BLOGI 45
30.3.2015

Luonnon armoilla

Tässä blogissa lähestytään saaren arkkitehtuuria kautta rantain. Aloitetaan etelästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakentamani laituri on ylpeydenaiheeni. Ystäväni arkkitehti Pekka Linkola oli rakennusvaiheen aikana paikalla taiteellisena neuvonantajana pari päivää. Rantakallio laskee tässä melkein pystysuorasti mereen ja veneen alla on syvyyttä pari metriä. Laituri on ulokkeella rantaviivaan valetun pienen betonikakun päällä. Anturan kymmmenkunta sidontaterästä on porattu kallioon. Puuelementitt (14 kpl) on kiinnitetty rakennelmaan haponkestävillä pulteilla. Laituri peretaan talveksi ja kasataan kallion laelle pressun alle. Laiturin kokoaminen kestää pari tuntia ja purkaminen hieman vähemmän. Tämä on ainoa rakennelma saarella, jonka tekemiseen on käytetty sähkötyökaluja – akkuruuvimeisseliä ja pikku aggregaatilla toimivaa iskuporaa.

Kalalokit jättävät saaren elokuun alussa. Ensin aikuiset ja poikasia jää vielä vahtimaan pari vanhusta. Eräänä kauniina päivänä poikasetkin katoavat – sananmukaisesti.

Kuvassa yllä myös saaren koko soutuvenelaivasto. Sesonkiaikana jokaiselle soututaitoiselle vakiasukkaalle löytyy oma alus. Oikeanpuoleinen vene hiekkarannalla on SUOMI-jolla. Isoimmilla siirtolohkareilla meressä on nimet. Oikealla Hirvi ja vasemmalla Mursu.

Puolikatamariinijolla on vakaa isoissakin aallokoissa ja 4 hv moottori jaksaa vetää melkoista kuormaa. Kuvassa pari lastia – kevytbetoniharkkoja ja 40 kg lastisäkkejä. Olen kuljettanut vähän yli kahden metrin pituisella jollalla myös yli 4 metriä pitkiä lautoja ja lankkuja sekä isoja vanerilevyjä (2,4 x 1.2 m). Tavaranhakumatkalla kerran parkkeerasin vieraaseen rantalaituriin. Palattaessa odotti veneessä lappu: VOISITTEKO SIIRTÄÄ KYLPYAMMEENNE POIS LAITURISTAMME! Jollaan kuuluu 5-metrinen masto, 14 m2 purjeita ja nostoköli peräsimineen. Täysillä purjeilla voi vauhdilla liukua kalliota ylös, jos muistaa vetää nostokölin ylös.

Meressä oikealla Mursu ja vasaemmalla Hirvi. Saaren lokkikuningas – pihapiirin Måses – pesii joka vuosi hirven pään päällä. Hän näkyy tässäkin pesimäkivellään 35-vuotta sitten otetussa kuvassa. Kun vanha Måses kuolee, tulee aina uusi Måses – ilmeisesti joku vanhan kuninkaan pojista, koska uusi tulokas käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Dynastialla saattaa olla vuosisatiset perinteet – ken tietää. On hauska seurata, kun poikaset vanhempiensa kutsumana hyppäävät korkealta kiven päältä mereen ja uivat hiekkarannalle. Sieltä ne sitteen siirtyvät pihakalliolle ja ottavat sen reviirikseen. Taburin alla on hyviä piiloutumispaikkoja.

 

Nyt on kuljettu saaren ympäri. On aika hetkeksi pysähtyä ihailemaan Äyspäänselän alati muuttuvaa maisemaa.

 

Syysmyrskyillä Äyspäänselkä kehittää raivoisan länsituulen. Aallot hyökyvät pihakallion yli ja saari kutistuu kolmasosaansa. Ei ihme – onhan saaren korkein maanpinta vain noin 2,5 metriä normaalivedenpinnan yläpuolella.

 

 

 

Jatkuu ensi viikolla….

MIETE 45

NYT NÄEN SELVÄSTI
ETTEN NÄE SELVÄSTI VIELÄ

SOKEUDESTANI ON SEKÄ HAITTAA
ETTÄ HYÖTYÄ

BLOGI 44
26.4.2015
TÄMÄ ON JATKOA BLOGEILLE
22 1.12.2014 HELSINGIN YLEISKAAVA 
JA
39 23.2.2015 HELSINGIN YLEISKAAVA 2

Kirjallinen mielipide

Sain kutsun Lauttasaaren sosiaalidemokraatit ry:n keskustelutilaisuuten Lauttasaaren kaavoituksesta. Paikka oli ravintola Persilja. Meitä oli kabinetissa kymmenkunta innokasta keskustelijaa. Vieressäni istui Helsingin kaupungin yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivi, joka alkajaisiksi piti pienen alustuksen. Keskustelun loppupuolella minulle tarjoutui tilaisuus jättää kirjallinen mielipide yleiskaavasta  suoraan Heikille.

Heikki on huumorimiehiä ja otti mielipiteeni ilahtuneena vastaan ja lupasi laittaa sen yleiskaavaosaston kahvihuoneen seinälle vaikka virallinen mielipiteiden jättöaika on jo mennyt umpeen. Arvostan kovasti Heikkiä. Hän esiintyy yleiskaavatilaisuuksissa asiallisesti, miellyttävästi ja rennosti eikä järkyty voimakkaistakaan mielipiteistä. Siinä Helsingin kaupungilla on oivallinen yleiskaavan puolestapuhuja ja saarnamies, joka uskoo asiaansa.

MIETE 44
KÄYTYÄNI RIITTÄVÄSTI TAIDEMUSEOISSA
HYPPÄSIN ELÄMÄÄNI KUIN TAIDENÄYTTELYYN
WAU  - MITKÄ VÄRIT
WAU - MITKÄ MUODOT

 BLOGI 43
23.3.2015

Saari kartalla ja kartta saarella

”Saari sijaitsee Mussalon lounaiskärjen tuntumassa osittain Pyhtään kunnan, osittain Kotkan kaupungin alueella. Vain noin 50 m levyinen salmi eroittaa saaren Mussalon Sarvenniemestä. Itä- ja pohjoispuolella on suhteellisen suojaisa poukama, kun sen sijaan lännessä ja etelästä rantoja huuhtovat Äyspäänselän aallot. Saari on Kymen lääninhallituksen 5. syyskuuta 1972 annetulla päätöksellä rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.” Näin kuvaa appiukkoni Sten Stenius tarinamme päähenkilöä vuonna 1984 julkaistussa tutkimuksessaan SELVITYS RAUHOITETUN SAARISTOKASVIALUEEN PUTKILOKASVEISTA.

