänä. Säiliöön ohjataan aurinkokeräimistä ja tulisojoista tuleva lämpö. Talon lämpöeristeiden paksuus katossa on 40 cm ja seinissä 30, kun siihen aikaan yleinen paksuus oli 12 cm. Ikkunat ovat nelinkertaisia kun ne yleensä siihen aikaan olivat kaksinkertaisia. Keittiö avautuu aamuaurinkoon niinkuin pitää ja taloa ympäröi kolmelta suunnalta ulkoterassit viherhuoneen lisäksi. Suojavyöhykkeeseen kuuluu viherhuone, kuntohuone, saunaosasto, apukeittiö ja verstas sekä niihin liittyvä maakellari.

Villa Solbranten talvella.

Solbrantenin suunnittelijat Eva ja Bruno Erat. Bruno on vähän bruno, koska hän on maahanmuuttaja Sveitsistä, joka tuli Suomeen Alvar Aallon oppiin. Eva är inredningsarkitekt och hemma från Karis – Finlands Paris.

Solbranten, olohuoneen takkanurkkaus. Kulmasohva on Evan suunnittelma. Kaikesta näkee että Alvar Aaltokin on vahvasti läsnä. Talo on ihmeteltävän hyvässä kunnossa ollakseen 40 vuotta vanha.

Solbranten, olohuoneen korkea eteläosa. Takana ovi iltaterassille.

Solbranten, ruokailutila eteläseinustalla ja portaat yläkertaan.

Kuntohuone viileällä vyöhykkeellä toimii myös vierashuoneena. Ikkuna on korkealla, koska huoneen pohjoisosa on suurimmaksi osaksi maan alla ja hyödyntää maan lämpöä. Samalla kylmät ulkoseinät on minimoitu.

Solbranten, keittiö, jossa on sydänmuuriin kytkettynä puuhella ja leivinuuni.

Viherhuoneessa kasvaa mm. viiniköynnöksiä, viherparsaa ja minttua, jossa on vihreitä lehtiä jo maaliskuussa.

Solbranten ,elegantti kylpyhuone saunaosastossa talon viileällä vyöhykkeellä.

Autokatoksen päällä on 40 neliötä aurinkopaneleja max. (peak)teholtaan 6 kw. Aurinkosähkö menee ensisijaisesti talon tarpeisiin ja ylijääm verkkoon.

Pihalla on vapaamuotoinen vesiallas Viila Mairean tyyliin ja onhan tässä vaikutteita Claude Monetin kuuluisasta lummealtaastakin.

Pihalammikon toisella reunalla on isännän rakentama leikkimökki puiden varassa.

Tuulivoimaa ei talossa hyödynnettä, mutta tulivoimaa sitäkin enemmän. Puita riitti omalta tontilta kahdeksan vuoden ajan ja lisää kasvaa. Ihankuin Alvarin haamu istuisi tässä tuolissa.

Villa Solbranten on monella tapaa ollut aikaansa edellä ja suunnannäyttäjä. Se kuluttaa energiaa 35 kWh neliötä kohti kun talon rakennusaikana omakotitalojen keskimääärinen vuosikulutus kulutus Suomessa oli 120 – 160 kWh/m2. 40 vuoden aikan Suomen rakentamismääräykset ovat lähentyneet Solbrantenin tasoa ja matalenergiataloissa menneet edelleenkin. Tehokkain ja edullisin lämmitysmuoto meillä omakotitaloissa lienee maalämpö nykyään. Sitä ei vielä Solbrantenissa ole, mutta sekin on suunnitelmissa.

Ihastuin Solbranteniin ja tulin hyvälle mielelle siellä käytyäni. Hieno talo! Onneksi olkoon Bruno ja Eva!

Hullu arkkitehti

MIETE 126
KUN AJATTELU LAKKAA
PULPPUAVAT MIETTEET ESIIN

Tallenna

Hirsi on taas muotia

BLOGI 131
20.3.2017

Suuri osa suomalaisen rakennustaiteen historiaa vuosisatojen ajan on veistetty hirrestä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Akseli Gallen-Kallela, rakennus, 1903, Kansallisgalleria

Kultakauden symbolistisessa maalauksessa on läsnä koko tarina. Metsä, josta puut kaadetaan. Kivinen mäki, josta saadaan sokkelikivet. Järvi, joka antaa veden ja sen antimet. Elämä ja kuolema. Mökki on yksin metsän keskellä. Naapureita ei ole. Yksin on tultava toimeen. Tätä taloa voisi kutsua Villa Paavoksi.

Kuvasta nähdään, että kysessä on elementtirakentaminen, jossa yksi elementti on hirsi. Edistyksellistä. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut.

