Blogi 7
25.8.2014

Tällä ja tuolla puolen

Hyppäys uuden vuosituhannen puolelle kävi kevyesti. Ihminenhän ei muutu. Mutta muuttuvatko betonikirkot? Vantaan Pyhän Laurin siunaskappelin kilpailuun vuonna 2003 tuli jumalattoman paljon ehdotuksia, 194. Voittajien Ville Haran ja Anu Puustisen suunnitelma toteutui 2010. Heti ensimmäisenä vuonna tuli Vantaan rakentamisen laatupalkinto sekä nimitys vuoden betonirakenteeksi. Seuraavana vuonna se oli vuoden valaistuskohde sisävalaistussarjassa. Kilpailun itsekin tehneenä ja nettikuvia katseltuani minulla oli ennakkoluuloja. Vaikuttaa kuoleman vakavalta. Käytyäni paikan päällä yllätyin positiivisesti. Sehän on hieno homma!

 

 

 

 

 

 

 

Siinä meni lapsi pesuveden mukana. Koko symboli-idea lässähti. Entré muuttui kuivaksi liuskekiviläjäksi. Mutta eihän se sisältä ole kuiva vaikka kulkeekin tiukkapipoisen musta-valkoisen cool-arkkitehtuurisuuntauksen jalanjälkiä. Lämpöä löytyy.

Koko projekti on viimeisen päälle läpisuunniteltu kaikkinen detaljeineen. Omassa lajissaan huippua. Ansaitsee kättentaputuksia. Klap, klap!

Vale – emävale – perspektiivi

Tietysti 193 muuta kilpailun tehnyttä ovat sitä mieltä, että olisihan sen voinut tehdä toisinkin. Kilpailuissahan on aina se hieno puoli, että kaikki ehdotukset ovat takuuvarmasti erilaisia kuin lumihiutaleet. Valinnanvaraa on.

Ongelma pienissä kappelissa on sisätilan ahtaus ja sisäänpäin kääntynyt tunnelma. Jos vielä seinät ovat kalseita tuijottaa, voi tulla ahdistus puseroon. Yritin ratkaista tämän ongelman avaamalla lasisen pohjoiseen suuntautuvan alttariseinän taustaltaan kapenevaan ”Elämän puutarhaan” jonka perällä polun päässä on eteläauringon valaisema risti. Puutkin pienenevät vastaavasti ja muuri mataloituu kaemmas mentäessä. Syntyy vaikutelma, että risti on hyvin kaukana ja hyvin suuri. Todellisuudessa pihan syvyys on 60 meträ mutta se vaikuttaa kolme kertaa pidemmätä valeperspektiivin avulla.

 

 

 

 

 

Lisäksi yritin saada lämpöä ja iloa mukaan. Sisäkatto pilareineen ja kantavinen rakenteineen on puuta. Seinät valkoiset. Lattia tiilinpunainen samoin kuin eteläjulkisivun muuri jossa viiliviinit viihtyvät. Muuri kohoaa ja näyttää suuntaa kohti vanhaa Pyhä Laurin kivikirkon korkeaa harjaa.

Tätä kilpailua tehdessäni olin jo liittynyt kirkkoon. Mutta eihän se tehnyt minua hullua hurskaammaksi vaikka ehdotukseni pääsikin tällä kertaa ylempään keskilokkaan asti.

Projektini oli muunnelma Sirenien Otaniemen kappelista +  sama perspektiivinen tehokeino kuin Borrominin pylväskäytävässä Palazzo Spadan sisäpihalla Roomassa.

 

 

 

 

 

 

Patsas pitkältä näyttävän käytävän perällä vaikuttaa olevan luonnollista kokoa ja melko kaukana – 37 metrin päässä. Todellisuudessa käytävä on vain 8 metriä pitkä ja patsas 60 cm korkea.

Päinvastaisessa tarkoituksessa tätä perspektiivistä tehokeinoa ovat käyttäneet Bernini Pietarin kirkon sisäpihassa ja Michelangelo Piazza di Campidogliossa Roomassa.

 

 

 

 

 

 

 

Andrea Pozzon fresko Rooman San Ignazio kirkossa on kuuluisa nähtävyys. Kattoon on maalattu illosorinen kupoli. Enkelit työntävät ja vetävät porukalla inkivisiitiomestari Ignazius Lojolan korkeuksiin. Pyhimys ei hangoittele vastaan ja vilkuttelee kirkkokansalleen ja turistipaljoudelle pilven reunalta. Jotta taivaisiin asti kohoava harha olisi vaikuttava täytyy seistä keskellä kirkkoa.