Saari on viralliselta nimeltään Sarvenniemenkari, mutta me kusumme sitä nimellä Sarvikari. Asetelma on edelleen jokseenkin sama kuin peruskartassa vuodelta 1988. Tosin Santalahden lomakylä on laajentunut huomattavasti suositun uimarannan pohjoispuolella. Täyden palvelun leirintäalue mökkeineen ja kahviloineen on useamman kerran valittu Suomen parhaaksi.  Täällä  asuu teltoissa viikon verran joka vuosi syyskuussa parisataa urugualaista arkkitehtiopiskelijaa Euroopan kiertueellaan. He ajavat mantereen halki Pariisista vuokratuilla autoilla (useita kymmeniä) ja jatkavat täältä busseilla Pietariin. Leirintäalueen ympärillä on Santalahden golfkenttä ja rannan tuntumassa tuntumassa pieni hotelliravintola. Ristikatkoviiva osoittaa ulkosaariston ja sisäsaariston rajan.

Saaren ja lomakylän välissä on Pitkänperänvuorten aarnimetsäksi luokiteltu alue, joka yleiskaavassa on virkistysaluetta. Siirtolohkareiden kansoittamassa satumetsässä ja silokalliorannoilla kiertelee luontopolku. Sarvenniemen ja Pitkäperänvuorten välissä on kapea vuonomainen Pitkänperänpohja, jossa jatkosodan aikana oli suojaisessa ankkurissa kolme saksalaisten sotalaivaston alusta. Tästä ajasta kertovat jyhkeät laivojen kiinnitysrenkaat molemmin puolin vuonoa kallioseinämissä  Rannalla aivan veden äärellä on yhä käytössä vanha lähdekaivo. Sinne – kuten Sarvenniemeenkään – ei johda ajotietä. Moottoriveneellä saareen on tultava Santalahden pienvenesatamasta asti.

Sekaisin kasveista

Appiukkoni rakkain harrastus musiikin ohella oli luonnosuojelu ja kasvit. Koko elämänsä ajan hän kokosi herbaarioita ja kypsemmällä iällä rauhoitti kymmeniä suojelukohteita Kymenlaaksossa. Omistamallaan saarella hän saattoi 66-vuotiaana lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla – perustaa jälleen uuden luonnonsuojelualueen ja kerätä muutamia uusia herbaarioita.

Tutkimustaan varten tohtori jakoi saaren 10 x 20 m ruutuihin, jotka on merkitty rautapaaluilla maastoon. Kenttätutkimuksia hän teki millimetripaperilla ruutu kerrallaan skaalassa 1:100. Tässä vaiheessa tulin kuvaan mukaan ja piirsin kartan saaresta 1:500. Tutkimuksen idea oli selvittää missä ruudussa mikin saaren putkilokasvi esiintyy ja miten vuosien varrella levinneisyysalueet muuttuvat.

Putkilokasvi tarkoittaa kaikkia kasveja sammalia ja jäkäliä lukuunottamatta. Näitä Pappa Stenius löysi saarelta 116 lajia. Saaren kirjaston luonnontieteellisessä osastossa on vino pino kansioita Steniuksen saariselvityksestä. Herbaarioiden ja leveinneisyyskarttojen lisäksi on paljon hänen ottamiaan valokuvia saaren luonnosta.

Tempo allegro vivace ma non troppo

Sten Stenius oli monipuolinen persoona. Perheen omakotitalossa isännällä oli kolme työhuonetta; kirjasto, valokuvalaboratorio ja silmälääkärin vastaanottohuone sekä lisäksi flyygeli olohuoneessa. Stenius on säveltänyt noin 30 teosta. Enimmäkseen yksinlauluja pianon säestyksellä mm. Eino Leinon, Gustav Frödingin, Nils Ferlinin ja P. Mustapään runoihin. Mielestäni paras teoskokonaisuus on Gripenbergin 10-osaisen runosarjan sävellys SÅNGERNA TILL LINDAGULL. Se on esitetty ainakin pari kertaa yleisradiossa. Matti Lehtisen laulamana vuonna 1952 ja Kari Wileniuksen esittämänä 1976. Tuotannossa löytyy myös joululauluja, virsi,  pianotrio, menuetteja pianolle, LIONS-KANTAATTI sekä KEVÄTIDYLLI JOUSIORKESTERILLE. Viimemainitun lääkintäkapteeni Stenius sävelsi sunnuntaisin palvellessaan sodan aikana Mikkelin sotilassairaalassa. Aktiivinen tohtori opetti laulua ja biologiaa Kotkan ruotsalaisessa yhteiskoulussa, anatomiaa sairaanhoitajakoulussa sekä piti luontopalstaa ja kirjoitti musiikkiarvosteluja Kymen sanomiin. Meininki Steniusten talossa oli vähän niinkuin Ainolassa. Kun Pappa oli kotona ei kukaan saanut soittaa pianoa tai laulaa.

Talon emäntä sairaanhoitaja Vesta Stenius puolestaan oli jatkosodassa ensin Itäisen rannikkotykistorykmentin ylihoitaja. Myöhemmin hän oli järjestämässä lasten siirtoja Ruotsiin ollen lennoilla mukana. Sodan jälkeen hän oli aluksi perustamassa apuhoitajakoulua Helsinkiin ja toimi sen jälkeen Kymenlaakson sairaanhoitajakoulun opettajana ja oppilaskodin johtajana.

