blogi 13
29.9.2014

Eliel Saarinen

Perhe Saarinen muutti Amerikkaan 1923 töiden vähennyttyä Suomessa. Pappa sai kuuluisuutta mm. toisella palkinnollaan Chigago Tribune pilvenpiirtäjän kilpailussa ja Granbrookin taideakatemian suunnittelijana ja opettajana. Muiden töiden ohessa valmistui oheinen tabernaakkelikirkko First Christian Church vuonna 1942. Paikka on Columbus Indianassa. Kuvat vasemmalla ja alla. Markus Tavion Meilahden kirkko (oikealla) vuodelta 1954 muistuttaa tätä ulkonäöltään suuresti. (Kaikkia tämän artikkelin kuvia voi ja kannattaa suurentaa klikkaamalla)

 Eero Saarinen

Eero työskenteli jo nuorena yhdessä isänsä kanssa. Amerikassa hän tuli kuitenkin kuuluisammaksi kuin isänsä omilla töillään ennenkaikkea virtaviivaisen New Yorkin Kennedyn lentokentän TWA terminaalin suunnittelijana. MIT:n korkeakoulualueelle häneltä valmistui pyöreä tiilikappeli vuonna 1955 . Sama paikka minne Alvar Aalto toteutti kuuluisan  käärmetalomaisen opiskelija-asuntolan Baker House Dormitoriumin. Faija sai suunnitella Suomen kauneimmiksi mainitut setelit vuonna 1922 ja sai oman postimerkin. Poika ei saanut postimerkkiä eikä suunnitella seteleitä. Seteleitä tuli tukuttain muilla suunnitelmilla, joita oli niin paljon, että Eeron terveys petti ja hän kuoli  51-vuotiaana. Mutta poika sai kolikon Suomessa. Huonekalufirma Asko painatti juhlarahan postuumisti jokseenkin 50 vuotta Eeron kuoleman jälkeen. Toisella puolella on Eeron kuuluisin huonekalu tulppaani-tuoli ja toisella puolella amerikkalainen ikoni – presidentti Thomas Jefferssonin  muistokaari Gateway Arch. Tämä valtava monumentti valmistui St. Lousiin Missouriin vuosi Eeron kuoleman jälkeen.

Erkki Pasanen

Erkki yritti päästä Oskar Niemayerille töihin 1950-luvun puolivälissä mutta päätyi Manhattanille vuodeksi. Toimipaikka oli Magoon and Salo Achitects, joille hän suunnitteli kaksi kirkkoa New Yorkiin.

 

Hiljattain 90 vuotta täyttänyt Pasanen kertoo, että viikkopalkka oli 90 dollaria. Bonusta tuli 150 dollaria kun Erkki rakensi pienoismallin East Avenyelle suunnittelemalleen kirkolle. Frank Lloyd Wrightin vaikutus näkyy molemmissa kirkoissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Alvar Aalto

Kannattaa pitää arkkitehtuurinäyttelyjä ulkomailla. Italialainen kardinaali Giacomo Lercaro kävi katsomassa näyttelyä Palazzo Strozzissa Firenzessä 1965 ja ihastui Aallon Vuoksenniskan kirkkoon. Tällainen pitää saada myös Bolognan Riola di Vergatoon! Kirje Alvarille! Akateemikko oli otettu. Unelmien täyttymys. Saada suunnitella kirkko ihailtuun Italian maisemaan. Samanikäiset maestrot tapasivat. Projekti siunattiin punaviinillä. Nessum problema!

Mutta suunnittelu ja rahoituksen kerääminen kolehdilla kestivät aikansa. Punaviiniä kului lisää. Rakentaminen alkoi vasta 1975 ja jo seuraavana vuonna kummatkin kaverukset kuolivat. Aallon toimistossa projektia hoiti ansiokkaasti Vezio Nava.

Rakennus valmistui vuonna 1978 ja kellotapuli vasta 1993. Ymmärtääkseni Riolan kirkko luetaan maestron mestaritöiden joukkoon.

Vasemmalla itäfasadi. Sisältä muistuttaa erehdyttävästi esikuvaansa. Muutoinkaan katolinen interiöri ei eroa mitenkään luterilaisesta.

 

 

 

Autokaupunkiin Wolfsburgiin Saksassa Aalto sai suunnitella kokonaisen kulttuurikeskusken kilpailuvoiton 1958 perusteella. Kompleksi vihittiin 1962. Samassa yhteydessä valmistui Heilig Geist Kirche am Klieversburg (alla).

 

 

 

 

 

 

Jälkimainingeissa leivottiin vielä Stephanus-Kirche in Detmerade (alla) 1968. Voi sanoa, että molemmat edustavat Aallon maneerista kautta. (En sanonut maanista) Niitä saa etsimällä etsiä akateemikon ansioluettelosta. Taattua Alvaria. Ei huonoja.

 

 

 

 Pekka Salminen

Neubrandenburgin vuonna 1298 valmistunut Marienkirche Saksassa tuhoutui pääosin tulipalossa 1676. Sitä korjattiin ja uudistettiin 1832 – 1841. Mutta epäonni jatkui. Toisen maailmansodan loppuhetkillä 29-30.4.1945 puna-armeija jyräsi kaupungin. 80 % sen historiallisesta keskustasta tuhoutui.