Valeperspektiiviä on myös käyttänyt Leonardo Da Vinci Kuuluisaassa freskossaan Ehtoollinen Santa Maria della Grazia kirkossa Milanossa. Pieni sali näyttää jatkuvan seinän sisään.

Massaccio puolestaan loihti sileään seinään kappelin Santa Maria Novella kirkossa Firenzessä. Kaikilla ylhäisillä ei ollut varaa rakennuttaa kirkkoon omaa kappelia. Valeperspektiivifresko korvasi kappelin. Maalauksen lahjoittajapariskunta on kuvattu polvistuneena ”kappelin” sivuille rukousasennossa

Paikan päällä teos on pieni hämärä fresko, johon saa valaistuksen puoleksi minuutiksi parilla lantilla. Fresko on varhaisin tunnettu konstruoitu perspektiivi.

Suomessakin perspektiivisä illuusiomaaluaksia on tehty rakennusten julkisivuihin. Ehkä hienoin esimerkki on ympäristötaiteilija Martti Aihan 300 neliön kokinen maalaus Kotkan keskustassa Piispalantalon umpipäädyssä.

Oikealla näkyvä matala polveileva kauppajulkisivu on saanut kotkalaisilta lempinimen ”Illukan pieru” talon piirtäneen arkkitehti Erkki Illukan mukaan. Arkkitehtuurikritiikki toimii. Kyllä kansa tietää.

Tikkurila maailmankartalle

Tikkurilan kirkon suunnittelukilpailuun 2006 tuli 97 ehdotusta. Voiton vei Verstas arkkitehdit; Väinö Nikkilä, Jussi ja Riina Palva sekä Ilkka Salminen. Tästä alkoi tämän nuoren ryhmän voittoputki. Perspektiivit oli komeat. Muodokas kirkko oli pläjäytetty rohkeasti ja vähän röyhkeästikin näkyvälle paikalle keskelle katumaisemaa nykyisen seurakuntakeskuksen eteen kaupungintaloa vastapäätä.

Verstas arkkitehdit saivat toimeksiannon. Kahdeksan vuotta asiaa on pähkäilty. Tilanne on kehittynyt siihen pisteeseen, että suunnittelua alkaa alusta uudella tilaohjelmalla. Ei mikään epätavallinen asetelma kilpailun jälkeen.

Mistäs kenkä puristi? Oliko ratkaisu liian kallis? Oliko liikaa epärealistista wauta? Vai olisiko tämä vain sellaisenaan pitänyt toteuttaa kustannuksista välittämättä? Olisi ehkä saatu uusi temppeliaukion kirkko, joka turistituloina olisi pian maksanut itsensä! Vai olisiko saatu kansan mielestä uusi piruntorjuntabunkkeri? Kiintoisa nähdä miten hanke kehittyy ja mitä lopulta rakennetaan – ja puretaan.

Tietenkin olin niin hullu, että tein tämänkin kilpailun ehdotuksella ”Ristin valo”. Ideani oli liittää oleva seurakuntakeskus ja seurakunnan virastotalo yhteen lasisella ristiaiheella. Ristin pääsakara on julkinen kävelyarkadi ja arkinen kohtaamispaikka korttelin läpi.

 

 

 

 

 

 

Julkisivua torille hallitsee vanhan seurakuntakeskuksen rauhallinen ja tuttu fasadi. Uusi kirkko on piilotettu korttelin keskelle terveysaseman, toimisto-liiketalon, seurakunnan virastotalon ja seurakuntakeskuksen väliin. Sillä ei ole näkyvää fasadia. Alaluokkaa.

Illuusioista puheenollen – mitä sanoikaan aikoinaan kuuluisa ja palkittu teatterikriitikko Brooks Atkinson

Allekirjoitan tämän

MIETE 7
HETI KUN OLEN SAANUT RATKAISTUKSI 
TÄMÄNPUOLISEN ARVOITUKSEN
ALAN RATKAISTA
TUONPUOLISEN ARVOITUSTA 

Tallenna

Blogi 6 
18.8.2014

Kirkollisia muotovirtauksia

PYHÄJOEN KIRKON SUUNNITTELUTEHTÄVÄ USKOTTIIN ARKKITEHTITOIMISTO KARVALA & SILVENNOISELLE 161 KILPAILUEHDOTUKSEN JOUKOSTA.  VUONNA  1977 VALMISTUNUT KIRKKO EDUSTAA MODERNIA RAKENNUSTYYLIÄ. SIINÄ PERINTEISEN KIRKON HARMOONINEN TUNNELMA LIITTYY UUDENLAISIIN MUOTO- JA RAKENNERATKAISUIHIN.