 

Pyhät reviirit

Suorittaessan kasvitutkimuksiaan saarella yli satakiloinen tohtori Stenius harppoi ryminällä saarta ristiin rastiin. Tässä vaiheessa hän ei tullut ajatelleeksi, että saari on suojelun arvoinen myös linnuston puolesta. Saarella pesii tai on pesinyt ainakin seuraavia lajeja. Kyhmyjoutsen, kalalokki (noin 20 paria), selkälokki, harmaalokki, kalatiira, lapintiira, meriharakka, sinisorsa, haahka, tukkasotka, isokoskelo, tukkakkoskelo, silkkiuikku, karikukko, rantasipi, mustarastas, kivitasku, västäräkki, talitiainen, sinitiainen, peippo, kirjosieppo, harmaasieppo, haarapääsky ja uunilintu. Lähes päivittäisiä vierailijoita kesäisin ovat varisten lisäksi nuolihaukka, varpushaukka, merimetso, räyskä, kalasääksi, käpytikka ja palokärki. Onpa kanahaukkakin siepannut saaresta saalista useasti. Eniten surimme sen saalistamaa täysikasvuista selkälokin ainoaa poikasta. Kyllä kalalokkikin voi olla peto. Viime kesänä popsi tappajayksilo suuhunsa ainakin kolme tiiran poikasta. Saaren yli lentävät muuttolinnut ovat oma lukunsa, johon palataan blogin myöhemmissä jaksoissa.

Yllä vuonna 1980 piirtämäni saaren kartta. Siinä näkyy suunnittelemani vanhan mökin uusi (kolmas) laajennus. Rauhoitussäännöissä on osoitettu 2000 neliön piha-alue, jolle saa rakentaa.

Pesimäaikana liikumme saarella vain polkuja pitkin ja jätämme saaren koko pohjoisosan rauhaan venelaituria lukuunottamatta. Linnut ymmärtävät tämän reviiriajattelun ja hyväksyvät meidät suojelijoina. Suojelu on konkreettista: 26 supikoiraa loukutettu, kymmenkunta minkkiä ja muutamia variksia tuhottu. Lisäksi linturakas verkoilla kalastava lähinaapuri ruokkiii säännöllisesti kalalokkejamme perkuujätteillä. Selitys sille, että saaressamme on lähialueen – ja ehkä koko itäisen Suomenlahden saariston – suurin yhdyskunta.

Joka kesä saamme seurata Måseksen jälkeläisten taapertelua pihakalliolla. Untuvikkoja ahdistelevat varikset, harmaalokit ja monet muut pedot.  Suojelustamme huolimatta keskimäärin vain 1-2 poikasta kolmesta selviää lentokykyiseksi.

 

 

Lisää mielipiteitä heraldiikasta

Kunnan raja halkoo saaren. Vasemmalla vanha kallioon hakattu rajapyykki keskellä saarta. Oikealla ajopuista tekemäni ja akryyliväreillä maalattu venelakalla pinnoitettu vanhaan valurautaisen joulukuusen jalkaan kiinnitetty siirrettävä rajapyykki.

Hopeiset ristit Pyhtään vaakunassa viittaavat kunnan asemaan neljän pitäjän emäpitäjänä ja mahdollisesti myös Pyhtään vanhaan kirkolliseen menneisyyteen. Ja eikös vain joku pikkulintu ole merkinnyt vaakunan oikeaan laitaan mielipiteensä kotkista.

Kahden kunnan tiekartta

Uusin akryyliväreillä maalaamani kartta, jossa kaikki polut ja rakennukset näkyvät. Rakennuksia on yhteensä viisi: vanha viiteen kertaan laajennettu mökki ulkokuisteineen (huvila/villan), saunamökki kuisteineen (stugan), käymälä, Totoron maja (jalasmaja kalliolla) ja Kotkan maja (puussa).

Jotta lokit nyt varmasti ymmärtäisivät polkujen merkityksen on ne nimetty katukyltein. Seuravassa kavalkadi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Paikallista liikennekulttuuria

Saaren vilkasta polkuliikennettä on tarpeen ohjata liikennemerkein ahtailla väylillä. Ylinopeudesta sakotetaan ja ohittaminen on yleensä kielletty. Vasemmalla kiertoliittymä kolmen tärkeän polun risteykohdassa. Niin – ja onhan siellä julkista liikennettäkin sesonkiaikana; vajaat kymmenen bussilinjaa, jotka hoidetaan ekologisesti potkulaudoilla. Nämä ovat kapeilla poluilla ja sileällä laajalla pihakalliolla omiaan. Saaren keskustori – sarviaukio – on tärkeä linjaston solmupiste. Siellä onnistuu vaihto linjasta toiseen (kuva alla). Luonnollisesti on olemassa minuuttiaikataulut.

 

 

 

 

 

 Posti kulkee

Maksun julkisen liikenteen matkasta voi suorittaa kuljettajalle tai hankkia etukäteen kausikortti. Potkulautafirma ottaa kuljettakseen myös pieniä paketteja. Pikakuljetuksista peritään tuplamaksu.

Jatkuu ensi viikolla…

MIETE 43
ELÄMÄ ON SARJA EPÄONNISTUMISIA
JOISTA VOI OPPIA EPÄONNISTUMAAN
ERI TAVALLA SEURAAVALLA KERRALLA

BLOGI 42
16.3.2015

Prologi

Luokkakokouksessa vuosia sitten jouduin istumaan vanhan luokanvalvojamme  Helvi Paavilaisen viereen. Helvi kysyi mitäs hienoja taloja olen arkkitehtina saanut aikaan. Menin sanattomaksi. Eihän niitä ole yhtään – niin silloin – mutta nyt on: HUVILA MEREN SAARELLA, jota olen rakentanut jo kohta 40 vuotta. Tämä blogi alkaa kertoa siitä. Niin – alkaa – sillä tästä taitaa tulla monta osaa – ehkä 15. Hullu lääkäri Axel Munthe (kuva vasemmalla) tarvitsi kertomukseensa HUVILA MEREN RANNALLA yli 400 sivua. Omaan raporttiini paratiisisaaresta taidan tarvita 400 kuvaa. Tästä tulee jatkokertomus, jonka osat ilmestyvät viikoittain.