Kuvaavaa on, että Unescon suomalaisista rakennustaiteen neljästä maailmanperintökohteesta puolet on hirrestä tehty. Petäjäveden kirkko ja Vanha Rauma. Kummatkin on suunniteltu ja tehty ilman arkkitehteja.

Petäjäveden hirsikirkon suunnitteli ja rakensi 1763 – 1764 talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Leppänen.

Petäjäveden kirkko sisältä. Klikkaa suuremmaksi.

Vanha Rauma on pohjoismaiden suurin yhtenäinen vanha puukaupunki, 250 tonttia ja 600 rakennusta, joista vanhimmat 1700-luvulta.

Pääasiallinen rakennusmateriaali meillä 1900-luvun alkuun asti oli hirsi. Sitten tuli modernismi ja kaikki muuttui. Vai muuttuiko? Ja minkälaiseksi? Katsotaan Suomen maailmalla tunnetuinta varhaismodernia yksityistaloa.

Alvar Aalto, Villa Mairea, Noormarkku, 1939. Sehän on yksin keskellä mäntymetsää eikä naapureita näy. Pelin henki on sama kuin Villa Paavossa.

Alvar Aalto, Villa Mairea. Mäntyhirsi on ”jalostunut” erilaisiksi puupinnoiksi. Kivinen mäki on läsnä sammaloituneessa kivimuurissa.

Alvar Aalto, Villa Mairea. Ja onhan siellä se metsälampikin ja myös Villa Paavon ruohokatto.

Alvar Aalto, Villa Mairea. Ja mitä löytyykään ruuohokaton alta – ”hirsisauna”! Ympyrä sulkeutuu. Huomaa vielä pihalla saunan edessä komea mänty – kaikki lähtee siitä.

Alvar Aalto on suunnitellut savusaunankin hirrestä itselleen Muuratsalon kesähuvilalleen 1954. Maestro itse poseeraa.

Alvarin jälkeen modernismi uusine rakennusmateriaaleineen meni omaan suuntaansa. Hirsi jäi marginaaliseen osaan, mutta sitä käytettiin koko ajan edelleen varsinkin loma-asunnoissa, saunoissa ja lasten leikeissä.

Jukolan talo, Oy Juho Jussila. Tämä oli must-hitti-lelu ainakin minun lapsuuteni aikana. Se löytyi kaikista kodeista.

Jukka-taloja löytyi useita malleja – myös tämä nukkekodiksi sopiva.

Jukka-taloja on valmistettu jo lähes sadan vuoden ajan. Tämä kesämökki on edelleen mallistossa. Hetkinen – mistähän lego-palikat oikein saavat alkuunsa!

Hirsi ei ole kuulunut modernin arkkitehtuurin vakiokalustoon. Tiukkapipoiset modernistit vieroksuivat sitä. Puun piti olla niin ohutta kuin mahdollista. Mutta eihän se hirsi mihinkään kadonnut. Se oli vain piilossa maaseudulla. Oli ehkä takaraivossa ja piilotajunnassa kuitenkin koko ajan. Viime vuosisadan loppuun asti. Siihen asti kun alettiin puhua hometaloista. Nyt hirsi on suosituin yksittäisten puutalojen rakennusaine. Maassamme on kymmenittäin hirsitalotehtaita, joiden mallistoille nykytekniikka ei aseta mitään rajoituksia. Löytyy sveitsiläisistä käkikelloista, rintamamiestaloihin, karjalaisiin mahtikartanoihin ja ”lasihirsitaloihin asti”. Mutta vasta viime aikoina hirsi on tullut näkyvästi esiin uudestaan julkisessa rakentamisessakin.

Kierikkikeskus, yli-Ii, Oulu, arkkitehti Reijo Jallinnoja, 2002, kilpailuvoitto 1999. Aikoinaan maailman suurin hirsitalo.

Kierikkikeskus. Tämäkin on tavallaan Villa Paavo, yksin mäntymetsän keskellä. Rakennus sai Europa Nostra palkinnon 2002.

Kierikkikekus. Sisäkuvasta huomaa, että ainakin tässä on käytetty vielä vanhaa viime vuosituhannen tekniikkaa – yhdestä puusta tehtyä massiivihirttä. Tämän jälkeen hirsitekniikka on mennyt harppauksin eteenpäin.

Maamme kouluista ehkä 60 % tai ainakin yli tuhat kärsii sisäilmaongelmista. Hirrestä toivotaan nyt ratkaisua tähän pulmaan.

Nykyaikainen hirsitalo tehdään painumattomasta 2-8 osasta liimatusta massiivihirrestä, jota valmistetaan useita paksuuksia.

Pudasjärvellä on päätetty rakentaa kaikki julkiset rakennukset tästä lähtien hirrestä. Kotiin päin vedetään sillä maailman suurin hirsitalotehdas Kontiotuote Oy sijaitsee Pudasjärvellä. Siellä tuotetaan 2000 hirsitaloa vuosittain maailman ja Suomen markkinoille.