DDR:n aikana päätettiin rauniokirkko korjata ja sen sisälle rakentaa konserttisali ja ullakolle taidegalleria. Työ jäi kesken monien vaikeuksien johdosta. Saksojen yhdistymisen jälkeen projektia jatkettiin julistamalla Euroopan laajuinen kilpailu, jonka voitti kurssitoverini Pekka Salminen. Avajaiskonsertti oli 2001. Ihastuttava sali! Ihmeellisen kevyt, ilmava ja valoisa. Voi tuntea olevansa koko euroopan kulttuuriperinnön syleilyssä. Avara ja koskettava syleily. Ei rutistus. Bravo Pekka!

Jos ajattelee kirkkojen käyttötarkoitusta yleensäkin tänä päivänä niin monikäyttöisiä konserttisalejahan niiden tulisi olla. Tässä hyvä konsepti kirkkojen uudistamiseen ja tulevaan rakentamiseen.

 

 _

Vesa Honkonen

Vesa oli Steven Hollin oikeana kätenä Kiasman suunnittelun ja rakentamisen aikana 1993 – 1998. Mahtoiko näillä ansioilla tulla toimeksanto suunnitella luterilainen kirkko Kiinaan. En ole vielä saanut selville miten homma hoitui. Joka tapauksessa Church of Shadows valmistui 2012 Chenduun Sichyanin maakuntaan. Nimi tarkoittaa neljää jokea, jotka kaikki virtaavat maakunnan läpi. Jangtse, Keltainenjoki, Mekong ja Salween. Sama paikka jossa Bertold Brechtin mukaan oli yksi hyvä ihminen. Kooltaan 1.4 x Suomi. Asukkaita 50 miljoonaa.

Vesan kirkko on omalla tavallaan hieno, vaikka kaipaankin siinä enemmän lämpöä, iloa ja valoa. Mutta onhan se niinkin että ei varjoa ilman valoa. Rakennus on suurelta osalta tehty puusta ja noudattelee modernein ottein kiinalaista traditioita. Vaikuttaa toimivan myös elokuvateatterina. Mikä ettei!

 

 

 

 

 

 

Sainpas tämän ylipitkäksi venyneen kirkkosarjan vihdoin päätökseen, huokaa

miete 13
Kävin pitkästä aikaa kirkossa messussa
meinasin saada paniikkikohtauksen
onko tämä vieläkin näin keskiaikaista toilailua
ihmettelen sitä että rukouksissa
halutaan kaikki minulle ja meille heti
nopeasti ulos
mutta kirkkokonserteissa
aion käydä edelleenkin

blogi 12
22.9.2014

 Viisi kirkkoa

Hämmästyin. Blogeistani saamaani palautteen määrään. Ilhaduin. Kun Pyhäjoen kirkon suunnittelija arkkitehti Erkki Karvala otti yhteyttä. Kysyi saako laittaa tulemaan kirjan Viisi Kirkkoa.

Ällistyin. Minulle entuudestaan täysin tuntematon Eki on suunnitellut viisi modernia kirkkoa. Minulle täysin tuntemattomia. Näitä ei ole julkaistu Arkkitehti-lehdessä. Eivätkö mahtuneet lehden tiukkapipoisen arkkitehtuurikäsityksen raameihin? Vai eikö voitu esitellä rakennusarkkitehdin suunnitelmia? Vai eikö vain oltu tarjottu lehteen? Tästä on tehtävä blogi.

Sitten Lars Sonckin ja Alvar Aallon päivien ei kukaan arkkitehti Suomessa liene suunnitellut viittä kirkkoa. Alvarilla on seitsemän, mutta niistä Suomessa vain neljä. Seuraavassa blogissa nro 13 esittelen 9 suomalaisten arkkitehtien kirkkoa ulkomailla. Neljä USA:ssa, kolme Saksassa, yksi Italiassa ja yksi Kiinassa.

Alvarin tuotanto on hyvä esimerkki kirkkosuunnittelun vaikeudesta. Vain kolme hänen kirkoistaan on tunnustettu mestariteoksiksi. Oheiset kaksi Suomessakin ovat jääneet varjoon. Maestrokaan ei aina voi onnistua täydellisesti.

Akateemikko Juha Leiviskä kunnostautuu neljällä kirkolla. Kolmen kastissa ovat professorit Aarno Ruusuvuori ja Simo Paavilainen sekä arkkitehti Pekka Pitkänen. Korjatkaa jos tietoni ovat virheelliset.

Kaikki Karvalan kirkot ovat kilpailuvoittoja. Maaseutukirkkoja. Paikkakuntien nimetkin sen kertovat. On  jokea, koskea, järveä ja lahtea. Lisäksi Ekin toimisto on suunnietllut pari kappelia ja seitsemän Vapaakirkkoa.

Vuonna 2001 julkaistun kirjan kuvat ovat useasti palkitun Benjam Pöntisen ottamia. Samoin tässä blogissa ellei toisin mainita. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla. Artikkelin kirjaan ovat kirjoittaneet filosofin maisteri Maija Paavilainen, lääninrovasti Reijo Mattila, arkkitehti Anu Soikkeli ja arkkitehti Antti Pirhonen. Kirkkoja rakennuksina pähkäillään kattavasti eri suunnista.

Erikoista Karvalan kirkoissa on, että ne eivät esiinnyt Suomen viidentoista rumimman kirkon luettelossa. Toisaalta niitä ei löydy myöskään Suomen viidentoista kauniimmankaan kirkon luettelossa. Mitä tämä kertoo? Pakko katsoa kuvia lähemmin.