 

 

 

 

 

Siltä näyttää. En ole käynyt katsomassa. Seurakunnan esittelytekstin ja kuvien perusteella en voi siitä sanoa paljoakaan. Ulkonäkö ei herätä spontaanisia ilonkiljahduksia. Sisätila voi olla viihtyisäkin. En ole huomannut, että Pyhäjoen kirkko olisi saavuttanut sanottavaa mainetta tai kuuluisuutta. Toisaalta se ei ole Suomen rumimpien kirkkojen ehdokasluettelossakaan mukana. Nuori rakennusarkkitehti Erkki Karvala, jonka suunnitelman pohjalta kirkko toteutetiin,  sai kilpailussa toisen palkinnon.

Pyhäjoen kirkossa on jotain samaa muotokieltä kuin professori Aarno Ruusuvuoren Hyvinkään kirkossa vuodelta 1961, joka oli myös kilpailuvoitto. Pohjamuodoltaan ne poikkeavat toisistaan. Pyhäjoen kirkko on neliö ja Hyvinkään kirkko kolmio. Kolmioaihe toistuu kirkossa läpikotaisin onhan se nimeltäänkin Pyhän Kolminaisuuden Kirkko.

 

 

 

 

 

Vuonna 1963 matkustin ystäväni arkkitehti Kalevi Ormion kanssa ympäri Suomea katsastamassa arkkitehtuuria. Hyvinkään kirkko teki vaikutuksen. Se on omalaatuisensa tyylipuhdas monumentti pienintä yksityiskohtaa myöten. Kirkosta on tullut suosittu nähtävyys. Kansa ei sitä aluksi sulattanut. Lempinimet lentelivät. Teltta, kota, pyramidi! Kirkosta on kuitenkin tullut suosittu nähtävyys. Museovirasto on luokitellut kirkon oheisrakennuksineen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Ruusun suunnittelema Tapiolan kirkko vuodelta 1965 taas on asemakaavalla suojeltu. Wikipedia toteaa: BETONISTA RAKENNETTU KIRKKO ON KUUTION MUOTOINEN. RAKENNUKSELLA EI OLE SELKEÄÄ JULKISIVUA EIKÄ TORNIAIHETTA. KIRKKOSALIN PELKISTETTY OLEMUS ON SAAVUTETTU PAITSI SELKEILLÄ MUODOILLA MYÖS KARUILLA MATERIAALIVALINNOILLA.

 

 

 

 

Totta! Alttariseinä on liiankin karu minun mieleeni. Ei ole kiva tuijottaa koko ajan harmaata leca-harkko seinää, vaikka puhtaaksimuuraus onkin tarkasti toteutettu. Tosin ”votsilla”, eli ilman limitystä, mitä rakennusopin professorimme kielsi käyttämästä. Toimittaja Janne Toivonen on artikkelissaan Hesarissa 10.8. keksinyt aiheeseen sopivan sivistyneen keinon ilmaista, että kirkko on ruma: BETONIKIRKKOA ON VAIKEA RAKASTAA. Liikuttavaa! Usko ja toivo ovat menneet, mutta rakkauden hiillos yrittää vielä hehkua.

Minulla ei ole tähän mitään lisäämistä, mutta yliarkkitehdilla on

Kalen kanssa kävimme vuonna 1963 katsomassa myös akateemikko Alvar Aallon upeat kirkot Imatralla ja Seinäjoella. Mestariteoksia ja suuria turistinähtävyyksiä molemmat.

Lakeuden Risti Seinäjoella 1959 perustuu ylivoimaiseen kilpailuvoittoon vuodelta 1945 (45 ehdotusta). Toteus viivästyi osaksi siksi, että Alvari halusi julkisivun tehtäväksi mustasta graniitista. Onneksi viivästyi ja onneksi Alvari antoi periksi! Kyllä se valkoisena on nätimpi! Ansaitsee statuksen katedraali.

