Huvila meren saarella 28

BLOGI 137
28.8.2017

Strangers in paradise

Kevät lintukoto-saarella näytti lupaavalta. Hyvin kotoutunut maahanmuuttaja Cygnis Olor oli jo viidennen kerran tehnyt komen pesäkeon saareen ja jonkin verran kesyyntynyt. Valokuvaaminen ei häirinnyt sitä.

Tämä vieraslaji pesi ensimmäisen kerran Suomessa Ahvenanmaalla 1934. Nyt maassamme on noin 10 000 paria kyhmyjoutsenia. Pesintä saaressa tänä vuonna tuotti neljä poikasta. Selvisi myös miksi joutsenilla on usein juuri tuo määrä lapsia. Koska en ehtinyt ottaa perhepotrettia kameralla siipien suojassa olevista pienokaisista, oli maalattava kuva:

Kuva jota ei otettu. Maalauksen nimi on ”Vastavirran kiiski” (oikeassa alareunassa).

Joutsenbeibit ovat sen verran isoja, että yhden siiven alle mahtuu vain yksi poikanen. Kuvasta selviää myös, että isokoskelot onnistuivat pesinnässään kahden pöntön avulla.

 

Isokoskelon perheidylliä

Toinen hyvin kotoutunut maahanmuuttaja saarellamme on Branta Leucopsis. Viitisen paria sai poikasia. Olen oppinut suhtautumaan hanhien ulostuskasoihin myönteisesti. Saaren kuvernöörinä hoidan myös ”kakkapoliisin” virkaa. Eli kerään kotiharjalla ja kihvelillä tuotokset käytettäväksi saaren metsikön lannoitukseen. Tänä vuonna saalis oli kymmenisen ämpärillistä. Valkoposkihanhi pesi maassamme ensimmäistä kertaa vuonna 1981 Inkoossa. Laji on levinnyt räjähdysmäisesti. Viime vuonna Suomessa oleili jo 28 500 yksilöä.

Vanhan musiikin maestroja saarellamme keväisin ovat kuitenkin kalalokki (20 paria)  ja lapintiira (12 paria).  Näytti lupaavalta. Veneemme laituripaikka on lokkiyhdyskunnan keskellä ja sen näköinen aluksen komentosilta olikin:

Kurkistetaanpa vielä ohjauspulpetin alle:

Ihan niinkuin joku lintu olis lentänyt bensakanisterien takaa ulos!

Joo – siellähän on västäräkin pesä paperiservietin vieressä ja neljä munaa pesässä. Koska emot eivät seuranneet liikkuvaa venettä, joutui saaren pormestari asettamaan yhteysaluksellemme neljäksi viikoksi ankarat käyttörajoitukset. Se kannatti ja tuloksena oli neljä lentokykyistä poikasta.

Faunan lisäksi sateinen kesä kukoistutti myös flooraa soutuvenessämme.

Onneksi ei tarvinnut asettaa käyttörajoituksia. Kasvia en ole vielä pystynyt tunnistamaan. Kuka tietää? Tietokilpailu jatkuu: Kuka tunnistaa seuraavan keväällä kukkivan kasvin?

Vihje. Se on runsaslukuisin ja kookkain saaren kasveista. Oikein: Männynoksahan se siinä. Vielä floorassa viipyilläksemme voin mainita, että aikaisin keväällä istutin saaren poikki kulkevaan ruovikkovalliin viisitoista jääkaapista löytynyttä itänyttä perunaa.

Mutta ei lintukoto ole niin auvoista kuin miltä näyttää. Alkoi löytyä rikottuja munan kuoria. Rauhoitetulla saarella toimii tietysti myös suojelupoliisi. Paljastui terrori-epäily: Ruovikkovalliin istutetut perunat oli kaivettu ylös ja hävinneet ilmeisesti parempiin suihin. Syynä voi olla vain hyvänenäinen maahanmuuttaja Nyctereutes Procyonoides. Tämä vieraslaji havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran Keuruulla 1949. Nykyisin maassamme oleilee yli puoli miljoonaa supikoiraa!