Kerron miten kaikki sai alkunsa.  Kerron kivistä, linnuista, kukista, mehiläisistä, metsästä, puutarhasta, horisontista, kastepisteestä ja rakentamastani arkkitehtuurista, jota kutsun nimellä UGLYTECTURE. Se poikkeaa tavanomaisista arkkitehtien suunnittelemista huviloista, joita alan kuvalehdet tuputtavat. Mutta mitä muuta hullulta arkkitehdilta voi odottaakaan. Kerron paratiisista, jossa jo olen asunut yhteensä kahdeksan vuotta. Eräs amerikkalainen tuttavamme lausahti osuvasti saarella vietetyn yön jälkeen: Another boring day in paradise.

 Syrjähyppy valtakunnansuunnitteluun

Kun kauan valmisteltu uusi uljas rakennuslaki astui voimaan vuonna 1958 oli jo sen hengessä perustettu Suomeen VALTAKUNNANSUUNNITTELUTOIMISTO vuonna 1956, jonka johtaja oli edellämainitun Helvin aviomies Väinö Paavilainen – ellen nyt ihan väärin muista.

Rakennuslaissa lanseerattiin ihanteellinen hierarkia kaavoituksessa alhaalta ylöpäin tai ylhäältä alaspäin – miten sen nyt ottaa. Ylimpänä valtakunnansuunnittelu. Mutta eihän siellä mitään konkreettisia alueita suunniteltu. Putiikki julkaisi Väinön raportteja 12 vuotta ja ohjeita vähän samaan tyyliin kuin nykyisin Ympäristöministeriön VALTAKUNNALLISET ALUEIDEN SUUNNITTELUOHJEET. Sitten sen ovet suljettiin. Myttyyn meni tämä uljas ideologia. Luonnollisesti. Mitä suurempi alue sen vaikeampi on päättää sen suunnittelusta. Valtakunnan tasolla tämä on mahdotonta. Riitaahan siitä vaan tulee eri maakuntien välillä.

Nykyisin meillä on tapana julkaista valtakunnansuunnitelma joka neljäs vuosi. Sen nimi on HALLITUSOHJELMA. Se kyhätään kokoon kiireellä parissa päivässä tai viikossa. Eikä siitä pyydetä lausuntoja eikä sitä aseteta nähtäville.

Kompromissi sovitaan viimeisenä aamuyönä tyyliin –  tämä mulle, tämä sulle – eikös ole ihan hyvä diili – en jaksa enää valvoa. Sen mukaan sitten eletään seuraavat vuodet. Kansanedustajat yrittävät lunastaa lupauksiaan jakamalla rahaa vaalipiireihinsä kirjaimellisesti raamatullisessa hengessä: Sille, jolla jo on, annetaan enemmän ja siltä, jolla on vähän, otetaan pois sekin. Seurauksena on nykyinen asutuksen keskittyminen kaupunkeihin ja maaseudun autioituminen. Tämä aasinsilta johdattaakin meidät maaseutuun eli vesiseutuun, josta minun piti kertoa.

 Pieni johdatus hulluuteen

Oikeastaan kaikki alkoi siitä kun tulin hulluksi. Masennuin niin syvästi, että käyttäydyin hullun lailla. Tämmöistä on tämä tauti. Lakkasin jopa syömästä ja laihduin niin, että lopulta painoin vain 48 kiloa – aika vähän 180 senttiselle.

Onneksi itsesuojeluvaisto toimi ja hakeuduin terveyskeskukseen. Lääkäri ehdotti terapiaa ja suositteli tiettyä terapeuttia. Aloin käydä hänen vastaanotollaan. Tämä osoittautui hulluksi. Me kaksi hullua viihdyimme hyvin keskenämme. Ja ihme kyllä palauduin aika pian jälleen työkykyiseksi. Terapeutti – rauha hänen sielulleen – huomasi tämän ja kysyi haluaisinko erään naisen puhelinnumeron. Otin ja soitin tälle daamille, josta tuli vaimoni vajaan vuoden kuluttua. Tätä kutsun elämäni ratkaisevaksi tapahtumaksi. Hullutusta vai johdatusta. En tiedä, mutta tässä sitä ollaan edelleen.

Arkkitehtien keskellä

Minut otettin vastaan vaimoni perheeseen kuin ”Messias” – yksi arkkitehti perheestä vielä puuttuikin. Appiukon molemmat vanhemmat – Signe Lagerborg-Stenius  ja Gunnar Stenius – olivat olleet arkkitehteja ja veli Olof Stenius samoin. Itse asiassa olin tullut maailman ensimmäiseen arkkitehtiperheeseen. Olihan vuonna 1870 syntynyt Signe maailman toinen korkeakoulusta valmistunut naisarkkitehti. Ensimmäinen oli myös suomalainen Signe Hornborg ja vasta kolmas Vivi Lönn. Signe toimi vuosikymmeniä Barnavårdsföreningenin arkkitehtina  suunnitellen yhdistykselle Helsinkiin neljä puutaloa, jotka moneen kertaan muutettuna ovat jäljellä. Kalliossa valmistui samalle tontille lasten turvakoti, lastentarha ja äitien turvakoti. Töölööseen vastapäätä naistenklinikkaa toteutui osin kolmikerroksinen ”lastenmaja”. Signe oli aktiivinen vaikuttaja – Ruotsalaisen kansanpuoleen keskushallituksen jäsen, kaupunginvaltuutettu ja Svenska kvinnoförbundetin pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän kuoli 98-vuotiaana vuonna 1968.

Vasemmalla Gunnar luistelee Korkeasaaren edustalla. Hän työskenteli vaimonsa tavoin ensin Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Myöhemmin hänellä oli oma toimisto. Gunnar suunnitteli  ja osin myös – aikansa tavan mukaisesti – rakennutti useita asuintaloja Helsinkiin. Näistä suurin – Hietalahden torin varrella sijainnut jättiläiskolossi – on purettu. Hienoin hänen säilyneistä suunnitelmistaan on ehdottomasti asuintalo Yrjönkadun mutkassa uimahallin naapurina. Se on yksi Helsingin kauneimmista jugend-taloista ja muodostaa komean päätteen pitkälle katunäkymälle Ratakadulta asti. Rakennuksen valmistumisen aikoihin Yrjönkadulla ei vielä ollut suomalaista nimeä. Nimi oli GEORGS GATAN – alunperin SANKT GEORGS GATAN – venäläisen ritarikunnan mukaan. Pyhyys poistettiin nimestä vuonna 1836. Liekö sattuma, että samana vuonna kun – myöhemmin suurena hyväntekijänä tunnettu – tarunhohtoinen Aurora Karamzin nimitettiin hovineidoksi Pietariin. Aurora – tyttönimeltään Stjernvall – oli syntynyt Porissa ja sai hänkin oman katunsa Helsinkiin.