 

 

 

 

Lakeuden Risti on museoviraston suojelema kuten koko Seinäjoen Aaltokeskus.

Imatran Kolmen Ristin Kirkko eli Vuoksenniskan kirkko valmistui 1957. Kolmoisaihe kertautuu sommitelmassa. Kirkossa on 103 ikkunaa, joista vain kaksi on keskenään samanlaisia. Vuosittain käy 4000 vierailijaa, joista pääosa ulkomailta.

 

Vuoksenniskan kirkko on Aallon ulkomailla parhaiten tunnetuja töitä ja hänen vastauksensa Le Corbusier`n Ronchampin kappelille (1954), jossa myös kaikki ikkunat ovat erilaisia.

 

 

 

 

 

Paksuseinäinen kappeli on modernin arkkitehtuurin klassikko ja suosittu pyhiinvaelluspaikka pikkuruisessa kylässä Itä-Ranskassa.

Valon ja tilan käsittelyssä akateemikko Juha Leiviskä seuraan Corbun jalanjälkiä sakraalirakennuksissaan. Hän on Suomen tunnetuin nykyajan arkkitehti ulkomailla. Oulun Puolivälikankaan Pyhän Tuomaan Kirkko ja seurakuntakeskus valmistuivat kilpailuvoiton perusteella vuonna 1975.

 

 

 

 

 

ARKKITEHTUURIN KIELEN AINEKSISTA HERKIN JA ILMASUVOIMAISIN ON VALO, JOKA VIRITTÄÄ TILAN OLEMUKSEN JA TUNNETILAN. VALO ON ILMAISTA TOIVOA, VAPAUTUSTA, ILOA, AUTUUTTA, HARTAUTTA TAI EKSTAASIA.

Tämä akateemikon lausahdus toteutuu myös vuonna 1984 valmistunueessa Myyrmäen kirkossa Vantaalla. Valaisimet ovat itsestään selvästi Juhan käsialaa. Kirkko on Hesarin Suomen rumimpien kirkkojen alustavalla listalla sijalla 10.

 

 

 

 

 

Juhan jalanjälkiä taas puolestaan seuraavat Käpy ja Simo Paavilainen aina valaisimia myöten. Arkkitehtikilpailun voiton perusteella toteutui Olarin kirkko vuonna 1981. Kummun ympärille kiertyvän rakennuskompleksin keskelle jää pieni sisäpiha. Kirkko sijaintia keskellä epämääräistä autokauppaympäristöä on moitittu levottomaksi. Professori Simo Paavilainen puolustautuu sillä, että näinhän jo oli aikoinaan Rooman Forumilla. Temppelit rakennettiin keskelle arkielämän vilkkainta kaupallista tohinaa.

 

 

 

 

 

ARKKITEHTOONISESTI KIRKKO EI EDUSTA MITÄÄN YKSITTÄISTÄ TYYLISUUNTAA. SIINÄ ON YHDISTELTYNÄ SEKÄ MODERNEJA ETTÄ HISTORIALLISIA ELEMENTTEJÄ.

No voihan sen näinkin sanoa. Minun piti tietenkin myös tehdä tämä kilpailu. Siitä tuli keskiluokka. Sijoituksista pahin. Ehdotuksesta on jäljellä enää tämä pienoismallikuva.

Malmin kirkon historia on samantapainen kuin Temppeliaukion kirkon. Vasta kolmas kilpailu toi ratkaisun. Eka skaba oli muistaakseni joskus 20-luvulla. Toiseen kilpailuun 1967 tuli 92 ehdotusta. Voittaja oli Sakari Aartelo. Parhaan ehdotuksen tekivät kuitenkin Reima Pietilä ja Raili Paatelainen. Heille ei kuitenkaan voitu antaa palkintoa. Kirkko oli sijoitettu kilpailualueen ulkopuolelle. Toimeksianto tuli silti. Suunnittelu venyi ja kustannusarviot kasvoivat. Lopulta homma keskeytettiin. Reima sai oman monumenttinsa Tampereelle, missä hän voitti Kalevan kirkon suunnittelukilpailun vuonna 1959.