Mutta ei tässä kaikki. Nököhavaintona iltahämärissä paljastui toinenkin maahanmuuttaja:  Neovison Vison. Tämä vieraslaji havaittiin ensimmäisen kerran Suomen luonnossa juuri Kymenlaakson alueella 1932. Villiminkki kuuluu riistaeläimiin ja sitä saalistetaan vuosittain yli 50 000 yksilöä.

Nämä kaksi hyvin uivaa, tummaa terroristia eivät piittaa rauhoitussäännöistä ja tekivät selvää jälkeä lokkien ja tiirojen pesistä. Yksikään poikanen ei selviytynyt. Katastrofi! Parhaimpina vuosina saaresta on tullut nelisenkymmentä lentokykyistä lokin poikasta.

Saaren rikospoliisi ryhtyi toimenpitesiin. Supiloukku viritettiin ja syötiksi kovaksi keitettyjä häkkikananmunia. Ei tarvitse olla vapaiden kanojen tai luomukanojen munia eikä edes virikehäkkimunia.

Metsästys tuotti tulosta:

Saaliiksi tuli kaksi supia – yksi aikuinen ja yksi poikanen (kuvassa). Kolmenkymmen vuoden aikana tähän loukkuun on saatu 26 supia. Ja ettei tämä menisi vallan rasismiksi täytyy paljastaa, että yllätykseksi loukkuun käveli kuusi täysin kotoperäistä terroristia.

Siitäs saitte munavarkaat! Useitakin minkkiloukkujakin oli viritetty, mutta yhtäkään rosvoa ei ole saatu satimeen toistaiseksi.

Korkeimman luokan terrorismiuhka on edelleen voimassa saarellamme. Eikä syyttä – tämä mustien maahanmuuttajien lauma on jo vallannut naapurisaaren 200 metrin päässä:

Kysymyksessä on Phalacrocorax Carbo. Merimetso palasi Suomeen pesimään 1996. Nyt pareja on jo ainakin 24 000.

Osasuurennus edellisestä kuvasta

Luonto toimii lakiensa mukaisesti eikä piittaa ihmisten laeista. Luonto on toisaalta julma ja toisaalta äärettömän kaunis kuten ihminenkin osana luontoa. Lopulta luonto kuitenkin voittaa ja se saa sanoa viimeisen sanan tässäkin jutussa.

Hullu arkkitehti

MIETE 131
AINOA ASIA
JOHON EI VOI PETTYÄ
ON USKO TUONPUOLEISEEN
JOS SITÄ EI OLE
EI ENÄÄ KYKENE PETTYMÄÄN
JOS SE ON 
NIIN SIINÄ SITÄ OLLAAN

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Huvila meren saarella 27

BLOGI 136
24.7.2017

Voi taivas!

(Auringon)laskujeni mukaan olen asunut kesäsaaressa 42:n vuoden aikana yhteensä 10 vuotta.

Se on enemmän kuin missään muussa asunnossani.

Voi taivas! Sehän tekee 3650 auringonlaskua.

Saaresta on tullut rakas kotini.

Toisaalta tunnen nykyisin olevani kotona melkein missä tahansa.

Silti rakastan tätä juuri tätä paikkaa.

Saari on kuin valtamerialus – 200 metriä pitkä ja 50 leveä.

Se pysyy tukevasti paikallaan, kun maisema purjehtii ohi alati erilaisena.

Alukseni on ekologinen – se kulkee aurinkovoimalla.

Juhannusaatto 1

Äänettömästi ja varmasti vaikka luonto välillä pauhaa ympärillä.

Juhannusaatto 2

Laivani kipparina minulla on jalat tukevasti maassa.

Mutta annan henkeni lentää pilvien ja liplatuksen mukana.

Onneksi se on aina vielä palannut takaisin.

Istun pitkiä aikoja vain katselleen ja kuunnellen meren ja taivaan leikkiä ja liekkiä.

Jossain muualla maailma menee omia menojaan ja pärjää ilman minuakin.

