Month: syyskuu 2016

Huvila meren saarella 24

BLOGI 114
26.9.2016

Syksy on jo pitkällä. Vielä viikko saaressa jäljellä. Sitten viisi kuukautta tulee täyteen. Poissa saaresta olen ollut vain 10 yötä. On aika katsoa kuvia syyskuun saaristosta.

Syksyn kuvakuulumisia

Fauna

Tänä kesänä amiraaleja ja neitoperhosia on ollut runsaasti. Syksyn suosikkikukka on pietaryrtti.

Gammayökkösiä (Authographa gamma) on ollut erittäin paljon. Perhonen on sanut nimensä siitä, että etusiiven valkea kuviointi muistuttaa kreikkalaisten aakkosten gamma-kirjainta. Samalla selvisi minne salaatit puutarhasta katosivat. Ne ovat gamman toukkien herkkua.

Ristilukki ( ilmeisesti naaras) verkkonsa keskellä. Tässä hommassa täytyy langat olla käsissä kirjaimellisesti.

Käpytikka on palokärjen ohella lähes päivittäinen vieras saarella.

Fauna

Tämä keto-orvokki piahakallion ja huvilan välissä on kukkinut yhtäjaksoiseti jo neljä ja puoli kuukautta. Katse on vielä valpas vaikka kulmissa on jo kulumia.

Pihlajanmarjoja tuli tänä syksynäkin erittäin paljon.

Pihlajan oksat nuokkuvat terttujen painosta.

Yhdessä tertussa voi olla lähes sata marjaa.

Rauli-myrsky heitteli marjoja ympäriinsä sinne sun tänne. Tänne putosi yksi. Ehkä tämä on hyvä kasvupaikka uudelle pihljajlle. (Nature morte 1)

Viimeinen vihreä keidas syksyn keskellä?

Maaruska

Halot

Ensi kesän saunapuut on jo puoliksi tehty.

Jäljelle jäi lastut. (Nature morte 2 – Hommage à Georges Braque)

Auringon valo

Syksyllä auringon kilo muutuu terävämmäksi ja kirkkaammaksi.

Auringon kilo Pietarin suuntaan. Aamukallion rantaniitty on lakastunut.

Iltavalaistu laiva kaukana ulapalla ( kahdeksan kilometrin päässä ).

Syysillan haikean kylmä kajo. Aurinko laskee yli kolme tuntia aikaisemmin kuin juhannuksena.

Nature morte

Nature morte 3

Nature morte 4

Nature morte 5

Nature morte 6

Nature morte 7

Nature morte 8

Nature morte 9

Nature morte 10

Nature morte 11

Nature morte 12

Nature morte 13

Kuu

Syksyn nouseva 3/4 kuu. Kesällä tähän aikaan illasta on vielä aivan valoisaa eikä aurinko ole laskeutunut.

Kultainen kuunsilta. Lähes täysikuu.

Täysikuu. Hopeinen kuunsilta.

Jo hieman oikeasta reunastaan litistynyt täysikuu peilautuu mereen.

Joo – on se vähän litistynyt sieltä oikealta. Kukkuu!

Hullu arkkitehti

MIETE 111
MAAILMA ON IHAN HULLU
HULLUJA RIITTÄÄ
LUKEUDUN YLPEYDELLÄ NIIHIN
SITÄPAITSI EN HALUA OLLA IKÄÄNTYNYT
HALUAN OLLA VANHUS
VANHA HULLU KUULOSTAA PAREMMALTA
KUIN IKÄÄNTYNYT HULLU

Huvila meren saarella 23

BLOGI 113
19.9.2016

Rapakivitaidetta

Prologi

Kiinnittäkää turvavyönne! Tervetuloa aikataidematkalle 1,5 miljardin vuoden päähän. Silloin syntyivät nimittäin Suomen rapakivet. Tosin niitä on vähän siloteltu jälkeen päin – 10 000 vuotta sitten – jääkauden toimesta. Pienen saaremme kalliopiha – vajaat tuhat neliötä – on tätä kiveä. Tämä pieni taidenäyttely on kuvattu piha-alueelta – tosin vain yhteensä vajaan neliömetrin alueelta. Pieni murunen suuresta taideteoksesta.