Pyhäjoki

Blogissani nro 6 kerroin, että Pyhäjoen kirkon suunnittelukilpailussa 29-vuotias rakennusarkkitehti Erkki karvala sai toisen palkinnon 161 ehdotuksen joukossa vuonna 1974. Voiton vei Esa Piironen ja toisen lunastuksen sai Simo Lumme.  Näiden kolmen kesken pidetyn jatkokilpailun voitti Lumme.

 

 

 

 

 

Kirkkovaltuusto valitsi kuitenkin yksimielisesti Karvalan työn toteutuksen pohjaksi. Toimeksianto tuli yhdessä Matti Silvennoisen kanssa. Kun kirkon suunnitelmia esiteltiin kirkkohallituksessa oli arkkipiispa Martti Simojoella isällinen mielipide:

Tässä paremmat kuvat 1977 valmistuneesta Pyhäjoen kirkosta mitä blogissani nro 6 oli

Kaavi

Uuden kirkon teko tuli tarpeeseen, kun Pehr Granstedtin suunnittelema vuonna 1815 rakennettu vanha kirkko paloi 1980. Kirkon suunnittelijoiksi valittiin kutsukilpailun jälkeen arkkitehtitoimisto Karvala & Silvennoinen pääsuunnittelijana Erkki Karvala. Arkkipiispan pari vuotta aikaisemmin antama kommentti Pyhäjoen kirkosta otettiin todesta; vuonna 1983 valmistunut rakennus on ulkoasultaan symmetrinen ja rauhallinen vaatimattoman yksinkertainen ristikirkko.

Kauhajärvi Lapua

Kylän vanha kirkko tuhopoltettiin vuonna 1981. Palolta säästyi vasta arkkitehdiksi valmistuneen 24-vuotiaan Alvar Aallon suunnittelema perinteinen kellotapuli. Uuden kirkon aikaansaamiseksi järjestettiin kilpailu, johon neljän toimiston lisäksi myös Aallon toimisto kutsuttiin. Kilpailun voitti Arkkitehtitoimisto Erkki Karvala – Matti Sivennoinen – Markku Koskinen. Tässä vaiheessa kaverukset olivat rakennusarkkitehteja, mutta valmistuivat kaikki arkkitehdeiksi vuosituhannen vaihteessa. Kirkko valmistui vuonna 1983. Rakennuttaja oli Kauhajärven kyläkirkkoyhdistys.

Juankoski

Paikkakunnalle antaa leimansa yli 250 vuotta vanha teollinen perinne. Järvimalmia jalostava tehdas rakensi ensimmäisen kirkon vuonna 1864. Seurakunnan itsenäistyttyä vuonna 1924 alettiin haaveilla uudesta kirkosta. Vanha oli pieni ja huonokuntoinen. Haave alkoi toteutua vasta yli 60 vuotta myöhemmin. Kilpailuun kutsuttiin Erkki Helasvuo, Heikki Taskinen ja arkkitehtuuritoimisto Karvala – Silvennoinen, joka vei voiton. Kirkko valmistui 1990. Materiaaleina on paikkakunnan teollisiin perinteisiin viittaava teräs ja punatiili.

Aitolahti

Aitolahden kunta liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1966. Lähiössä on vielä käytössä vanha kyläkirkkokin. Tai ei se niin vanha ole vaikka näyttää keskiaikaiselta kivikirkolta. Rakennettu 1928 suunnittelijana Birger Federley. Esikuvat ovat lähes tuhannen vuoden takaa.

 

Uusi kirkko on kutsukilpailuvoitto ja toteutui 2001. Se on rakennettu Pentti Turusen vuonna 1980 valmistuneen punatiilisen seurakuntatalon yhteyteen.

 

Tiiliseinien epätasainen saumaus, sisäkaton lämpökäsitelty koivu sekä pehmustetut puupenkit tuovat tunnelmaa ja lämpöä teräs- ja lasirakenteiden rinnalla.

Miksi rakennetaan kirkkoja?

Karvalan viidessä kirkossa 40-vuoden ajalta näkyy pienoiskoossa arkkitehtuurin muotivirtauksien kehitys. Puu, lasi, tiili ja teräs syrjäyttävät betonin. Vapaa muoto syrjäyttää neliön ja laatikon. Ajan henki vapautuu tai ainakin se elää ja muuttuu. Muuttuuko Pyhä henkikin? Aitolahden kirkkoherra Juha Vuori vastaa väliotsikon kysymykseen

Saakoon maestro, professori ja akateemikko sanoa viimeisen sanan pitkäksi venyneessä Suomessa rakennettuja moderneja kirkkoja käsittelevässä artikkelisarjassa

 Aamen

miete 12
Viidessäkymmenessä vuodessa
pituuteni on lyhentynyt kuusi senttiä
olen hyvää vauhtia muuttumassa
hyvin pieneksi ihmiseksi

blogi 11
18.9.2014

Done with the wind

Kurssitoverini Reijo Perko lähetti kutsukortin. Näyttelyn avajaiset Reijon suunnittelman Sipoon pääkirjaston 30-vuotisjuhlien yhteydessä. Sinne! Matkalla annoin vaimolleni tehtävän päätellä hänelle entuudestaan tuntemattoman Reijon puheesta mistä päin tämä on kotoisin. Avajaisissa Reijo piti esitelmän. Toisen lauseen jälkeen vaimo sanoi: Se on joko Turust tai Tampereelt.