Pudasjärvi on asukasluvultaan Kauniaisten kokoinen kaupunki, mutta pinta-alaltaan 100-kertainen. Siis maaseudulla kuitenkin ollaan. Sinne valmistui ensin hirsinen päiväkoti ja sitten koulu.

Pudasjärven koulu 2016, arkkitehti Pekka Lukkaroinen, maailman suurin hirsitalo n. 10 000 neliötä, useita rakennuksia.

Pudasjärven koulu. Rakennuksen arvioidaan kestävän ainakin 150 vuotta.

Pudasjärven koulun työmaa. Ulkoseinämateriaalina on 27,5 senttiä paksu kahdeksasta osasta liimattu massiivihirsi, joka täyttää lämpöeristysvaatimukset ja on terveellinen rakenne. Ristiinliimattujen puuosien ansiosta seinärakenne ei painu kuten perinteiset hirsitalot. Vertaa tätä Gallen-Kallelan ”rakennus”-maalaukseen yllä, jossa ”kuolema” kairasi kuvassa näkyvät hirsien pystyreiät. Nyt ne tehdään tehtaalla. Ei mitään uutta auringon alla.

Pudasjärven koulun rakennustyömaa. Joo – elimenttitalohan tämäkin on paitsi ettei sitä enää yksi mies rakenna. Kouluun käytettävien hirsien yhteenlaskettu pituus on 28 km.

Pudasjärven koulu, näkymä sisätilasta pihalle.

Pudasjärven koulu. Myös kantavat pystyrakenteet ovat liimattua massiivipuuta.

Pudasjärven koulu, keskiaula.

Pudasjärven koulu, kattoholvistoa. Wau! Siinä on katedraalia kerrakseen!

Edellisestä kuvasta tulee heti mieleen Lars Sonckin Tampereen tuomiokirkon keskusholvi. Ajallista eroa on runsaat 110 vuotta. Kansallisromantiikka on tullut takaisin modernimmassa muodossa.

Nokkalan kahvila Majakka, Espoo, 2016. Arkkitehtisuunnittelu ja toteutus Tapartia Oy. Liimattua massiivihirttä ja lasia. Kuten sanottu hirrestä voi tehdä mitä vaan. Kattoterassi vihitään ensi kesänä.

Nokkalan kahvila Majakka, sisätila. Ensimmäinen kesäsesonki on vasta edessä.

Hirsi rynnii myös päiväkotirintamalla. Niitä on valmistunut tai valmistumassa ainakin Oulussa, Alajärvellä, Virroilla, Pyhäjärvellä, Viitasaaressa ja Auran kunnassa. Suomen suurimpiin kuuluva Honkarakenteen tehtaalla on 34 hirsisen päiväkodin tilaus. Wau!

Honkarakenteen hirsitehdas. Täältä on lähtenyt hirsinen päiväkoti myös ranskaan Renaultin autotehtaan työntekijöiden lapsille.

Suomen rakennustaiteen historian lukemattomista hirsirakennuksista suurin osa on lahonnut tai palanut aikojen saatossa. Niiden maatuneet jäännökset ja tuhka lannoittavat metsiä, joissa kasvaa uusia hirsiä innovatiivisen arkkitehtuurin käyttöön vielä lukemattomien vuosisatojen ajan. Upeaa! Mitä kaikkea vielä saammekaan nähdä hirsirakennustaiteessa!

Hullu arkkitehti

MIETE 126
MODERNI ARKKITEHTUURI
JA RAKENNUSTEKNIIKKA
OVAT TEHNEET SUUREN PALVELUKSEN
NIIDEN ANSIOSTA
ON JOUDUTTU HIRTEEN

Tallenna

Kurvikas Grotto sauna

BLOGI 130
13.3.2017

Luulisi, että ikivanha keksintö – sauna – olisi jo moneen kertaan loppuun suunniteltu. Mitä vielä! Siitähän tulee uusia luomuksia koko ajan. Kuten tämä kotoisassa rantamaisemassa ”nätisti istuva bunkkeri”.

Väärin arvattu – tämä järvimaisema ei ole Suomessa. Ei tietenkään. Eihän Suomessa nykyään enää maaseudulla saa rantasaunoja sijoittaa rannoille. Kiva huomata, että jossain päin maailmaa tämä vielä on mahdollista. Kuten Kanadassa Ontario-järven rannalla vuonna 2015. Ja väärin arvattu taas – tämä ei ole savusauna vaikka se on musta ja eikä siinä ole savupiippua. Kaikkea muuta:

Wau! Onhan siinä nimensä mukaista luolamaista tunnelmaa. Se on valmistettu 3D-mallinnoksen avulla muotoon taivutetuista massiivisista liimapuuelementeistä. Kiuas toimii mitä ilmeisimmin sähköllä. Huomaa keinovalaistus lattian ja seinän liitoskohdissa. Yöllä tässä on varmaan satumainen tunnelma.