Toinen Gunnar Steniuksen merkittävä rakennus on Helsingin yliopiston fysiikan laitoksen korotus Siltavuorenpenkereellä opettajansa Gustaf Nyströmin suunnitteleman talon päälle.

Olof Stenius työskenteli kaupunkisuunnitteluarkkitehtina Helsingin kaupungilla. Hän vaikutti useiden alueiden kaavoitukseen.

Hänen päätyönsä on HELSINGIN YLEISKAAVA  vuodelta 1960. Lisäksi hän teki laajan selvityksen kaupungin vanhoista kaavoista. Tärkeän hakuteoksen nimi on  HELSINGIN ASEMAKAAVAHISTORIALLINEN KARTASTO. Kaiki vaimoni perheen arkkitehdit kuolivat muutaman vuoden sisällä ennen kuin tutustuin puolisooni enkä koskaan tavannut heitä.

Kuriositeettina voidaan mainita, että anoppini isä – maanmittari Arthur Edgren – oli Alvar Aallon isän kollega ja perhetuttu Keski-Suomessa. Vasemmalla ajan tyyliin maalattu muotokuva hänestä. Poseerausasetelmasta päätellen ukko oli huumorimiehiä.

 

 Jälleen kotona

Tunsin tulevani vaimoni perheeseen kuin kauan kaivattuun kotiin. Appivanhempieni kanssa minulla oli ehkä lähempiä keskusteluja kuin omien vanhempieni kanssa koskaan. Appiukko, silmälääkäri Sten Stenius, soitti pianoa, sävelsi ja lauloi. Tosinaan esitimme yhdessä pieniä klassisia kappaleita. Minä soitin alttonokkahuilua ja hän säesti pianolla. Mukavaa oli. Vasemmalla Sten pianon ääressä veljen Olofin piirtämässä kuvassa vuodelta 1946.

Sodan jälkeen appikolla oli huonosti potilaita Helsingissä. Hän aloitti vastaanoton Kotkassa, jossa oli silmälääkäreistä pulaa. Hänellä ei ollut ajokorttia. Matka Kotkaan bussiila kesti tuohon aikaan yli kolme tuntia. Eräänä päivänä Sten tuli kotiin vastaanotolta ja ilmoitti ostaneensa perheelle talon Kaukolasta. Tuohon aikaan tätä aluetta ei vielä ollut liitetty Kotkaan. Muutto maaseudulle alkeellisiin olosuhteisiin ei ollut perheelle helppo – olihan kaupunkiasunto sijainnnut ihanteellisella paikalla Unioninkadulla tulevan Palacen korttelissa.

Talo maalla ( kuvassa vasemmalla) osoittautui vaatimattomaksi pienviljetytilaksi, joka rajoittui Kymijoen sivuhaaraan.  Anoppini Vesta Stenius kutsui sitä nimellä FLODEN PISSA. Vesta alkoi pestä pyykkiä sen kylmäsä vedessä. Se oli todellista vaihtelua kaupunkimukavuuksien sijasta. Maata oli muutama hehtaari. Siitä kaavoitettiin myöhemmin omakotialueita. Eräs alueen kaduista – VESTANPOLKU – sai nimen anoppini mukaan. Appiukko oli luonnonsuojeluintoilija ja halusi välttämättä, että suuri osa alueesta jää puistoksi. Puisto kantaa puolestaan hänen nimeään.

 

Jonkin aikaa maallemuuton jälkeen kävi selville, että pienviljelytilaan kuului jakamattomia saaria vesialueineen. Jako tehtiin ja appivanhempani saivat arvalla osia kolmesta saaresta. Pienin niistä oli puolikas hehtarin kokoisesta saaresta. Appiukko osti toisen puolenkin, jossa oli vaatimaton 16 neliön kokoinen kertaalleen laajennettu mökkipahanen. Tähän saareen tein vaimoni kanssa häämatkan pienellä alumiinisella soutuveellä ja vietimme hääyön siellä alkeellisissa oloissa elokuun lopussa. Tunsin  jo toisen kerran vuoden sisällä saapuvani kotiin.

Jatkuu ensi viikolla.

MIETE 42
 EN OLLUT SIELLÄ KUN KAIKKI TAPAHTUI
LINNUT LENSIVÄT VASTATUULEEN
TOISELLE PUOLELLE

YÖLLÄ MIETIN TÄTÄ MONTA TUNTIA
VÄLILLÄ TORKAHTAEN
PÄIVÄLLÄ OLIN VÄLILLÄ HEREILLÄ

TIEISIN ETTÄ KAIKKI OLI UNTA
OSA MINUSTA PURJEHTI POIS
EIKÄ TULLUT TAKAISIN

Blogi 41
9.3.2015

Jalkakaytäväkeskustelua

Eräänä iltana kävelin KAUPPANEUVOKSENTIETÄ – yksi niistä Helsingin kolmesta kadusta, jotka ovat saaneet nimensä Julius Tallbergin mukaan. Muut ovat TALLBERGIN PUISTOTIE – Lauttasaaressa sekin – ja TALLBERGINKATU Salmisaaressa.

Juliushan antoi Helsingin kaupungille osan omistamastaan Salmisaaresta vastineeksi sille, että hän sai rautatien sinne. Merkittävä stadivaikuttaja tuo Pappa. Junaili satamia ja satamaratoja Helsinkiin, osti Lauttasaaren ja teetätti ensimmäisen kaavan sinne sata vuotta sitten. Hän on ainoana Suomessa saanut itselleen kolme katua samassa kaupungissa. Kahteen katuun Helsingissä ovat päässeet kolme muuta kaupunkisuunnittelugurua – Engel (LUDVIGINKATU ja ENGELIN AUKIO Eirassa), Ehrensvärd (EHRENSVÄRDINTIE Eirassa ja LINNANRAKENTAJANTIE Herttoniemessä) sekä Saarinen (ELIEL SAARISEN TIE Haagassa ja ELIELIN AUKIO).