Aika hyvä! Reijo on kotoisin siltä väliltä –  Somerolta, mistä on tullut paljon kuluisuuksia. Ja mitä Reijo sanoi siinä esitelmässä. Se sanos, että

LUONTO ON KAUNEUS JA KAIKKIEN MUOTOJEN PERUSTA
PUU ELEMENTTILEHTINEEN ON TÄYDELLISEN KAUNIS LUOMUS
JOS LEHDET PUTOAA MAAHAN
NIITÄ EI PIDÄ JÄRJESTÄÄ PAREMPAAN ASENTOON
PUTOAMISEN JÄLKEENKIN NE OVAT TÄYDELLISESSÄ SOMMITELMASSA
KIITOS PAINOVOIMAN JA TUULEN

Hyvä Reijo! Näin on näreet! Ja mitä tästä seuraa?! Antaa painovoiman ja tuulen tehdä sommitelmat. Ne ovat täydellisen kauniita. Eikä kahta samanlaista ole eikä tule. Esimerkiksi rekka-autojen takaseiniin kerääntyy talvella lunta. Kaikki lumen tekemät takaseinäsommitelmat ovat erilaisia taideteoksia. Tai autetaan vähän. Ruiskutetaan tuulen tavoin päävärejä kahdelta sivultaan avoimeen kuutioon. Sitten levitetään sivut ja asetetaan ne johonkin järjestykseen. Isoja ja pieniä kuutioita. Syntyy Malevitsiä tai Mondriania

Ulkotaidetta luodaan valuttamalla vettä pakkasella.Voidaan valaista eri värein. Valmista tuli!

Tai tehdään tuulelle leikkiteline

Taitteiden taikaa

Rutistetaan ja taitellaan maalattua paperia. painovoima painaa täydellisiä nimettömiä sommitelmia. Tätä voi kutsua plastiseksi grafiikaksi. Jokainnen voi vapaasti valita mitä täössä näkee tai kokee.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kierrätystaidetta

Taidetta rakennuksiin

Vierastan aajatusta, että taidetta pitää saada rakennuksiin. Rakennuksienhan tulisi jo sellaisenaan olla rakennustaidetta. Mutta okei! Hyvä, että kaupungilla ja valtiolla on määritelty tavoite, että julkisten rakennusten kustannuksista joku pieni murto-osa tulee käyttää taidehankintoihin. Reijo viljelee suunnittelemiensa julkisten rakennusten koristelussa omaa taidettaan tiilireliefeinä ja maalauksina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dipolin kansalliskäpy

Reijo teki taidetta täysillä jo opiskeluaikoina. Otaniemen teekkarikylän Dipolin pihalle toteutettu käpyveistos vesialtaineen saavutti kuuluisuutta, kun tasavallan Presidentti Urho Kekkonen vihki sen virallisesti käyttöön hulluna vuonna 1968 laittamalla kolikon automaattiin, joka käynnistää kävyn aukeamiskoneiston. Tarina ei kerro tuliko lantti Urkin omasta kukkarostaa. Vesiallas on nykyisin tyhjillään eikä kävyn aukeamismekanismi enää ole käytössä. Kolikoita tuli jo riittävästi.

Reijo seuraa aikaansa ja juoksee sen mukana tai sen edellä. Vähän nopeammn kuin me tavalliset pulliaiset. Olihan hän aikoinaan mestaruustason maileri. Esiintyi usein perinteisessä keväisessä Vartin-juoksussa teekkareiden voitokkaassa joukkueessa ankkurina, joka juoksi muita pitemmän matkan. Hop hop Reijo!

 

miete 11
(Seli seli)
Maailmaa ei voi selittää
mutta sitä voi kuvata
kuvausta ei pidä selittää
mutta selitystä voi kuvata
Kuvataide, kirjallisuus ja näyttämötaide
ovat projektioita elämästä
joiden tarkoitus on kuvata
että elämä on taidetta
rakennustaide ja musiikki
eivät ole projektiota 
vaan sellaisenaan läsnä
arkkitehtuuri on käsin kosketeltavaa
ja järjellä ymmärrettävissä

mutta mistä musiikki tulee
se ei ole tästä maailmasta
sitä ei voi koskettaa
mutta se koskettaa
täydellisen kaunis mysteeri minulle
itsekin olen täydellinen luomus
kaikin aistein todettavissa
mutta olenko vain projektio
ja mistä maailmasta

Blogi 10
15.9.2014

Valkopartainen mies kuunteli radiota.

– Oho. Tuli väärä kanava. Iltahartaus. Miten masentavaa, raskasta ja naiivia. Eikö voisi olla kevyempää ja iloista. Hmm. Eikö voisi olla…Kirjoitanpas hartauden ja lähetän sen radioon. Ei mitään virsiä. Laitetaan aluksi Tapsa Rautavaara laulamaan.