Kurveissa riittää! Mietin miten vesi sopii ja käyttäytyy tässä sisäympäristössä. Nurkassa näyttää kuitenkin olevan vesipiste ja asiaan kuuluva puinen kiulu. Täältä voi ihailla sekä järvi- että kalliomaisemaa.

Niin ja voihan sieltä ihailla myös tähtitaivasta ja puun luonnollisia oksakuvioita. Suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa PARTISANS-niminen työryhmä.

Wau mikä iltarusko! Saunalaatikon hieman kalteva ”tasakatto” näyttää olevan tervattua tai muuten tummaksi käsiteltyä lautaa. Ihmettelen miten sade kattoikkunan syvennyksestä poistuu. Tämä ei ole mikään jokaukon nikkaroitava tee-se-itse-malli.

Sehän tuodaan paikalle raskaalla kalustolla valmiina pakettina. Vain betonisokkeli ja ulkolaudoitus tehdään paikan päällä. Kiva että luovuus kukoistaa saunarintamalla ja että tämä dementiaa ehkäisevä laitos leviää maailmalla joka niemeen ja notkelmaan. Nimenomaan tämä 3D-mallinnokseen perustuva tuote on siihen sopiva, koska ehkä kohta jokainen voi sen tulostaa. Onhan jo ensimmäinen talo maailmassa vastikään kokonaan tulostamalla tehty.

Mutta onhan niitä hulluja saunoja Suomessakin – kuten hullun arkkitehdin, mikä on paikan päällä itse tehty. Klikkaa tästä!

Kesää odotellessa.

Hullu arkkitehti

MIETE 125
MÄMMI JA SIMA
OVAT JO KAUPOISSA
SE ON KEVÄT

Tallenna

Ilpo Aarniala – hullu taidenäyttely

BLOGI 129
20.2.2017

Kun aloin pitämään tätä hullua blogia kaksi ja puoli vuotta sitten en aavistanut, että se jatkuu näin kauan ja tässä laajuudessa. Arkkitehtuuri- ja taideaiheiden lisäksi siitä on samalla tullut oma kuvitettu elämänkertani. Tähän kuvaan sopiin retroperspektiivinen taidenäyttely piirustuksistani ja maalauksistani 1950-luvulta lähtien nykypäivään.

Minulla on kirkas mielikuva ensimmäisestä tietoisesta maalauksestani kansakoulun neljänneltä luokalta jolloin olin ehkä juuri täyttänyt 11 vuotta. Maalasin muotokuvan piirustuksenopettajastani. Muistan vielä kun taiteilin valkoiset pilkut punaiseen kravattiin. Työ oli pitkään luokkamme seinällä, mutta en saanut sitä enää takaisin. Ehkä opettaja piti sen itsellään.

Tervetuloa tähän hulluun näyttelyyn kuuden vuosikymmenen ajalta. Esillä on 39 työtä – ensimmäiset 1950-luvun lopulta. Osa näistä on aikaisemmin julkaistu blogissani. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.

1950-luku

Beatrice, öljy kovalevylle, 1958

Kylttyyri, väriliidut ja tussi, 1959

Hopeamaljakko, öljy kovalevylle, 1959

Hopeamaljakko, detalji

1960-luku

Timo lukee 1, lyijykynäpiirros, 1960

Timo lukee 2, lyijykynäpiirros, 1960

Jarkko lukee Herbert Readin kirjaa ”Avain taiteen maailmaan”, lyijykynäpiirros, 1960

Sommitelma, paperileikkaus, 1960

Sommitelma, variaatio 1

Sommitelma, variaatio 2

Luirojärven maakämppä, lyijykynäpiirros, 1960

Söpö, lyijykynä, 1963

Jazzbasilli, Anne-Maj (14 v.) ja Timo (23 v.) musisoivat, lyijykynä, 1968

1970-luku

Umpikortteliomakuva, lyijykynäpiirros, 1971

Omakuva, Tämä on Piippu, tushi, 1970

Hullu arkkitehti, omakuva, lyijykynä, 1971

Pyhäjoen kirkko, ehdotus suunnittelukilpailuun , tussipiirros, 1975

Pyhäjoen kirkko, detalji perpektiivikuvasta

Ehdotukseni Pyhäjoen kirkkokilpailuun on julkaistu blogissani ”Pyhäjoen kirkko 2”. En sijoittunut palkinnoille, olisinkohan ollut alaluokassa – en muista enää.