Näitä mietin kun vastaan asteli tuttu kollega. Hän alkoi sättiä minua kahden viikon takaisesta blogistani. Nyt kyllä iskit kirveesi kiveen kun moitit kaupunkibulevardeja – ja – miksi aina tyrmäät kaikki kivat hankkeet stadissa. Ilahduin kun sain suoraa palautetta ja syntyi keskustelua – sehän on blogini tarkoituskin. Heitettyämme siinä herjaa kymmenisen minuuttia erosimme ja lähdimme tallustamaan edelleen omiin itsepäisiin suuntiimme. Mitäs se oikein sanoi – että muka tyrmään aina kaiken kivan. Ei se nyt ihan noin mene. Olenhan aina esittänyt vaihtoehtoisia suunnitelmia. Pieni kertaus on paikallaan.

Eteläsatama

Kirjava satama -kilpailuun esitin 1500 asukasta kummallekin puolelle Eteläsataman rantaa sekä uusia puistoja ja kävelyreittejä satamaterminaaleista Kauppatorille. Etsintäkuulutin uutta water frontia stadiin jossa olisi ympärivuorokautista vipinää pikkugallerioineen ja kivijalkamyymälöineen. Guggenheimia ei tässä suunnitelmassa ole.

Tarkemmin blogissani nro 16 Eteläsatama rakkaani 2 /20.10.2014

Santahamina

Greater Helsinki Vison -kilpailussa tälläytin 10 000 asukkaan ekologisen autottoman kaupunginosan Santahaminan  sotilaskäytössä olavalle osalle. Muu osa saarta säilyy luonnontilaisena virkistys- ja suojelualueena lintutorneineen.

Santahaminaan pääsee suunnitelmani mukaan lautalla sekä Eteläsatamasta että Katajanokalta. Energia tuotetaan auringosta, tuulesta ja merestä. NonStop- raitiotie kulkee ympyrää Lauttarannasta saaren asutuksen halki. Lisäksi on mukana mausteena Pekka Korpisen hieno idea virkistysraitista merellisen Helsinkipuiston ympäri (keltainen linja).

Lauttasaarta vähän suuremmalla saarella on nyt lähes  500 vakituista asukasta. Lisäksi saarella asuu 1500 varusmiestä sekä maanpuolustuskorkeakoulun 750 opiskelijaa eli yhteensä lähes 3000 henkeä. Saaressa on jo koulu, päiväkoti, leikkipuisto ja uimahalli. Sinne saisi upean merikylpylänkin. Kasarmit soveltuisivat asunnoiksi samalla tavoin kuin esimerkiksi Korialla. Upseerikerhosta tulisi hieno ravintola tai asukastalo. Vastaavaa kokemusta linnoitusalueen ja sotilasalueen muuttamisesta asumiskäytöön on Suomenlinnassa. Onnistuu.

Mitäs tykkäät tästä Jarmo? Voisiko toteutua 20 vuoden päästä? Hyvä, että Ruotsin kuningaspari kävi äskeisellä valtiovierailullaan (4.3.)  jo tutustumassa tähän tulevaan asuinkeitaaseen.

 Koivusaari

Koivusaareen olen esittänyt kolmekin erilaista vaihtoehtoa. Viimeisimmässä saareen tulee 3000 – 4000 asukasta. Riippuu siitä miten korkeiksi talot Länsiväylän eteläpuolella rakennetaan. Naapuriin Keilaniemeen suunnitellaan 32 – 40 -kerroksisia asuintorneja. Saaren vetonaula ovat avoimet merinäköalat etelähorisonttiin. Niitä pitää hyödyntää maksimaalisesti. Metroaseman vieressä tästä voi tehdä vähäautoisen alueen. Paikka on erinomainen uudelle tornihotellille. Sopisi myös esimerkiksi opiskelijoille kahden yliopiston välissä.

Länsiväylä säilyy periaatteessa mottoritiemäisenä, mutta sitä voisi bulevardisoida pehmeästi puuistutuksin. Täyttöä ei ole nimeksikään ja venekerhot talvisäilytyspaikkoineen säilyvät alueella. Keltaiset rakennukset uusia. Tämä olisi helppo ja halpa toteuttaa vaikka heti.

 Otaniemen kampus

Pääkaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena. Järkevintä on sijoittaa asutusta raideliikenteen varteen kuten Helsingin valmisteilla olevassa yleiskaavassa oikein todetaan. Otaniemeen tulee metroasema ja se on yhtä lähellä Helsingin keskustaa kuin Herttoniemi.

Kilpailuehdotuksessani sijoitin kampusalueelle ainoana asuntoja – muutamalle tuhannelle (pinkit lonkerot kuvassa). Siinä on 15-kerroksinen asuintornikin aivan metroaseman päällä ja asuntoja on myös uuden kampuksen katoilla (siniset rakennukset). Tylsän ja viikonloppuisin kuolleen lähiökampuksen sijaan tähän olisi voinut toteuttaa elävän pikkustadin. Tarkemmin blogeissani nro 20 ja 21 Otaniemen kampus 1-2 /17.11. ja 24.11.2014

Finnoonsatama

Finnoohon tulee myös Länsimetron asema. Kilpailuehdotuksessani ranta-alueelle sijoitin 4000 asukasta ekologisesti tiiviiseen pakettiin vähäautoisena alueena.

Korkeimmat rakennukset lähellä Fortumin voimalaa ovat yli 20-kerroksisia. Autot viherkattoisissa parkkitaloissa suoja-alueella Fortumia vastaan. Merta ei tarvitse juurikaan täyttää. Venesatama talvisäilytyspaikkoineen säilyy. Lähemmin blogissani nro 17 Finnoonsatama karilla/ 27.10.2014.