Rapakivi-silokallio on oivallinen piha-alue. Eikä se ole rapautunut vuosimiljoonien aikana juuri nimeksikään. – Paitsi! Paitsi niissä paikoissa missä kalliolla on poltettu nuotiota. Akoinaan, kun saaressa ei vielä ollut mökkiä, oli se kesäisin suosittu retkeilykohde. Paratiisisaareen tultiin veneellä ihailemaan auringonlaskua ja grillaamaan makkaraa. Tulihan voittaa kiven. Tästä on todisteena toistakymmentä rosoista painaunumaa silokalliossa. Sääli.

Kalliopihallahan ei tarvitse leikata nurmikkoakaan. Jos johonkin rakoon alkaa kasvaa ruohoa niin valkoposkihanhet hoitavat sen. Sateen jälkeen piha kuivuu nopeasti. Helteillä kallio on rannassa niin kuumaa, että jalkapohjia polttaa.

Kaakkois-Suomessa peruskallio on suurelta osalta rapakivi-graniittia. Rapakiveä tavataan kaikilla mantereilla ja se on erä niistä harvinaisista suomen kielen sanoista, jotka esiintyvät kaikissa kielissa. Kiitos suomalaisen tutkijan J.J. Sederholmin. Hän on edelleen tunnetuimpia suomalaisia tiedemiehiä maailmassa.

Rapakivilohkare rapautuu nimensä mukaisesti helposti jolloin sen sisällä olevat pyöreät ”pikkukivet”, fenokrystit, tulevat esiin.

Tyypillistä rapakiveä huvilan piha-alueella. Viiden sentin paksuista pyöreää alkalimaasälpäfenokrystiä reunustaa muutaman millin paksuinen harmaa plagioklaasikehä sekä kahden generaation alkalimaasälpää ja kvartsia. Hailea sininen on heijastuksia ohuella vesikalvolla. Kaikki muut värit ovat rapakiven mineraaleja.

Rapakiveä ilman fenokrystejä. Väreissä löytyy. Punainen on kvartsia ja musta maasälpää. Osa mustaa on pienen pientä jäkälää, joka on tarttunut kuin tauti alle millin syvyisiin painanteisiin kalliossa.

No niin, nyt olemme perillä. Näyttely voi alkaa.

Näyttely

Tämä jos mikään on taidemuseo

Sukukokous

Tasaraita

Paksuraitainen feno. Kuka vielä väittää, että kumipyörä keksittiin vasta sata vuotta sitten!

Otus

Hommage à Paul Klee

Isoraita

Selfie

Olmi

Monikulttuuriset

Sea Horse

Tuplafeno

Punainen viivapommi

Vaatimaton sitruuna

In between – näin meidän kesken – sisäpiirijuttu

Punainen feno

Rintama

Kallo

Ohut viiva

Kalju feno silmäilee korvien ja parran kera

Big Bang

Halkaistu feno

Gang

Naurupossufeno

Seko

Feno funtsii

Klee 2

Pointillistinen rauhanmerkki – ikivanha keksintö ja ismi!

Viiva 2

Lepäävä feno

Kuuma ydin

Perhe

Aivoriihi

Toisin ajattelija

Kiitos seurasta!