1980-luku

Kolmiosainen piirtoheitinkalvo pitämääni luentoon arkkitehtuurista 1987:

Arkkitehtuurin tasot tavoittamattomissa korkeuksissa pilvien yläpuolella. Keskellä alhaalla oleva pieni piste on pieni ihminen. Tehtävänä on suunnitella kaunis, toimiva ja kustannuksiltaan edullinen rakennus ja saada sille rakennuttajan siunaus sekä viranomaisten hyväksyntä. Vaikuttaa mahdottoman vaikealta. Mutta ei hätää. Pieni ihminen voi muuntua Super Arkkitehtimieheksi ja ratkaista ongelman yliluonnollisilla kyvyillään.

1990-luku

Saara 14 v. lyijykynä, 1991

Olen piirtänyt lukemattoman määrän piirtoheitinkalvoja vaimolleni tämän pitämiin lääketieteellisiin luentoihin. Tässä esimerkkinä kaksi.

Astma ja elämän laatu, huopakynätussipiirros piirtoheitinkalvolle 1994

Sama suurempana

Astmapotilan painajainen, hoito ja käytäntö eivät kohtaa, huopakynätussipiirros piirtoheitinkalvolle, 1995

Sama isompana

2000-luku

Jaakko 21 v. lyijykynäpiirros, 2002

Perspektiivikuva Greater Helsinki 2050-ideakilpailusta, asuinalue Santahaminan länsirannassa, tussi ja puuvärit, 2007

Ehdotus Koivusaaren kansainväliseen ideakilpailuun, näkymä Lauttasaaresta länteen, tussi ja akryyli pinnoitetulle kopiopaperille, 2008. Lauttasarentie jatkuu kaupunkibulevardina katetun Länsiväylän päällä.

Koivusaaren ideakilpailu 2008, Koivusaaren metroasema rantatorin äärellä

Ehdotukseni ei menestynyt Koivusaaren kilpailussa.

2010

Huopakynäpiirros 5/8 sarjasta ”Satu 2” , 2010. Koko sarja julkaistu blogissani ”Vaari – piirrä satu 2”.

Kun tyttärenpoika pienenä nappula teki jotain kolttosia esim. piirsi pöytään, kysyin kuka on tehnyt tämän. Vastaus tuli salamannopeasti: ”En se ollut minä – se oli ankka”. Yllä olevassa kuvassa ankka esiintyy omassa roolissaan alter egona, joka voi tehdä kiellettyjä ja ei toivottuja asioita.

Huopakynäpiiros 6/6 sarjasta ” satu 1″, 2010. Koko sarja julkaistu blogissani ”Vaari piirrä satu 1”.

On modernia tulkita satuja syväpsykologisesti. Ylläolevan kuvan syvin merkitys voi siten olla, että ihmisen (Muumin) erilaiset olemuspuolet (alter egot) ovat pitkän retken jälkeen elämän ehtoopuolella (ilta) hengenliekin lämmössä sopusoinnussa keskenään vankkana persoonana (saari) elämän valtameressä. Kolttosia tekevä ankkakin on saanut synninpäästön ja hyväksytty joukkoon samoin kuin epäsiisti ”Haisuli”. Hattivatit edustavat luovan olemuksen salaperäisiä impulsseja. Hauki on noussut piilotajunnan syvyyksistä vankistaen tiedostavaa minää. Yksi alter ego – ujo, yksinäinen ja samalla pelottava – Mörkö, Mårran piileksii vielä puun takana, mutta on jo astumassa esiin. Palmun latvoissa säihkyvät kahden apinan silmät kertovat siitä, että eläimelliset vietit ovat jäljellä, mutta hallitusti taka-alalla.

Perspektiivikuva ehdotuksesta Serlachiuksen museon laajennuksen kansainväliseen suunnttelukilpailuun, akryyli ja tussi pinnoitetun kopiopaperin päälle, 2011. Ei kilpailumenestystä.

Huopakynäpiirros 7/8 sarjasta ”satu 3” 2011. Koko sarja julkaistu blogissani ”Grandpa- draw me a story 3”.

Yllä olevaa kuvaakin voi kukin mielensä mukaan tulkita syväpsykologisesti.

Perspektiivikuva 1 ehdotuksesta Helsingin eteläsataman ideakilpailuun ”Kirjava satama”, tussi, 2011

Perspektiivikuva 2 samasta kilpailusta. Koko ehdotus on julkaistu blogissani ”Eteläsatama rakkaani 2”. Ei kilpailumenestystä.

Sarvikarin vaakuna, akryyli vanerille, 2014

Muisto veneretkeltä 1984, akryyli ja tussi vanerille, 2014

Muisto veneretkeltä 1984, detalji

Kvick, akryyli vanerille, 2015

Myrskyrintama, akryyli vanerille, 2015

Kuva 2/8 unisarjakuvasta 1, huopakynätussi piirustuspaperille, 2016. Blogissani on julkaistu yhteensä viisi unisarjakuvaa (unisarjakuva 1, unisarjakuva 2 jne..)