Miltä näyttäisi kantakaupunki Lauttasaaressa

Väliotsikon kysymystä pohdin blogin alussa mainitulla myöhäisillan kävelyretkelläni. Yleiskaavaluonnoksen mukaanhan kolmasosan Lauttasaaresta voi tiivistää kantakaupunkimaiseksi. Tarkasteluni kohteena oli kortteli aivan rakenteilla olevan liikekekuksen ja metroaseman naapurina. Jos jossain saarella pitää tiivistää niin tämä on juuri se paikka kaikkien palvelujen vieressä – vai mitä yleiskaavoittajat!Hehtaarin kokoisessa Korttelissa on neljä 4-kerroksista asuintalopötköä. Tonttiitehokkuus on 1. Vasemmanpuoleinen rakennus on Eino Tuompon käsialaa ja valmistunut 1960. Oikalla ylimpänä Toivo Korhosen talo vuodelta 1961 ja alimpana Markus Tavion talo vuodelta 1963. Keskellä on Olavi Sohlbergin identtinen talopari vuodelta 1938. Asukkaita korttelissa lienee alle 200.

Näissä rakennuksissa korttelin keskellä ei ole hissiä. Kuilumaiset pihat ovat alttiita Lautasaarentien melulle. Tutkin aluksi mahdollisuutta lisärakentamiseen. Ei onnistunut. Pihat tulisivat liian pieniksi ja uudet talot peittäisivät näköaloja ja autopaikkoja olisi mahdoton sijoitta tonteille. Talot vaan nurin ja tähän 8-kerroksinen moderni umpikortteli lasitettuine parvekkeineen. Tonttitehokkuus kolminkertaistuu. Asukkaita tulee noin 500. Lauttasaarentien puolella voisi olla vähän korkeampi maamerkkitornikin.

Korttelin keskelle saa ison aurinkoisen ja suojaisan pihan ja sen alle autopaikat.  Alustavien laskelmieni mukaan korttelin osakkeenomistajat saavat asuntonsa myynnistä gryndareille enemmän kuin mitä niiden tämänhetkinen arvo on. Todellinen tilanne selviää vasta neuvotteluissa kaupungin ja kiinnostuneiden rakennusyhtiöiden kanssa.

Yleiskaava antaa mahdollisuuden tiivistää muttei pakota siihen. Taloyhtiöt päättävät halutaanko korttelia tiivistää. Ratkaisu on osakkeenomistajien käsissä. Asunto-osakeyhtiölain mukaan päätöksen yhtiöiden lakkauttamisesta ja niiden omaisuuden myynnistä tulee olla yksimielinen.

Lauttassaressa on kymmenittäin samantapaisia kortteleita, joita yleiskaavaluonnoksen mukaan voidaan tiivistää kolminkertaisella tehokkuudella. Jos yhtälö on kannattava, toteutuvat ne kaikki varmasti ennemmin tai myöhemmin. Silloin koko 50-luvun Lauttasaaren vanha miljöö katoaa. Pikselikaava on avoin valtakirja, jonka uhkakuva on otettava vakavasti. Mutta eihän se yleiskaavoittajien mielestä ole uhkakuva vaan tavoitteellinen päämäärä johon porkkanalla yllytetään..

Johtopäätöksiä

Pääkaupunkiseutua tulee tarkastella kokonaisuutena. Uudisrakentamiselle ja tiivistämiselle löytyy paikkoja ilman että täytetään merta tai tuhotaan virkistysalueita tai vanhoja hienoja miljöitä. Helsinkiä on aina tiivistetty purkaamalla vanhaa. Kaikkea vanhaa ei voi eikä kannata säilyttää mutta kaikkea ei pidä purkaakaan. Tiivistäminen on haasteellista tasapainoilua. Korkeat rakennukset ovat perusteltuja sopivissa paikoissa. Uhrataan mieluummin Helsingin silhuetti kuin meri tai puisto – jos on pakko ihan sikana tiivistää. Metropolipyrkimyksillä on hintansa.

Järjetön jälkikirjoitus

Piti jo lopettaa tämä blogi, mutta kävelyretkellä sattui eteen myös toinen aihepiiriin liityvä lauttasaarelainen esimerkki. Professori Heikki Sirenin suunnittelema vuonna 1956 valmistunut ns. Helkaman talo, joka on luokiteltu rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokkaaksi.

Alunperin rakennuksessa oli koneliike Helkaman pääkonttori sekä automyynti- ja huoltotiloja. Kaupunginvaltuuston vuonna 2006 tekemän päätöksen mukaan tontti saadaan muuttaa asuinkäyttöön mikäli rakennus suojellaan. Kysymyksessä lienee Suomen ensimmäinen täyselementtirunkoinen talo. Suojelu tarkoitti tässä tapauksessa, että rakennuksen runko säilytettiin. Arkkitehti Juha Petäjä on tehnyt vaativan suunnittelutyön ja saanut taloon mahtumaaan kahden keskikäytävän ratkaisulla 73 asuntoa. Näistä puolet on ns. loft-asuntoja.  Tältä rakennus näytti toissapäivänä toiselta puolen taloa kun julkisivun siporex-laatat oli purettu.

Betonirungon ulkonäkö on herättänyt ihmetystä. Monet kysyvät kuinka se pysyy pystyssä ja mitä järkeä on rungon säilyttämisessä oli. En epäile ettei se pysysi pystyssä mutta yhdyn niihin, jotka epäilevät ratkaisun järkevyyttä. Lähikuva kertoo tilanteesta vielä enemmän.

Itse olen toivonut, että talon käyttätarkoituskin olisi suojeltu jolloin rakennus olisi kokonaisuudessaan säilynyt alkuperäisessä asussaan. Nyt katosi taas Lauttasaaresta palvelutilaa ja pari autokorjaamoa lisää. Ymmärrän vaatimukset tontin muuttamisesta asuinkäyttöön. Kyllähän tähän saadaan kunnon talo ja kivoja erilaisia asuntoja. Mutta oliko sitenkään järkeä säilyttää pelkkä vanha runko? Olisiko koko höskä pitänyt purkaa?

MIETE 41

SOME - MITÄS UUTTA SIINÄ ON!
MEIDÄN SUKU ON JO VUOSISATOJA
OLLUT VERKOSSA
SANOI AHVEN

BLOGI 40
2.3.2015

Tervemenoa mikrovaltioon

Olkaa hyvä – siitä vaan sillan yli. Onnistuu ilman viisumia, passeja ja turvatarkastusta. Ollaan Vilnan kaupungissa Liettuassa.