Kirkko valmistui 1966. Taas yksi piruntorjuntabunkkeri lisää.  Rakas lapsi tunnetaan myös nimillä  ”Sielujen siilo” tai ”Viljasen siilo”. Viimemainittu silloisen kirkkoherra Paavo Viljasen mukaan. Museoviraston mielestä se on uudemman kirkkoarkkitehtuurin monumentaalisin esimerkki Suomessa. Rakennus on suojeltu ja suosittu turistikohde. Ja onhan se komea ja vaikuttava.  Hesarin alustavalla listalla rumuuskilpailussa sijalla 8. Reiman tulkinnan mukaan pohjakaava on kalan muotoinen. (Oheiset kuvat voi suurentaa klikkamalla)

Malmin kirkon kolmas näytös oli kutsukilpailu vuonna 1980. Sen voitti professori Kristian Gullichsen. Kirkossa on erillinen kirkkosali, seurakuntasali ja musiikkisali, jotka voidaan yhdistää yhdeksi tilaksi.

 

 

 

 

 

Krisse voitti heti perään myös Kaunisten kirkon kutsukilpailun. Toteutus valmistui vuonna 1983. Se on täysi vastakohta punatiiliselle Malmin kirkolle ja tallustelee Le Corbusier`n ja Alvar Aallon viitoittamaa modernismin varhaispolkua.

 

 

 

 

 

 

Miete 6
Äsken minulla oli
loistava ajatus
nyt se on kadonnut
kuin uni
jota ei enää
voi tavoittaa

Blogi 5
11.8.2014

Päin mäntyä

Pyhäjoen kirkkokilpailuun 1975 tuli 161 ehdotusta. Enemmän kuin mihinkään kirkkokilpailuun Suomessa aikaisemmin. Arkkitehdit innostuivat. Nyt saa revittäää vapaasti. Muistaakseni sijoituin kunniakkaasti alaluokkaan ehdotuksellani, josta annan kuvien puhua (kuvat voi suurentaa klikkaamalla ellei toisin mainita):

Paluu menneisyyteen

Esikuviani olivat Keuruun ja Petäjäveden vanhat puukirkot. Viimemainittu Jaakko Leppäsen suunnittelema ja rakentama kirkko valmistui 1764 ja valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi 1994.

Tein oman projektin yksin kuten muutkin 30 viimeistä kilpailuani. Arkkitehtilehden maaseutu-numerossa 1980 projektistani on julkaistu mustavalkoinen perspektiivikuva ja alla oleva kuvateksti artikkelini Maaseutu piirustuslaudalla yhteydessä.

 Yritys elvyttää perinnettä nyky-ympäristöön.
Uusi kirkko muodostaa jo osaksi olemassaolevien 
seurakuntarakennusten kanssa 
kiinteän sommitelman kirkkopihan ympärille.
Yhdistävän aiheena on sama kattokaltevuus 
ja samat materiaalit.
Perinteinen muoto ja yksinkertainen rakennustekniikka 
antavat mahdollisuuden toteuttaa suunnitelma 
suureksi osaksi seurakuntalaisten omin voimin.
Myös kirkkotekstiilit (raanut) ja huonekalut 
voidaan voidaan tehdä itse 
vanhojen paikallisten mallien mukaan.
Näin kirkko voi kasvaa ympäristöstä ja sen ihmisistä
kodikkaaksi ja omaleimaiseksi käyttörakennukseksi.

Aikaisemmin ei ole julkaistu kuvia pienoismallista eikä värikuvia ehdotuksesta. Ne lienee nähnyt lisäkseni vain kilpailun palkintolautakunta. Tosin minulla on hämärä muistikuva, että olisin ollut yleisön suosikki. Joten ehkä kaikki ehdotukset olivat esillä Pyhäjoella jollain tapaa. Joka tapauksessa ehdotustani ei enää voi nähdä. Olen hävittänyt planssit ja pienoismallin.

Lopuksi täytyy tunnusta, etten ehdotusta tehdessäni kuulunut kirkkoon. Toimeksiannon saaminen ja projektin toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista kuten blogissani numero 8 (julkaistaan 1.9.) vakuuttavasti osoitetaan.

Kymenlaakson puukirkot

Keski-Suomen kuuluisia puukirkkoja vanhempia ja vähemmän tunnettuja ovat Kymenlaakson kaksi perinteistä ristikirkkoa Iitissä ja Elimäellä. Ne ovat Suomen vanhimmat yhä ympärivuotisessa käytössä olevat puukirkot.

 

Iitin kirkko on ollut punainen ainakin 1800-luvun alusta lähtien. Väri tunnetaan nimellä ”iitinpunainen”.