Hullu arkkitehti

MIETE 110
KOKO MAAILMA ON
SUURTA TAIDETTA
PIENEN PIENI OSAKIN SIITÄ
ON SUURTA TAIDETTA
SIKSI EN ENÄÄ MAALAA
KOSKA EN VOI KILPAILLA
LUONNON KANSSA
SIKSI EN ENÄÄ
KÄY TAIDENÄYTTELYISSA
KOSKA ELÄN JO SUUREN
NÄYTTELYN KESKELLÄ
KOKO AJAN

Huvila meren saarella 22

Blogi 112
12.9.2016

Rauli-myrsky

Tänä kesänä saaressa on ollut seuranamme koko ajan skalaahenkilö Toivo. Hän on jo esiintynytkin sarjan aikaisemmassa osassa (Huvila meren saarella 19). Toivo ottaa elämän rennosti ja tykkää istuskella eri puolilla saarta merta ihailemassa.

Tässä Toivo loikoilee saaren eteläosan isojen kivijärkeleiden seassa. Cool! Kaksimetrinen Toivo antaa hyvän kuvan siitä miten isoja nämä siirtolohkareet ovat.

Hyvä on Toivon istuskellessa sillä sää on mitä mainioin. Piharannassakin on lähes tuuletonta, lämmintä ja hieman utupilviä.

Mutta äkkiä nousee myrsky. Meri muuttu tumman vihertäväksi ja vaahtopäät iskeytyvät rantaa vasten.

Tuulen nopeus on ajoittain 50 kilomteriä tunnissa. Huvilan lippu liehuu suorana ja kaikki puut ovat taipuneet vasemmalle.

Onpas myräkkä. Rantakivillä on vaikea pysyä pystyssä. Hei, mutta entäs Toivo – hänhän jäi sinne rantakiville! Äkkiä pelastamaan!

Voi ei! Liian myöhään! Iso aalto pyyhkäisee juuri yli sen kiven missä Toivo istui. Onko Toivo menetetty!?

Oi oi! Toivoa ei näy.

Toivo on poissa!

Mutta kukas täällä takaterassin penkillä istuu ihan coolina.

Toivo nautiskelee virvokkeita kaikessa rauhassa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti hän vain vähän kastui ensimmäisistä laineista ja siirtyi ajoissa suojaan.

Hullu arkkitehti. Bipolaarinen selfie peilisalissa.

MIETE 109
MINULLA EI OLE MITÄÄN LISÄTTÄVÄÄ
SIIHEN MITÄ KIRJALLISUUDESSA
ON MERESTÄ SANOTTU
-
EIKÄ POIS OTETTAVAA

Huvila meren saarella 21

BLOGI 111
5.9.2016

Sadonkorjuu

Vajaan hehtaarin kokoinen saari on pieneltä osalta paljasta kalliota ja muualla kallion päällä on muutaman kymmenen sentin paksuinen tiivis hiekansekainen juurien täyttämä maaseos. Oivallinen rakennuspohja, koska se ei roudi. Mutta ei sovellu puutarhakäyttöön. Paitsi meren tuomat ruovikkovallit saaren sisällä, joissa kasvatamme perunaa kuten olen aikaisemmassa blogissani ( Huvila meren saarella 19) kertonut. Ja satoa tuli.

Istutin toukokuun alussa ruovikkovalliin 10 jääkaapista löytynyttä itänyttä perunaa. Kolmen kuukauden kuluttua tuli satoa yhteensä 40 perunaa. Tässä osa siitä. Juuri maasta nostettuna saalis on tämän näköistä. Ei tarvitse paljon pestä.

Muun puutarhaviljelyn osalta on viherpeukaloiden saaressa otettava käyttöön toiset konstit.

Terassoidussa yrttitarha-lipastossa on siemenestä kasvatettua porkkanaa, mansikkaa, kolmea lajia minttua, kurkkuyrttiä ja rosmariinia. Saarella kasvatetaan myös salaattia, persiljaa, timjamia, iisoppia, lipstikkaa, laventelia ja ruohosipulia, jota on myös villinä.

Minitomaattitarha huvilan länsiseinustalla korkeiden pleksiseinien edessä muoviämpäreissä oli tänä kesänä hasteellinen paikka toistuvien sateiden sekä voimakkaiden länsi- ja lounaistuulien takia. Mutta satoa tuli silti runsaasti vaikka suuri osa on vieläkin raakileita.