Mikä ihmeen mikrovaltio? Pienoisvaltio, joka on julistautunut itsenäiseksi ja jonka itsenäisyyttä ei ole yleisesti tunnustettu. Näitä on maailmassa useita kuten Minerva-riutta, Kolumbuksen löytämä ja nimeämä asumaton saari Redonda Karibian merellä sekä Ladonia Skånessa. Mikrovaltioiden maailmankonferenssi pidettiin muuten Suomessa 2003. Uzupis julistautui itsenäiseksi 1991. Sen kansallispäivä on huhtikuun ensimmäinen. Sillä on oma perustuslaki, lippu, presidentti, valuutta ja 12 hengen armeija. Aluetta on helppo puolustaa, kun se on kolmelta sivultaan Vilnia-joen ympäröimä. Tosin ilmeisesti Uzupis kuuluu Natoon.

Juutailaiset ovat asuttaneet aluetta ainakin 1500-luvulta lähtien. Suurin osa asukkaista kuoli holokaustin uhreina. Sodan jälkeen ränsistyneelle alueelle muutti taiteilijoita, jotka valtasivat tyhjillään olevia taloja. Alue kehittyi vähitellen Pariisin Montmartren kaltaiseksi boheemi-kaupunginosaksi gallerioineen, taiteilijoiden työpajoineen ja kahviloineen. Se on nyttemmin osa Unescon maailmanperintökohdetta. Valtion kunniakansalaisista yksi on Dalai Lama nro 14. Suomella on hyvät suhteet mikrovaltioon. Tampereella on paikallinen konsulaatti. Tasavallan ulkoministeri Czepaitis on nimittänyt teatteriohjaaja Kristian Smedsin ja tuottaja Jukka Hytin Uzupisin teatterisuurlähettiläiksi toimialueenaan koko maailma.

Keskusaukiolla on enkeli-patsas, joka symboloi alueen vapautta. Kuvat alueesta ja sen perustuslaki kertovat mikä on meininki. Laki 41 artikloineen on käännety monelle kielelle – myös suomeksi.

PERUSTUSLAKI
1. JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄÄ VILNIA-JOEN VARRELLA
JA JOELLA ON OIKEUS VIRRATA JOKAISEN OHI
2. JOKAISELLA ON OIKEUS LÄMPIMÄÄN VETEEN,
LÄMMITYKSEEN TALVELLA JA TIILIKATTOON.

3. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA AINUTLAATUINEN
 4. JOKAISELLA ON OIKEUS TEHDÄ VIRHEITÄ 
5. JOKAISELLA ON OKEUS KUOLLA, MUTTA TÄMÄ EI OLE VELVOLLISUUS 
6. JOKAISELLA ON OIKEUS RAKASTAA 
7. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA RAKASTETTU, MUTTA EI VÄLTTÄMÄTTÄ 8. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA TUNTEMATON 
9. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA JOUTILAS 
10. JOKAISELLA ON OIKEUS RAKASTAA KISSAA JA PITÄÄ SIITÄ HUOLTA 
11. JOKAISELLA ON OIKEUS HUOLEHTIA KOIRASTA KUNNES JOMPIKUMPI KUOLEE 
12. KOIRALLA ON OIKEUS OLLA KOIRA 
13. KISSAN EI OLE PAKKO RAKASTAA OMISTAJAANSA 
MUTTA SEN TÄYTYY AUTTAA HÄDÄSSÄ 14. JOSKUS JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA TIETÄMÄTÖN VELVOLLISUUKSISTAAN 
15. JOKAISELLA ON OIKEUS EPÄILLÄ, MUTTA TÄMÄ EI OLE VELVOLLISUUS 
16. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA ONNELLINEN 
17. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA ONNETON 
18.JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA VAITI 
19. JOKAISELLA ON OIKEUS USKOA 
20. KENELLÄKÄÄN EI OLE OKEUTTA VÄKIVALTAAN 
21. JOKAISELLA ON OIKEUS ARVOSTAA VÄHÄPÄTÖISYYTTÄÄN 
22. JOKAISELLA ON OIKEUS TAVOITELLA IKUISUUTTA 23. JOKAISELLA ON OIKEUS YMMÄRTÄÄ 
24. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA YMMÄRTÄMÄTTÄ 
25. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA MITÄ TAHANSA KANSALLISUUTTA 
26. JOKAISELLA ON OIKEUS JUHLIA TAI OLLA JUHLIMATTTA SYNTYMÄPÄIVÄÄNSÄ 
27. JOKAISEN ON MUISTETTAVA NIMENSÄ 
28. JOKAINEN VOI JAKAA SEN MITÄ OMISTAA 
29. KUKAAN EI SA JAKAA SITÄ MITÄ EI OMISTA 
30. JOKAISELLA ON OIKEUS VELJIIN, SISKOIHIN JA VANHEMPIIN 
31. JOKAINEN VOI OLLA ITSENÄINEN 32. JOKAINEN ON VASTUUSSA VAPAUDESTAAN
 33. JOKAISELLA ON OIKEUS ITKEÄ
 34. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA VÄÄRINYMMÄRRETTY
 35. KENELLÄKÄÄN EI OLE OIKEUTTA SYYLLISTÄÄ TOISTA
 36. JOKAISELLA ON OIKEUS OLLA YKSILÖLLINEN
 37. JOKAISELLA ON OIKEUS SIIHEN ETTEI OMISTA MITÄÄN OIKEUKSIA
 38. JOKAISELLA ON OIKEUS ELÄÄ ILMAN PELKOA
 39. ÄLÄ KUKISTA
 40. ÄLÄ ISKE TAKAISIN
 41. ÄLÄ LUOVUTA
 Nämä kaksi viimeista kuvaa joen toiselta puolelta osoittavat, 
että ideoilla on taipumus levitä ympäristöönsä.

Se oli siinä.

MIETE 40

JOKAISELLA ON OIKEUS PITÄÄ BLOGIA
MUTTA KENENKÄÄN EI OLE PAKKO LUKEA SITÄ