BLOGI 90
14.3.2016
Jatkokertomuksen viimeinen osa
Kekkoslovakiassa on tapana, että arkkitehdit sijoitetaan armeijassa piirtäjiksi. Piirtäjiä tarvitaan moneen tehtävään. Piirtämään uusia rajoja, nuolia kartoille joukkojen liikkeistä, varuskunnan yleissuunnitelmaa, talousrakennuksia sekä onnittelu- ja surunvalittelukortteja upseerien tarpeisiin. Varsinkin viimemainittuja. Tätä varten piirtäjäksi komennettu A sai oman työhuoneen komppaniassa ja ainoan avaimen siihen. Huone oli vääpelin huoneen vieressä. Siellä kunnon piirtäjä A suoritti omaa tehtäväänsä sillä aikaa kun muut leikkivät sotaleikkejä.
Toisinaan vääpeli huusi seinän takaa A:ta tulemaan luokseen ja kuulustelemaan ruotsinkielen alkeiskurssin sanoja. Vääpeli halusi kouluttautua todelliseksi upseeriksi. Myös pataljoonan komentaja majuri V tarvitsi piirtäjän palveluksia. A määrättiin järjestämään majurin mapit tämän työhuoneessa ja tekstaamaan näihin otsikot. Jotta voi kirjoittaa oikeat otsikot, täytyy vähän kurkata mitä mapeissa on. A istui komentajan tuoliille, laittoi jalkansa komentajan pöydälle ja alkoi tutkia kansioiota. Pari paksua mappia sisälsi tutkimusaineiston varusmiesaikana kuolleista sotilaista. Yleisin kuolinsyy oli suicidium stranqularis. Erityisen koskettavia olivat sotilaiden viimeiset kirjeet omaisilleen. Sota ja siihen valmistautuminen on vaarallista hommaa.
Pioneerien siirryttyä pois on varuskunta-alue saanut pioneeripuiston statuksen. Rakennuksia on myyty ja otettu asuinkäyttöön, ravintoloiksi ja työpajoiksi. Koria on tullut tunnetuksi myös siitä, että kapteeni K keksi Molotovin coktailin täällä vähän ennen talvisotaa.
Keskitalvella kunnon piirtäjä A täytti 27 vuotta ja Kekkoslovakiassa oli presidentinvaalit. Tasavallan lippujen liehuessa sotilaat marssivat pyhävaatteissa äänestämään Kekkosta kolmannelle kaudelle. Kiitospuheessaan uudellen valittu presidentti totesi ettei enää asetu ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa 1974. Hän oli lupaustensa mukainen mies. Hänen ei tarvinnut asettua ehdokkaaksi, koska hänet valittiin poikkeuslailla vuonna 1973 presidentiksi neljäksi vuodeksi. Vuoden 1978 vaaleissa hän oli jälleen ehdokkaana ja valittiin ylivoimaisesti viidennelle kaudelle. Sellainen on demokratia Kekkoslovakiassa.
Korian miehistökasarmi on muutettu asunnoiksi ja länsisiville lisätty parvekkeet ja huoneistopihat.
Sydäntalvi meni ja päivät alkoivat valjeta. Kekkoslovakian armeijassa on tapana, että puolet varusmiehistä on viikonloppuisin lomalla. Varuskuntaan jääneet yrittävät kuluttaa aikaa mikä milläkin tavoin. Eräänä aurinkoisena lauantai-aamupäivänä piirtäjä A loikoili punkassaan pyhävaatteissaan ja luki romaania. Äkkiä yhteiskaiuttimesta kuului käsky:
– Huomio kaikki! Käytävälle tuvan eteen riviin järjesty. Varustus työvaatteet, sanko ja siivousvälineet. Aikaa kaksi minuuttia.
Kunnon piirtäjä A teki työtä käskettyä. Hän huomasi seisovansa yksinään 16 hengen tuvan edustalla. Muiden tupien edessäkin oli vain muutamia miehiä. Odottaessaan arvattavissa olevaa lisäkomentoa kuului kaiuttimesta uusi käsky:
– Piirtäjä A, pukekaa pyhävaatteet ja tulkaa välittömästi päivystäjän luo.
Kunnon piirtäjä A teki taas työtä käskettyä ja ajatteli oliko tämä uudenlainen maahan-ylös-harjoitus. Päivystäjän kopin edessä odotti poliisiauto ja päivystäjä.
– Osaatteko saksaa?
– Kyllä osaan, herra päivystäjä.
– Hyvä! Menkää tulkiksi näille poliiseille heidän autonsa kyytiin. Siellä on saksalainen rekka kaatunut ojaan.
Onnettomuuspaikka ei ollut kaukana. Säiliöauto makasi ojassa kyljellään. Sen vieressä oli pällistelijöitä ja ilmeinen auton kuljettajakaksikko. Selvisi, että kuljetus oli matkalla Kaukaan tehtaille Lappeenrantaan. Oli soitettava sinne, mutta missä puhelin. Yksi pällistelijöistä ilmoitti, että hänen kotoaan voi soittaa. Käveltiin läheiseen taloon. Piirtäjä A sai käsiinsä puhelinluettelon. Siinä oli Kaukaan kohdalla pitkä rivi nimiä. A valitsi umpimähkään yhden.
– Haloo, Salonen.
– Täällä piirtäjä A Korian varuskunnasta.