Sen kohina ei kuulu tänne.

Enkä edes halua mennä tätä muuta maailmaa katsomaan.

Maailmahan tulee luokseni tänne.

Auringonlaskut toistavat itseään pienin ja suurin variaatioin.

Minäkin huomaan samoin toistavani itseäni.

Kaikki on jo sanottu moneen kertaan.

Kuten olen moneen kertaan sanonut.

Mutta sen voi sanoa vielä uudestaan.

Koko elämähän on vain pienten osien kertautumista.

Tämä näkyy myös suurten säveltäjien sinfoniossa joiden sanotaan sisältävän koko maailman.

Niissä samat teemat muunnelminen kertautuvat aina uuvutukseen asti.

Välillä tulee seesteisiä tuokioita jolloin kaikki pysähtyy.

Välillä on dramatiikkaa ja voimmakkaita uhmaavia värejä.

Kaikilla asioilla on monta puolta kuten saarellakin.

Taivaan ja meren paletissa löytyvät kaikki värit.

Isolla ja pienellä pensselillä maalattuna.

Auringonlaskua vastapäätä on myös oma värimaailmansa.

Sininen hetki.

Violetti hetki.

Finale maestoso.

 

Hyvää loppukesää kaikille!

Toivoo

Hullu arkkitehti

MIETE 131
SYNTIENI TÄHDEN
SAIN ELINKAUTISEN TUOMION
TÄMÄ KAKKU ON VAIN NIELTÄVÄ
ONNEKSI SIINÄ NÄYTTÄÄ
VIELÄ LÖYTYVÄN RUSINOITA

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ultrakevyt teltta-soutuvene pyörillä

BLOGI 135
8.5.2017

Ystäväni Jouko Koskinen on haaveillut erikoisvarustetusta retkisoutuveneestä jo nuoruudesta lähtien. Nyt eläkeiässä – kymmenien vuosien odotuksen jälkeen – haave on toteutunut täydellisesti. Upeaa! Saanko esitellä – retkisoutuvene ”Sinne”.

Ylpeä isäntä ihailee luomustaan.

Veneessä on irrotettavat pyörät, joiden avulla se on helppo vetää rannalle varsinkin kun koko 6,1 metriä pitkä hökötys painaa vain 90 kiloa. Samanpituiset suomalaiset puiset tai lasikuituiset soutuveneet painavat yleensä yli 200 kiloa. Pyörät voi tarvittaessa ottaa mukaan veneretkelle. Ne sidotaan kumilenkeillä kiinni kannelle.

Vene on valmistettu kuuden millin mahonkivanerista. Leveä keskituhto toimii teltan makuualustana. Sen alla on reilu vesitiivis säilytystila telttaa ja retkivarusteita varten.

Räätälöity telttakatos peittää koko veneen. Foto: Wooden Boat Magazine 2014.

 

Kevyttä venettä on helppo soutaa joko yksin tai kaksin ja se menee kovaa. Veneen tekijät näyttävät mallia. Foto: WBM

No niin, nyt vene on katsastettu. Ei muuta kuin matkaan!

Hello Koitere! Täältä tullaan!                                                  Foto Pirkko Pohjakallio

 

Isäntä kipparoi kun ajetaan isolla selällä aika vauhtia 2,3 hv perämoottorilla. Ja kansi kiiltää! Mustien pyöreiden luukkujen kautta pääsee laittamaan säilytystilaan pienempiä tavaroita tai järjestelemään sitä. Foto P.P.

 

Melankoliaa kaislikossa. Tämä menee melomalla kapeistakin paikoista. Veneen leveys on vain 159 cm ja uppouma 5 tuumaa. Foto P.P.

 

Hsss! Täältä saa kalaa! Foto P.P.

 

Löytyipäs hyvä leirintäpaikka. Tähän jäädään yöksi. Foto P.P.

 

Voilà! Vene on vedetty kuiville ja teltta pystytetty.

 

Makuusopppi kutsuu!