Kolmisen viikkoa sitten julkaisin vaimoni muotokuvan blogissani. Sen jälkeen olen vielä hieman korjannut teosta.

Britan epävirallinen muotokuva 1B, akryyli ja tussi kapalevyn päälle, 2017

Britan epävirallinen muotokuva 1B, osasuurennus

Tein vielä muotokuvasta hieman erilaisen version:

Britan epävirallinen muotokuva 2, akryyli ja tussi kapalevylle, 2017

Britan epävirallinen muotokuva 2, osasuurennus

Potretin ympärillä olevien symbolisten ikonien merkitys on selitetty blogissani ”Britan muotokuva”

Lääketieteellisen luennon päätöskalvo, huopakynätussit piirtoheitinkalvolle, 2002

Kiitos seurasta!

Hullu arkkitehti, omakuva, lyijykynä 35 mm x 38 mm, 1991

MIETE 124
TAITEENI ON SEKAVAA ILOISTA HULLUTTELUA
SE YRITTÄÄ KERTOA SIITÄ ETTÄ
ELÄMÄ ON SEKAVAA ILOISTA HULLUTTELUA

KATSOTTUANI LÄPI TÄMÄN NÄYTTELYN
ARVELEN ETTÄ SEURAAVISSA TÖISSÄNI
PALAAN JÄLLEEN VUOTEEN 1958
TAI MISTÄ SEN TIETÄÄ

Tallenna

Bob Dylan – Nobel-runoilija

BLOGI 128
13.2.2017

Iloitsin kun sain tietää, että Bob Dylan saa vuoden 2016 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Monesta syystä. Ensinnäkin minulla on kirjahyllyssäni 50 vuoden takaa kuusi hänen teostaan alkukielellä. Toiseksi pidän häntä yhtenä kolmesta merkittävästä 1900-luvun lauluntekijästä. Ne kaksi muuta ovat John Lennon ja Frank Zappa. Samaistun näihin kaikkiin, koska he ovat syntyneet samana vuonna kuin minä. Samaistuin Dylaniin siinä määrin, että aloin esittää hänen laulujaan huuliharpun ja kitaran säestyksellä 1960-luvun lopussa. Minullahan on Dylanin – alias Robert Zimmermanin – juutalaisnenäkin. Tämmöistä Dylan-rekvisiittaa on kertynyt kotiini:

Stillleben; Hommage à Bob Dylan

Nobel-kohun myötä Dylan nostettiin jälleen julkisuuteen. Televisiossa esitettiin viiden tunnin dokumentti hänestä. Katsoin sen yhdeltä istumalta ja samaistuin jälleen niin että kyyneleet alkoivat valua.

Oppineet väittelevät siitä onko Dylanin laulurunoilu kirjallisuutta. Ainakin yhdysvalloissa on kirjallisuuden professoreita, jotka ovat tutkineet hänen tekstejään ja pitävät niitä korkeatasoisena kirjallisuutena. Hänen kaikista laulusanoituksistaan on koottu kirja, joka minusta televisiossa näytti yhtä paksulta kuin Raamattu. Lauluja on yhteensä yli 3000 ja parhaimmissa on useita kymmeniä säkeistöjä.

Mutta mitä Dylanin tekstit tarkoittavat? Mitä hän haluaa sanoa? Runoilija itse ei selittele laulujaan. Hän väittää ettei edes tiedä kuka Bob Dylan on. Akateemiset tutkijat sen sijaan ovat esittäneet lukuisia erilaisia käsityksiä hänen tekstiensä taakse kätkeytyvistä merkityksistä sekä itse Bob Dylanin merkityksestä. Mielestäni nobelistin runot ovat yksinkertaisesti vain moniuloitteisia kuvia yhteiskunnasta. Ne puhuttelevat tai sitten ei. Jokainen voi selittää niitä mielensä mukaan. Häntä on sanottu country-perinteen jatkajaksi, protestilaulajaksi, takinkääntäjäksi ja petturiksikin. Sanoituksissa on useimmiten loppusoinnullinen runomitta. Minusta niissä on lisäksi samantapaista kaunista rytmiä kuin klassikkorunoilijoilla Homeroksella ja Dantella vaikkei Dylanin teksti olekaan heksametrista.