Olen kulkuriksi syntynyt mä vainen
ja paljain jaloin kierrän maailmaa 
Näin kerran unta joutsen taivahainen 
Mun antoi kerran kanssain taivaltaa

– Sitten itse sanoma tähän tapaan

Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, sanotaan. Tämä on hyvä nyrkkisääntö – aivan kirjaimellisesti. Nyrkki-sana muistuttaa siitä, että uskonsotia voi helposti syttyä eri kuppikuntien välillä. On ihanaa elää vapaassa maassa, jossa saa julkisesti uskoa miten haluaa. Ja mikä parasta – tukena on vielä uuden testamentin ilosanoma vapaudesta. Ei tarvitse tehdä mitään erityisiä meditaatio- tai hartaudenharjoituksia saavuttaakseen taivasten valtakunnan tai tullakseen valaistuneeksi.

 Kun pyydetään yhdessä tunnustamaan kristillinen usko, niin huuleni pysyvät suljettuna. Kiitos ei mitään sikiämistä pyhästä hengestä minulle tai hämärää kolminaisuusoppia. Eikä silläkään ole mitään merkitystä millä puolella joku tyyppi istuu jotain toista tyyppiä.

 Riittää kun uskoo,

– että kaikista suurin on rakkaus

– että taivasten valtakunta avautuu lapsenmielisille

– että Korkein ilmestyy meille jokaisen ihmisen kautta

Tähän väliin pannaan tuomari Nurmio laulamaan.

Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
Hän on täällä tänään
 Hän mahtuu joka raosta
hän ehtii joka paikkaan
Kun käännät hänelle selkäsi
hän seisoo edessäsi

Sitten vielä lyhyt loppuliturgia.

Minun tyypilläni pilven reunalla on suuri huumorintaju eikä sitä voi pilkata, koska se ei loukkaannu mistään. Tsemppiä arkeen kaikille. Uskokaa omalla tavallanne. Uskokaa unelmiinne.

Lopuksi taas Tapsaa:

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa 
ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen

Valmista tuli!

*   *   *   *   *

Jaha. Jo kuukausi kulunut kun lähetin sen hartauden radioon. Aha, tuossahan radiotalo onkin. Menen  kyselemään.

– Iltapäivää

– Päivää päivää

– Tulin kysymään otetaanko ehdottamani hartaus radio-ohjelmaan.

– Jaa, mikähän ehdotus se mahtoi olla.

– Minulla on kopio. Tämä.

– Jaha. Dam dam dam dam. Hmm. Juu tämä on tosiaan meille tullut.

– Niin?

– No katsokaas, tämä ei aivan sovi  formaattiimme.

– Niin?

– No esimerkiksi tämä alku. Otatte perustaksi kansanväittämän ”jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi” ikään kuin tunnustuksellisen uskonkappaleen tai raamatunlauseen statuksella. Ei ole loppuun asti harkittua eikä sopivaa.

– On se harkittua ja Raamatussa.

– Raamatussa? Missä siellä?

– Psalmi 151.

– Psalmi 151? Mutta eihän Raamatussa ole kuin 150 psalmia. Katsokaa itse.

– Niin TEIDÄN Raamatussa ei ole, mutta MINUN Raamatussa on. Katsokaa itse.

– Mutta tämähän on tähän jälkeen päin kirjoitettu kuulakärkikynällä!

– Tiedetään. Olen itse kirjoittanut sen.

– Mutta….

– Se on Uskon puumerkki ja sen pitää siellä oleman kuten Eskon puumerkki vihkikirjassa. Minkä kirjoitin – sen kirjoitin.

– Mutta tämähän on aivan absurdia. Jos kaikki ihmiset piirtäisivät Raamattuun omat puumerkkinsä ja uskonkappaleensa ja noudattaisivat niitä niin mihin maailma menisi.

– Mutta niinhän ne tekevätkin – eivät ehkä kuulakynällä mutta mielensä sopukoihin – ja sitten noudattavat niitä ja tällaiseksi maailma on tullut.

– Tämähän on kaaoksen lietsontaa. Emme voi ottaa radioon.

– Mutta entä uskonnon vapaus?

– Asia on loppuun käsitelty. Emme ota.

– Entä ilosanoma? Eikö kelpaa?

– Ei, ei ja ei. Olkaa hyvä ja poistukaa.

– Voinko saada lausuntonne kirjallisena.

– Emme anna kirjallisia lausuntoja. Vahtimestari saattakaa tämä mies ulos.

– So so varovasti. Jos on tönittävä niin tönikää myös toista poskeani.

P.S.

Linkki Tuomari Nurmion  lauluun Hän on täällä tänään

Linkki Tapio Rautavaaran esittämään kappaleeseen Kulkuri ja joutsen

miete 10
suurinta ajanhukkaa
on pohtia 
yhtään mitään jumalasta
isolla tai pienellä alkukirjaimella

 Blogi 9
8.9.2014

Mies tunnisti kirkon kirkoksi Helsingissä

Gilbert Granholm raportoi Uutis-Sirkus -lehdessä 10.4.2014:

KYSESSÄ ON TIETTÄVÄSTI TOINEN KERTA KUN 1960-LUVUN JÄLKEEN KÄYTTÖÖN OTETTU KIRKKO ON TUNNISTETTU KIRKOKSI

TYÖMATKAMETROONSA KIIRUHTANUT MIES HAVAITSI OHITTAMANSA RAKENNUKSEN KIRKOKSI, KUN RYHTYI TARKASTELEMAAN KIINTEISTÖSTÄ OTTAMAANSA KUVAA PUHELIMENSA ZOOM-TOIMINNALLA.