– Jaa, ai A. Onko isänne se kuuluisa neljännesmaileri?
– Kyllä. Anteeksi, että häiritsen näin lauantaiaamupäivällä.
– Ei se mitään. Isänne oli hieno juoksija. Tunsinkin hänet.
– Täällä on saksalainen liimarekka ajanut ojaan matkalla teidän tehtaille.
– Joo, tiedän, että sellainen kuljetus on tulossa. Saanko puhua kuljettajan kanssa.
Käytännön asioiden tultua selvitetyksi alkoivat kuljettajien kuulustelut onnettomuuspöytäkirjaa varten poliisiasemalla A:n ollessa jälleen tulkkina. Muodollisuuksien tultu hoidetuksi otti toinen kuljettajista viinapullon taskustaan ja ojensi sen poliiseille. Hämillään poliisit levittelivät käsiään ikäänkuin selittäen, että tällainen ei sovi työaikana ja työpaikalla. Kuljettaja asetti poistuessaan viinapullon kuulusteluhuoneen kaapin päälle. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä eikä tässä viimeisessä operaatiossa tulkkia tarvittu. Palatessaan kasarmeille iltapäivällä piirtäjä A huomasi, että käytävän lattiat hohtivat puhtauttaan.
Asuntomessut järjestetään Korian entisellä varuskunta-alueella 2019. Messualueen suunnittelukilpailun voitti äskettäin Siven-Takala-arkkitehtien ehdotus ”Koriaa”.
Kevät eteni. A:n varusmiesaika läheni loppuaan. Lomakiintiö oli jo kulutettu. Eräänä kauniina kevätpäivänä vääpeli ilmoitti, että järjestetään parisuunnistuskilpailu. Palkintona kuntoisuusloma. Parit muodostettiin. Kartat ja kompassit jaettiin. Kilpailu alkoi. A tutki karttaa. Yksi rasti oli erittäin kaukana ja muut eri suunnalla yhdessä nipussa. A esitti suunnitelman.
– Emme voita juoksussa. On taktikoitava. Sinä otat kartan ja kompassin ja haet nämä viisi rastia. Minä opettelen kartan ulkoa ja haen tämän yhden kaukaisen rastin. Kasarmin porteilla tavataan.
Päästäkseen opiskelemaan arkkitehtuuria täytyy olla hyvä näkömuisti. Nyt siitä oli hyötyä. Kunnon piirtäjä A löysi kaukaisen rastin helposti. Mutta siitä maaliin oli vielä matkaa useita kilometreja. Onneksi loppumatka oli maantietä pitkin. A juoksi niin että jalkarätit saappaissa hölskyivät. Ikä ja matka alkoivat painaa. Nuori varusmiespari juoksi ohi. A luovutti ja alkoi kävellä rauhallisesti. Aurinko paistoi lämpimästi. Ihana päivä. Ojanpientareella kukki leskenlehtiä. A keräsi yhden ja laittoi työpukunsa napinläpeen.
Lähikuva Kirstin ja Askon voittaneesta ehdotuksesta. Todella hieno kilpailutyö ja poikkeus viimeaikaisista palkintolinjasta. Tässähän ei ole mitää muodinmukaisia hömpsötyksiä eikä tasakattoja vaan vanhan ajan hienoa rehtiä yksinkertaista arkkitehtuuria. Bravo! Tulee hieno asuntomessualue. Takana Olavi Sortan suunnittelema pioneerikoulu vuodelta 1936 (”Valkoinen Helvetti”).
Äkkiä tiellä lähestyi musta limusiini hitaasti ajaen. A:n kohdalla auto pysähtyi ja kuljettaja veivasi sivuikkunan auki.
– Sopiiko kyyti?
A hyppäsi etupenkille.
– Minne ajetaan, kysyi kuljettaja.
– No ajetaan vaikka kasarmin portille.
Kuljettaja esittäytyi. Hän oli se pällistelijä saksalaisrekan onnettomuuspaikalla, jonka kotoa A oli soittanut puhelun. Onnettomuus oli suuri tapaus kylällä ja A oli sen yhteydessä tullut tietämättään pieneksi kuuluisuudeksi. Ja kuuluisuudelle kelpasi ja sopi limusiini-kyyti. Varuskunnan portilla odotti suunnistuspari. Voitto tuli. Kunnon piirtäjä A sai kuntoisuusloman. Mikä ei ole kiellettyä – on sallittua. Varsinkin sodassa.
Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan. Samoin armeija. Kunnon piirtäjä A sai sotilaspassiin merkinnän: Sopiva tehtävä sodan aikana – pioneeri. Vaikkei hän armeijassaolon aikana kertakaan edes nähnyt räjähdysaineita saati että olisi käyttänyt niitä. Mutta ehkä sodassa tarvitaankin pioneereja laittamaan kukkia pyssyjen piippuihin. Ja tulkkeja. Varsinkin naapurimaiden kielten tulkkeja. Olihan A opiskellut korkeakoulussa myös venäjää.
* * * * *
Jatkokertomus päättyy tähän. Varmemmaksi vakuudeksi kuva sotilaspassista.
Piirtäjä A
MIETE 87
ON TURHA MIETTIÄ
ONKO SATTUMAA VAI EI
ASIAT VAAN TAPAHTUVAT
Hullu arkkitehti 