Paluu tulevaisuuteen

Neljänkymmenen vuoden ajan minua on vähän hävettänyt kilpailuehdotukseni Pyhäjoelle. Mitäs nyt piti mennä tekemään jotain näin naiivia! Otettuani esiin vanhat valokuvat tulen kuitenkin iloiseksi. Erityisesti minua ilahduttaa kolme seikkaa.

1. Puurakentaminen tekee taas paluuta kirkkorakentamiseen. Siitä enemmän blogissani nro 7, joka julkaistaan 25.8.

2. Tyrvään Pyhän Olavin kivikirkko valmistui 1516. Sen katto ja sisätilat paloivat tuhopoltossa 1997. Seurakuntalaiset rakensivat ne talkoilla uudestaan. Sisätilaa koristavat Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalaukset ovat tehneet kirkosta nähtävyyden ja yleisön suosikin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Taiteilijoiden maalaukset edustavat tarkoituksella hyvin erilaista tyyliä.

Tulee mieleen ystäväni arkkitehti Jouko Koskisen toteamus menneisyydestä

3. Mutta eniten minua kuitenkin ilahduttaa professori Juhani Pallasmaan lausunto 18.6.2014 pidetyn filmi-illan yhteydessä

Hyvä Jussi! Ehkä jälleen tapaamme samalla polulla, toivoo

Miete 5
tein ihmiskokeen
jättäydyin viimeiseksi
toivoen tulevani ensimmäiseksi
Jäinkin pysyvästi viimeiseksi
tämä ei ole hassumpaa
olen hyvässä seurassa
en ole ensimmäinen
enkä viimeinen
joka jää viimeiseksi

BLOGI 4
4.8.2014

Esinäytös

Olen junassa matkalla ystäväni arkkitehti Erkki Elomaan kanssa Pyhäjoelle vuonna 1975. Muistuu mieleen rakennustaiteen historian professorini Nils Erik Wickbergin toteamus 14 vuotta aikaisemmin

Wickberg rakasti barokin pikkukirkkoja. Hänen unelmansa oli saada toteuttaa kirkko tradition hengessä modernein keinoin. Tämä on myös usean muun arkkitehdin unelma vaikka moni ei edes kuulu kirkkoon tai on vain muuten ateisti. Saa vähän vapaammin leikkiä muodoilla. Nisse osallistui moniin kirkkokilpailuihin. Ei tärpännyt.

Ei tärpännyt ennustuksissakaan. Onneksi. Vuodesta 1961 Suomessa on palanut vain 30 kirkkoa. Tosin tuhopolttoyrityksiä on ollut viitisentoista. Kaiken kaikkiaan Suomessa on palanut yli 3oo kirkkoa. Nissen ennustus  otti tulta Pyhäjoella. Engelin kirkko paloi salamaniskusta kesäyönä 1974. Korvaamaton vahinko. Se oli ehkä parhaiten säilynyt kaikista C. L. Engelin puurakennuksista.

Julistettiin kilpailu uudesta kirkosta. Olin Ekin kanssa menossa tutustumaan paikkaan.

Betonia

Asetelma oli mielenkiintoinen. Ekillä oli alla voitto Järvenpään kirkkokilpailussa. Kirkko valmistui vuonna 1968.

 

 

 

 

 

Arkkitehtuuriltaan kirkko edustaa aikansa betonirakentamista. 
Pelkistettynä ja puhdaslinjaisena 
se ei jätä kirkossa kävijää välinpäitämättömäksi.

Näin seurakunnan sivuilla. Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Suomeksi: kaikki eivät tykänneet tästä betonbunkkerista, mutta arkkitehtien keskuudessa se sai kiitosta ja kehuja. Interiöörissä on samaa lämpöä ja kodikkuutta kuin Erik Bryggmanin kuuluisassa Turun Ylösnousemuskappelissa vuodelta 1941. Tämä on ollut myös Erkki Elomaan esikuva.

Lasia

Minulla taas oli alla (yhdessä Jouko Koskisen ja Timo Vormalan kanssa) voitto Kouvolan keskuskirkon suunnittelukilpailussa 1971. Ehdotuksemme edusti aikansa lasiarkkitehtuuria. Tai aikaansa edellä olevaa – ainakin Suomessa.