Vaimon siemmenistä kasvattama kukkatarha ruukuissa kukkii koko kesän eri värein. Foto B.S-A.

Tärkeintä viljelemisessä on tietysti sadonkorjuujuhlat. Ja erityisesti tarjoilu.

Hullun arkkitehdin kehittämä ”saariston hätävara-leivos” Totoro-tarjottimella. Kardemummapitkon reunoilla on kermavaahtoa. Muut ”mausteet” tulevatkin saaresta. Kompostin reunalla kasvatetusta raparperista tehty hillo, mustikat, vadelmat ja puolukat sekä mintun lehdet ja kurkkuyrtin kukat.

”Terassoidusta yrttitarhalipastosta” tulee kuukausimansikoita vielä syyskuussakin. Kuva otettu 3.9.

Tietysti saaressa kasvaa marjojen lisäksi myös paljon sieniä. Kuten tätäkin herkkua:

Saaressa viljellään myös hengen kulttuuria – erityisesti rakennustaidetta ja bloggailua. Välillä olen huolissani siitä kuka jatkaa rakentamieni talojen kunnossapitoa tulevaisuudessa. Siksi yritän opettaa tuleville polville rakentamisen alkeita:

Yhdessä rakentaen oppii helposti ja se on hauskaa. Foto B.S-A.

Sadonkorjuu rakennustaiteen saralla on minulle palkitsevaa juhlaa. Parasta on että jälkikasvu lapsineen viihtyy saarella 6 – 8 viikkoa. Kuitenkin kesällä vietän saaressa noin kaksi ja puoli kuukautta yksikseni.

Yksinäisen miehen syyssalaatti saaren antimista

Yksinäisen miehen kevyt kenttälounas osittain saaren antimista.

Nyt kun 40 vuotta kestäneet rakennustyöt on saatu valmiiksi on aika myös saaren rakennusmestarin nauttia työn tuloksista ja sallia itselleen uusi sisäharrastus.

Viime vuonna hankin halvalla käytetyn 12 voltin sähköpianon. Sopii hyvin aurinkosähkösysteemiin ja kuluttaa erittäin vähän akkuja. Soittopeli talvehtii hyvin saarella eikä viritys muutu.

Koska en vielä osaa soittaa pianoa kovin hyvin, on harjoteltava paljon. Ja saaressa voi pimputella täysillä ilman että kukaan kuulee. Yölläkin voin musisoida auringolla ladattujen lamppujen valossa. Minulla on motivaatiota. Jos suuret mestarit ja pienemmätkin pystyvät soittamaan ulkoa konserttoja niin varmaan minäkin opin soittamaan ulkomuistista jotain. Otin testikappeleksi ensimmäisen osan Bachin Goldberg-muunnelmien variaatiosta 25 . Siinä on vain 16 tahtia, mutta paljon ”mustaa”. Jokaisessa tahdissa on keskimäärin 25 nuottia. Tempo on Glen Gouldin tapaan niin hidas, että minäkin pysyn mukana. Mutta vaikeaa on ja haasteellista silti. Olen nyt harjoitellut kaksi viikkoa ja osaan ne 400 nuottia jo joten kuten. Mutta hiomista vielä riittää. Tarkoitus on opetella vielä muutamia muitakin variaatioita syyskuun aikana. Tämähän on kivaa ja hullua. Pitää pirteänä. Sopii minulle.

Hullu arkkitehti meditoi. Foto B.S-A.

MIETE 98
KUN KAIKKI ON TEHTY
VOI OTTAA ANSAITUN LEPOHETKEN
SYYSAURINGOSSA
JA UNOHTAA TURHAT MIETTEET
-
EI ONNISTU
TÄSTÄHÄN TULI TAAS UUSI MIETE