”YLLÄTYKSENI OLI VALTAVA KUN TEHOKKAIN ZOOM-RAJAUKSENI PALJASTI, ETTÄ TALO SEINÄN YLÄOSASSA OLI RISTI. VARMISTIN VIELÄ ASIAN HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄLTÄ JA TOTTA SE OLI; ITÄKESKUSKEN VIERESSÄ SIINÄ KIRJASTOA VASTAPÄÄTÄ ON TODELLA KIRKKO, MATTEUKSENKIRKKO.”

NYKYAIKAINEN KIRKKORAKENNUS ON TUNNISTETTU KIRKOKSI MYÖS KERRAN AIKAISEMMIN, HELSINGIN KONTULASSA. TUOLLOIN 15 VUOTTA KIRKON VIERESSÄ ASUNUT MIES AUTOILI SATTUMALTA TALON VIERITSE JUMALANPALVELUKSEN OLLESSA JUURI ALKAMAISILLAAN. VAIMEA KIRKONKELLOJEN ÄÄNI OLI TUOLLOIN PALJASTANUT KUOPPAAN PYSTYTETYN TALON TODELLISEN LUONTEEN.

VIELÄ VAHVISTAMATTOMIEN TIETOJEN MUKAAN MUKAAN MYÖS  LAURITSALAN KIRKON KÄYTTÖTARKOITUS OLISI KERRAN AAVISTETTU OIKEIN, KUN MÄKIHYPPYTOIMIKUNTA KIELTÄYTYI HYVÄKSYMÄSTÄ SITÄ NORMAALIMÄEN SUORITUSPAIKAKSI PUUTTEELLISTEN KATSOMORAKENTEIDEN VUOKSI.

Lehtiartikkelissa ensimmäiseksi mainittu kirkko perustuu Björn Krogiuksen ja Veli-Pekka Tuomisen voittoon itäkeskusken monitoimitalon ja seurakuntakeskuksen suunnittelukilpailussa 1977.

Monitoimitalo valmistui 1984 ja kirkko 1985. Urbaanin legendan mukaan Nalle olisi liittynyt kirkkoon varmistaakseen toimekesiannon. Oli miten oli niin hänen nimeään ei mainita kirkon suunnittelijana. Se on jäänyt Veepeen ja Stefan Ahlmanin nimiin.

Punatiiliset monitoimitalo ja kirkko rajaavat väliinsä aukion, jonka keskelle tulevan veistoksen suunnittelukipailun 1981 voitti kuvanveistäjä Hannu Siren (Heikki ja Kaija Sirenin poika) paljon kohua aiheuttaneella ehdotuksellaan Stoa. Tästä tuli nimi kulttuurikeskukseksi muutetulle monitoimitalolle.

 

Lauritsalan kirkko on valmistunut  1969 Toivo Korhosen ja Jaakko Laapotin kilpailuvoiton ”Taivaan valo” pohjalta.

 

 

 

 

Museovirasto on luokitellut kirkon ja siihen liittyvän seurakuntakeskuksen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi.

Kolmas lehtiartikkelissa mainittu rakennus, Kontulan Mikaelinkirkko, valmistui 1988. Kirkkokilpailuun vuonna 1980 tuli 139 ehdotusta.

Rakentamaan piti päästä jo vuonna 1984. 
Koska voittajatyön piirtäjä ei kuulunut kirkkoon, 
jouduttiin suunnitelma hylkäämään.

Näin wikipediassa. Arvatkaa kuka oli tämä suunnittelija. No tietysti Björn Krogius taas.

Palkintolautakunta toteaa Nallen ehdotuksesta ”Vuori ja saarna” mm. seuraavaa:

Kokonaisratkaisun ansiona on, että se tuo 
kirkkosalin varsinaisine sakraalitiloineen 
voimakkkaasti korostuen esille kulkijoiden läheisyyteen.
Masssoittelu nousee pohjaratkaisun antamista lähtökohdista
tasapainoisesti ja oikein jäsennöitynä ja kirkkosali
on eri suunnilta katsottuna hallittuna kohokohtana.

Uusiksi suunnittelijoiksi otettiin Käpy ja Simo Paavilainen, jotka ehdotuksellaan ”Esikartano” saivat kilpailussa toisen palkinnon.

 

 

 

 

Kilpailun tulos ei sido järjestäjää. Tämä voi valita toteutettavaksi minkä tahansa palkituista ehdotuksista tai olla toteuttamatta mitään niistä. Mutta jos ratkaisun perustelu ilmoitetaan niinkuin tehtiin Kontulan tapauksessa, voisi tasa-arvovaltuutetulla tänä päivänä olla huomauttamista.

Ruma kirkko

Toimittaja Janne Toivosen lataa kommentissaan Hesarissa 10.8.2014:

Kilpailu on ratkennut. Parhaat (rumimmat) olivat tässä järjestyksessä: Konala (22,7 % äänistä), Tapiola (13,6 %), Kouvola, Jakomäki, Alava. Seuraavat ehdokkaat eivät sijoittuneet kärkeen:  Lauritsala, Kortepohja, Huutoniemi, Maunula, Loimaa, Kaleva, Järvenpää, Myyrmäki,  Kannelmäki ja  Imatrankoski. Maestroista ovat luettelossa mukana Aarno Ruusuvuori (2), Reima Pietilä, Juha leiviskä ja Toivo Korhonen (2).