Se oli puhtaaksiviljelty läpinäkyvä lasilaatikko antiikin temppeli ja Mies van der Rohen klassikot ihanteena.  Ajatuksena oli myös peräänkuuluttaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kirkon imagoon ja toimintaan. Konstruktöörinä oli Matti Ollila. Meitä ei kutsuttu edes neuvotteluihin. Ilmeisesti saatiin selville, että emme kuuluneet kirkkoon. Työn saivat kilpailussa toisen palkinnon voittaneet Jaakko ja Kaarina Laapotti. Jaska oli jo tunnettu nimi  kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneen Lauritsalan kirkkon suunnittelijana yhdessä Toivo Korhosen kanssa. Sekin oli kilpailuvoitto.

Avustajana Laapoteilla Kouvolan kilpailussa oli mm. Markku Komonen, sittemmin professori ja monissa kilpailuissa palkittu. Kouvolan kirkko  valmistui 1977. Lasilaatikkohan siitäkin tavallaan tuli. Mutta ei niin läpinäkyvä ja kevyt kuin meidän. En ole käynyt paikan päällä ennen kilpailua enkä sen jälkeenkään. Siksi on paha mennä sanomaan kirkosta mitään lopullista. Ulkoapäin se näyttää ladolta jonka edessä on rehusiilo. Sisältä se voi olla vaikka kuinka nätti. Virallinen totuus virallisine kuvineen ilmoitetaan seurakunnan sivuilla:

Kouvolan keskustakirkko edustaa modernia
konstruktiiviset rakennusosat näkyville jättävää arkkitehtuuria

_

_

_

_

_

_

Kolmas lasilaatikko syntyi myös Kouvolan seurakuntaan jo vuonna 1972. Sakari Aartelon Lepolan siunauskappeli. Saku oli tuomarina Kouvolan kilpailussa ja valitsi meidät voittajiksi. Kun oli käynyt selväksi, että emme saa suunnittelutoimeksiantoa, kysyi Saku Timo Vormalalta olisiko meillä mitään sitä vastaan, että hän käyttäisi ideaamme Lepolan siunaskappelissa, josta hän puolestaan oli saanut toimeksiannon. – Siitä vaan, vastasi Timo, sehän on rautakauppatavaraa.

Seurakunta ei mainosta siunauskappelia millään tavalla. Ikäänkuin sitä ei olisi olemassakaan. Mutta oli se siellä ainakin vielä pari vuotta sitten. Tämän todistaa kouvolalaisen blogistin kommentti ja kuvia 21.5.2011

Joskus minusta rumalta näyttänyt kappeli 
näytti nyt ihan kauniilta

 

Mitä sanoikaan opettajani professori Aarno Ruusuvuori

Erkki Elomaa tiennäyttäjänä

En muista tekikö Eki oman ehdotuksen Pyhäjoen kirkkokilpailuun niinkuin aikoi. Eikä sitä enää saa selville. Erakoitunut Erkki Elomaa kuoli 1989. Siunaus oli arkkitehdin omassa Järvenpään kirkossa. Arkun ääressä sopersin Corbun kuuluisat sanat, joiden tiesin olleen Ekin tienviittana Järvenpään kirkon suunnittelussa

Arkkitehtuuri on valon leikkiä tilassa

Intiimissä muistotilaisuudessa akteemikko Juha Leiviskä soitti Bachia pianolla tapansa mukaan. Muistopuheessaan hän paljasti liikuttavan totuuden

Aikamoinen kunnianosoitus kansainvälistä mainetta saavuttaneelta akateemikolta, joka on suunnitellut useita upeita kirkkoja Suomeen. Hänen ratkaisunsa  kirkon muoto-ongelmaan on irrallisten pystytasojen veistoksellinen leikki suorakulmaisessa koordinaatistossa. Vaakatasot säestävät. Valo siilautuu elegantisti kaikkialta väleistä ja yhtyy leikkiin. Yksinkertaista symboliikkaa tämäkin. Ristin pysty- ja vaakatasot kertautuvat. Sisätila soi ja häipyy loputtomasti eri suuntiin kuin Bachin fuuga muunnelmineen. Juhan kirkkosalit ovat tietenkin myös hyviä ja paljon käytettyjä konserttisaleja. Flyygelille on aina varattu näkyvä ja kuuluva paikka. Kelpaa akateemikonkin esiintyä kirkkonsa vihkijäisissä.

Kunnianosoituksiin yhtyy

Miete 4 
On turha pohtia mitä ihmiset ajattelevat 
tai mikä on heidän tekojensa motiivi 
Tiedän vain mitä itse ajattelen 
ja senkin hyvin huonosti