Dylanin koko tuotanto on aikamme Divina Comedia. Sanoituksissa vilahtelee sekä kirjallisuudesta tuttuja klassikkohahmoja Raamatusta lähtien että nykyajan henkilöitä omilla tai tekaistuilla nimillään. Siinä on salaperäistä magiikkaa ja mystiikkaa joka vie mukanaan. Siinä on mukana helvetti, kiirastuli ja taivas. On se niin Dantea! Yhtä yhtä vaikea suomentaakin. Otetaan esimerkki vuodelta 1962. Bobin suosituin kappale:

Melodia on maailman yksinkertaisin. Vain yhden oktaavin verran erilaisia nuotteja – 7 kpl. C-duuri – ei yhtään ylennys- tai alennusmerkkia. Vain neljä sointua – ne kaikkein tavallisimmat. Dylanin käyttämät kaikki sanatkin ovat vanhoja. Vanhat sanat ja vanhat nuotit on vain pantu uuteen selkäydintä koskettavaan järjestykseen, jota musiikkihistoriassa ei koskaan aikaisemmin ole kuultu. Helppoa kun sen osaa. Sitä kutsutaan neroudeksi.

Laulu on megahitti ja sen ovat levyttäneet Bobin lisäksi lukuisat kuuluisat huippuartistit ympäri maailmaa Marlen Dietrichistä ja Elvis Presleystä lähtien. Sama juttu Suomessa. Sanoituksesta on tehty ainakin kolme suomennosta. Pertsa Reposen käännös on suosituin:

Reposen sanoitus on tyydyttävä vaikka yhteiskunnallista sanomaa on pehmustettu ja karsittu iskelmän muottiin. Dylan kirjoittaa usein hyvin moniulotteista tekstiä, jota on lähes mahdoton suomentaa. Esimerkkinä laulun ”I Pity The Poor Immigrant” toinen säkeistö:

Alleviivatun lauseen viimeinen sana tarkoittaa englanninkielessä sekä näkemistä että ymmärtämistä. Suomenkieleen tätä on mahdoton kääntää. Yli 50 vuotta sitten sävelletty laulu on yhä ajankohtainen.

Toisena esimerkkinä erään laulun neljäs säkeistö:

Yleisradiossa oli ainakin ennen tapana, että kuuluttaja sai valita päivän mietelauseen, jonka hän sitten luki ennen keskipäivän lyöntiä. Joskus 70-luvun alussa pääkuuluttaja Kaisu Puuska-Joki oli viimeisä aikoja kuuluttajana pitkällä urallaan. Hämmästyin kun Kaisu ilmoitti lukevansa yllä olevan Dylanin runon. Hän esitti parhaan runonlausuntaperinteen mukaisella pateettisuudella jotenkin seuraava:

NE KIVITTÄÄ KUN KÄVELET YKSINÄÄN
NE KIVITTÄÄ KUN KÄVELET KOTIIN
NE KIVITTÄÄ JA SITTEN SANOVAT SINUA ROHKEAKSI
NE KIVITTÄÄ KUN LASKEVAT SINUT HAUTAASI
MUTTA EN TUNNE ITSEÄNI NIIN YKSINÄISEKSI
KOSKA KAIKKIA KIVITETÄÄN

Kertosäkeen viimeinen sanat ”Get stoned” tarkoittavat vanhan merkityksensä lisäksi ”pilven” eli kannabiksen polttamista – siis huumaantumista. Siten ainakin tuon runon viimeinen rivi on kaksiulotteinen mikä ei Kaisun käännöksessä tule esiin. Mielestäni pilven polttaminen on muutenkin koko ajan laulun taustalla mikä ilmenee myös sävellyksen hakkaavasta rytmistä. Kaikki kunnia kuitenkin Kaisulle. Oli hyvin edistyksellistä tuohoon aikaan lukea radiossa Dylania ja vielä suomeksi – lähes 50 vuotta ennen kuin Nobel-palkinto annettiin.

Bob Dylan tekee edelleen lauluja ja jatkaa esiintymistä suosituilla kiertueilla sekä koti- että ulkomailla. Suomessa hän on käynyt keikalla 8 kertaa. Tulot sanoituksista, kymmenistä levyistä (yli 50 albumia), filmiesiintymisistä ja tekijänoikeuksista ovat kaiken järjen mukaan tehneet hänestä miljönäärin. Lisäksi tulee vielä vähän taskurahaa Nobelin palkinnosta ja yksi mitali lisää jo entuudestaan täyteen palkintokaappiin. 76-vuotiaan eläkeläisen ei tarvitsisi enää tehdä mitään duunia. Idoli jatkaa kuitenkin vanhaan malliin vaatimatonta elämää ja keikkabussissa asumista. Uusin harrastus on maalaamisen lisäksi metalliporttien suunnittelu ja hitsaaminen. Samaistun näihinkin hullutuksiin.