Kirkot tienhaarassa

Pyhäjoen junasta alkunsa saaneessa kuuden blogiartikkelin sarjassa olen esitellyt arkkitehtikilpailuihin liittyen viitisenkymmentä kirkkosuunnitelmaa. Huomaamme, että kilpailut ovat voimissaan kirkkojen osalta, että professorit ja akateemikot kunnostautuvat kirkkojen suunnittelijoina  ja että erilaisia makuja löytyy. Kirkko tarkoittaa sekä instituutiota että rakennusta. Yleisesti sanotaan, että kirkko on kaavoihin kangistunut ja vanhanaikainen. Toisaalta kirkkoarkkitehtuuri on ultramodernia. Nämä kaksi kirkkoa eivät aina kohtaa.  Onkohan siinä jotain ristiriitaa? Pitäisikö jomman kummoan muuttua?

Le Corbusier`n tavoin en toivo vallankumouksia  vaikka välillä on tehnyt mieli mennä naulaamaan teesejä Temppeliaukion kirkon oveen. Muutosprosessi on käynnissä koko ajan. Toisten mielestä liian nopeasti – toisten mielestä ärsyttävän hitasti. Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikoillaan, kuten antiikin filosofi Herakleitos 2500 vuotta sitten totesi. Vieressä Herakleitos funtsaa kirjoitetaanko panta rhei isolla vai pienellä p:llä Rafaelin maalauksen Ateenan koulu yksityiskohdassa.

Mutta voihan asiosta aina keskustella. Siihen yllyttää seuraavassa artikkelissa viikon kuluttua

Miete 9

 Usein keksin
osuvaa sanottavaa
keskusteluissa
jonkin aikaa sen jälkeen
kun puheenvuoroni
on jo mennyt ohi

 Toisinaan minulla on
hienoja ajatuksia
mutta en saa puheenvuoroa
Tämä on erittäin siunauksellista
silloin kun tajuan
että loistavaksi luulemani puhe
olisikin ollut tyhmä

Blogi 8
1.9.2014

Metsästä kylille

Toisin kuin yleensä luullaan eivät Kaija  ja Heikki Siren saaneet ensimmäistä palkintoa Otaniemen kappelikilpailussa 1954. Sitä ei voitu antaa, koska ehdotus oli kilpailualueen ulkopuolella. Tosin voidaan sanoa, että he voittivat kilpailun, koska palkintolautakunta suositti heidän ehdotustaan toteutettavaksi. Suurimman palkinnon kilpailussa sai Erkki Pasanen, joka myöhemmin työskenteli Oskar Niemeyerin toimistossa Brasiliassa ja myös yhdysvalloissa, jonne hän sai suunnitella kirkonkin.

 

 

 

 

 

 

 

Monen muun puukirkon tavoin vuonna 1957 valmistunut kappeli paloi 1976 mutta rakennettiin heti uudelleen.

Sirenien klassikko on laajalti tunnettu ulkomailla. Professori Heikki Siren sai 89-vuotiaana vuonna 2009 italialaisen Benetton-säätiön kansainvälisen Carlo Scarpa -arkkitehtuuripalkinnon Otaniemen kappelin ja sen ympäristön suunnitelmasta.

Otaniemen kappeli aloitti puukirkkojen uuden tulemisen.  Tosin seuraavaa merkittävää puukirkkoa saatiin odottaa puoli vuosisataa.

Laajasalon kirkko  on valmistunut 2003 kutsukilpailun voittaneiden kurssitoverini, taiteiljaprofessori Kari Järvisen ja Merja Niemisen suunnittelemana.

 

 

 

 

Kirkko on palkittu korkeatasoista puurakentamisesta 2004 sekä saanut Copper in architecture -tunnustuksen vuonna 2005.

Viikin kirkon toteutus perustuu arkkitehtitoimisto JKMM:n kutsukilpailuvoittoon vuodelta 2000. Rakennus valmistui 2005 arkkitehtina Samuli Miettinen. Julkisivut ovat osin perinteistä puupaanua.

_

Ulos laatikosta

Matti Sanaksenahon kutsukilpailuvoiton (1996) pohjalta toteutunut Turun Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli (2005) on ollut suuri menestys ja yleisön suosikki.

 

 

 

 

 

 

 

Kappelia on esitelty laajasti  arkkitehtehtilehdissä maailmalla. Se on saanut mm. kansainvälisen Barbara Cappochin arkkitehtuuripalkinnon.

En ole vielä pyhiinvaeltanut sinne. Vaikuttaa kuvissa komealta ja tunnelmalliselta. Kuvat voi suurentaa klikkaamalla. Valon ja varjon leikki tilassa toteutuu.

Etsimättä tulee mieleen Vijo Revellin Vatialan siunauskappeli Kangasalla (1960). Kyllä betoni tapuu siinä missä puukin ja päinvastoin.

 

 

 

 

Se oli aikanaan yksi tunnetuimmista Suomen modernin arkkitehtuurin esimerkeistä maailmalla. Esikuvat ovat vapaata riistaa. Parabelia samoin kuin laatikkoa ei ole patentoitu.

Kirkon näköinen kirkko keskelle kylää

Otsikon mantraa hoettiin Jyväskylän Kuokkalassa 25 vuoden ajan. Sitten pantiin toimeksi. Kutsukilpailun vuonna 2005-2006 voittaneiden Antti Lassilan, Teemu Hirvilammin ja Jani Janssonin suunnitelma valmistui 2010. Kirkko on pääosin puurakenteinen. Ulkovarhoilu on espanjalaista liuskekiveä. Puupalkinto– ja Saksan Reddot design awardkisoissa on tullut kunniamaininta. (Kuvat voi suurentaa)

 _

Simonkappelin välikohtaus

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen oli suuri rakennustaiteen ystävä ja vahva persoona. Hänen esikuvansa ovat Italian piazzoissa ja kirkoissa. Korpisen pääteoksen Mein Kamppi (2012) nimi paljastaa mikä oli sydäntä lähinnä ja mikä oli pelin henki. Kamppiin piti saada kappeli Narinkka-piazzan kruunuksi. Taisteluksi meni. Pekka puhui piispat ja kamreerit ympäri. Julistettiin suunnittelukilpailu Simonkappelista 2004. Ehdotuksia tuli  167. Kaikki maestrot olivat taas mukana. (Ja kaikki kuvat tästä eteenpäin voi suurentaa klikkaamalla)

Voi kysyä menikö Palkintolautakunta Korpisen johdolla naruun. Luulivatko ehdotusta ”Majakka” Juha Leiviskän työksi? Olihan se samalla tyylillä tehty. Ensimmäinen palkinto sille! Saadaan akateemikonkin kirkko Helsinkiin! Taatusti tulee nätti! Tekijäksi paljastui tuomariston ällistykseksi ja kauhuksi tuntematon nuori yksinäinen susi Jari Heikkinen. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta arkkitehtuurikilpailujen historiassa kun jury on erehtynyt tekijästä. Todistaa toisaalta että kilpailusalaisuus toimii.

Itsekin olin taas niin hullu, että tein tämänkin kilpailun. Pienen perinteisen ristin muotoisen kivikappelin Simonkadun tasoon. Alttariseinänä oli äänieristetyt lasiovet sekä kookas lasimaalaus niiden yläpuolella. Lasiovet avutuvat parvekkeelle. Siitä voi vaikka siunata moottoripyöräkerhojen menopelit narinkkatorilla niinkuin on tapana joissain maalaiskylissäkin. Monimuotoinen katto kuparia. Alaluokka taas!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muna kuoriutuu

Kilpailun jälkeen alkoi pähkäily. Tämä Heikkisen kappelihan onkin kallis rakentaa! Kalleus ei johtunut arkkitehdista vaan laajasta tilaohjelmasta. Sitä supistettiin minimiinsä. Tehdään pelkkä pieni kappeli ilman oheistoimintoja. Jatkon junailivat Pekka Korpinen ja kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas rajajärvi, joka myös oli ollut kilpailussa tuomarina. Kilpailussa menestyneet tunnetut suunnittelijat kilpailutettiin muodon vuoksi suppealla menettelyllä. Suunnittelijaksi valittiin varman päälle kilpailussa lunastuksen saaneet Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen. Tunnettuja nimiä  arkkitehtitoimistosta K2S Oy, jolla oli referenssejä.  Sitäpaitsi heidän ehdotuksessaan oli jo muna-aihe laatikon sisällä.  Antaa sen kuoriutua! Ja kaikki kirkolliset tunnusmerkit pois. Näin valmistui Kampin ekumeeninen hiljentymiskappeli vuonna 2012. Oliko sattuma että samaan aikaan kuin Korpisen teos Mein Kamppi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ai anteeksi! Olihan siinä julkisivussa ristikin. Samanlainen kun näyttää muodostuvan näiden kuvien väliin tässä artikkelissa.

Kappeli on kaikille avoin hiljentymis- ja keskustelupaikka. Siellä ei järjestetä uskonnollisia toimituksia. Keskustella voi seurakunnan ja sosiaaliviraston työntekijöiden kanssa.  Rakennus sai jo ennen valmistumistaan The Chicago Atheneumin International Award 2010 -palkinnon ja heti valmistuttuuan valtavan suosion. Ensimmäisen kuukauden aikana oli 40.000 kävijää. Mielipiteet  jakautuivat (YLE uutiset 20.3.2013):

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielestäni kappeli on ulkoa hauska piristävä poikkeus Kampin laatikkomaailmassa. Hallittu kaunis muoto. Sen näkeminen tekee spontaanisti iloiseksi. Mikä onkin ainoa kriteeri arkkitehtuurin arvioimiselle. (Huomaan olevani samaa mieltä Juha Leiviskän kanssa. Hänen lunastuksen saaneen ehdotuksensa nimimerkki oli yksinkertaisesti ja vakuuttavasti Ilo.)

Mutta. Mutta sisältä!  Sehän on ahdistava, pieni, yksitoikkoinen ja tylsä koppi. Ja vielä keinovalolla! Ei mitään valon ja varjon leikkiä tilassa. Apua, tahtoo ulos! En tullut iloiseksi vaan sekä surulliseksi että vihaiseksi. Ei enää koskaan sinne!

Vapaasti käytettävissä kappelin esitteessä: PIENI KAPPELI HERÄTTÄÄ SUURIA TUNTEITA.

Odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan puukirkkoarkkitehtuuri tämän umpikujan jälkeen kehittyy. Jos ylipäätään enää rakennetaan uusia kirkkoja.

Miete 8

Iloitsen siitä
kun herään yöllä
enkä enää saa unta

Silloin lähetän
runoratsuni
laukkaamaan

ravikilpailussa
tietenkin
tämä suoritus hylätään