Hullu arkkitehti, selfie 24

MIETE 123
IHMETTELEN KUINKA MONTA PUOLTA
TAKISSANI OIKEIN ON
KUN VOIN KÄÄNTÄÄ SITÄ JATKUVASTI
JA AINA SILLOIN TÄLLÖIN
TULEE TAAS UUSI PUOLI ESIIN

Tallenna

Eric Adlercreutz – taiteellisia luonnoksia

BLOGI 127
6.2.2017

Aloittaessani arkkitehtuuriopinnot vanhalla Polilla Hietalahdentorin varrella vuonna 1960, valmisteli Eric Adlercreutz jo diplomityötään. Jossain vaiheessa opin tuntemaan hänet ulkonäöltä ja olimme etäisiä hyvänpäiväntuttuja. Sen sijaan tunsin vähän paremmin hänen arkkitehtuurituotantoaan, jota esiteltiin monissa julkaisuissa. Erityisesti mieleen ovat jääneet hänen vanhoihin puukaupunkiympäristöihin suunnittelemat puiset asuinrakennukset.

Eric on tunnetusti vaatimaton, aina ystävällisesti hymyilevä hyväntuulinen ja hiljainen gentlemannimaestro, joka ei tuo itseään esiin. Vasta viime aikoina olen saanut tietää, että hän harrastaa myös maalaamista.

Viime syksynä Eric lähetti minulle sähköpostitse myönteistä palautetta eräästä blogiartikkelistani. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin saisinko tehdä hänen taiteestaan blogiartikkelin. Ilahduin, kun Eric pienen harkinnan jälkeen vastasi myönteisesti. Kävin tapaamassa kollegaani hänen kotonaan, jossa seinät olivat täynnään hänen teoksiaan useiden vuosikymmenien ajalta. Tämän tapaamisen tuloksena syntyi oheinen taidenäyttely, johon Eric on valinnut kuvat. Näyttely on vain pieni otos hänen suuresta yhä luomisvoimaisesti jatkuvasta tuotannostaan.

Eric käyttää sekatekniikkaa. Osa töistä on maalattu akryylillä erilaisille pinnoille, osa on tehty skissipaperille. Siksi niiden korkeus tai leveys on tuo maaginen 30 cm. Tämä antaa mittakaavan. Tervetuloa nettinäyttelyyn. Uskon, että tämä kuvakavalkadi laajentaa ja syventää käsitystä Ericistä. Sekin on tyypillistä, että teoksilla ei ole nimiä. Muutamat väliotsot ovat minun keksintöäni.

Teema ja muunnelmia 1

Teema ja muunnelma 2

Teema ja muunnelmia 3

Teema ja muunnelma 4

Teema ja muunnelma 5

Teema ja muunnelma 6

En yleensä yritä selitellä taidetta, mutta Ericin töitä katsellessa tulee vaistomaisesti mieleen arkkitehtuurin keskeinen pyrkimys harmooniseen tilanhallintaan ja sen maaginen yhteys musiikin värimaailmaan. Taiteilijan lähestymistapa aiheeseensa on arkkitehdille tyypillisesti tutkiva – ratkaisua etsitään usean vaihtoehdon avulla. Aina hyvä kysymys on – entä jos se olisikin toisinpäin!

Hullu arkkitehti (selfie 23)

MIETE 122
TEIN SEN TAAS
KÄÄNSIN TAKKINI
JA KATSOIN MODIGLIANIN NÄYTTELYN
VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ
VAIKKA OLIN EDELLISESSÄ BLOGISSANI
SNOBBAILLUT ETTEN KÄY
TAIDENÄYTTELYISSÄ
-
NAUTITTAVA ELÄMYS

P.S.1
TÄMÄN TAIDENÄYTTELYN KÄVIJÄMÄÄRÄT TÄLLÄ VIIKOLLA
(PÄIVITETÄÄN PÄIVÄN MITTAAN)
6.2.             316
7.2.              68
8.2.              26
9.2.               9
10.2.              9
11.2               4
12.2.              6

P.S.2
OLEN BLOGISSANI AIEMMIN JULKAISSUT KUUSI KOLLEGOITTENI NÄYTTELYÄ:
KALEVI KARLSSON - TAITEILIJA
PEKKA LINKOLA - PAKKO MAALATA
REIJO TAITEILEE LUONNOLLISESTI
REIJO PERKO - AJAN KYSYMYKSET
TUIJA PÖSÖ - PAKKO MUOVAILLA
SAKKE LAITINEN - LEIKKAA JA LIIMAA
NÄMÄ LÖYTYVÄT HELPOSTI GOOGLAAMALLA ARTIKKELIN OTSIKKOA
LISÄKSI OLEN JULKAISSUT KOLME MUUTA TAIDENÄYTTELYÄ:
HOMMAGE Á TIMO & JARKKO
(VELJENI TIMO AARNIALAN TAIDETTA)
ANNELI JA OLAVI MOILANEN - AUTUUS JA HARMONIA
OLAVI HEINO - TAIDEMAALARI

Tallenna