 

Makuusijojen lisäksi veneen perään muodostuu vielä katettu oleskelukajuutta penkkeineen.

 

Kalat on syöty ja oluet joutu. Ah Suomen kesäyön rauhaa! Unelma on toteutunut juuri sellaisena kuin se on kuviteltu. Täydellistä! Foto P.P.

 

Kesän retket on tehty ja vene siirretty toistakymmentä metriä pitkään venevajaan. Sinne! Vajan korkeassa päässä on kahden hengen yöpymisullakko. Keskellä veneiden ympärillä on seisontakorkeus.

Hieno veneprojekti Jouko! Onneksi olkoon!

Hullu arkkitehti

MIETE 130
ILOITSEN SIITÄ ETTÄ 
ELÄN VAPAASSA MAASSA
EI TARVITSE KATSOA TV:STÄ
UUTISIA
FORMULOITA
JÄÄKIEKKOA
EUROVIISUJA
VAALITENTTEJÄ
VAALIVALVOJAISIA
TIETOKILPAILUJA 
TOSITEEVEETÄ
YNNÄMUUTA

KAIKEN TÄSTÄ VAPAUTUVAN AJAN
KÄYTÄN PIANONSOITTOON
SITÄ TARVITAAN
KOSKA SOITAN NIIN HUONOSTI
JA PITÄÄ HARJOITELLA PALJON

Hullu arkkitehti

Molto moderato

Da Capo 1

Da Capo 2

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Pertti Maisalan taidetta 60 vuoden ajalta

BLOGI 134
1.5.2017

Blogissani on jo aiemmin ollut esillä toistakymmentä taidenäyttelyä. Useimmat taiteilijoista ovat olleet arkkitehti-kollegojani. Sama linja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa pitkän uran kaupunkisuunnittelijana tehnyt Pertti Maisala retropespektiivisellä näyttelyllään.

Pertti Maisala 16 v. omakuva 1956-57, Kallion yhteiskoulu, ruskea väriliitu A 3

 

Talvinen mökki, 1954, linopainos, Kallion yhteiskoulun taidekerho

 

Toivolan lato, 1955, linopainos, Kallion yhteiskoulun taidekerho

 

Kesäyö, Helsinki, Pääskylänrinne, lyijykynäpiirros 1956

 

Turun tuomiokirkko, sammakkoperspektiivi, Perspektiiviopin harjoitustyö TKK 1959, vesiväreillä laveerattu tushipiirros

 

Istuva alaston, TKK Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

 

Makaava alaston, TKK, Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

 

Eihän Unto Pusa piirustustuntien aikana opettanut Pertille eikä minullekaan mitään. Jos hän joskus edes suvaitsi tulla hieman maistissa luokkaan oli kommentti yleensä hyvin lakooninen. Ainoa lausuno minkä Pertti koskaan Untolta sai loppuun asti varjostetusta ja hyvin tutkitusta työstään oli: ”Olennainen riittää”. Ei kovin kannustavaa! Antoi kuitenkin Pertille täyden arvosanan opintokirjaan ja takavarikoi hänen kolme parasta piirustustaan koulun arkistoon, joten niitä ei voi tässä esittää. Epäilen ovatkohan ne siellä säilyneetkään.

”Olennainen riittää”, TKK, Unto Pusan oppilaana 1960, hiilipiirros A 1

 

”Kokousmuistioita” Espoon kaupunkisuunnitteluviraston tylsistä kokouksista sattumanvaraisilla kynillä, 1975-1979, á n. A 5

 

Pari ”kokousmuistiota” 1978 ja 1976, tushi

 

Espoo Muurala, vanhan mökin sisänurkka, ruskea värikynä, taidekerho Valon Aamun sesssio 1985, A2

Tässä näyttelyssä olevia kuvia voi ja kannattaa suurentaa klikkaamalla. Takaisin pääsee nuolella sivun vasemmasta yläkulmasta.

Abstarkti sommitelma 2, 1980, kartonkikollaasi ja tushiviivat, 45x55cm

Ajanmies, 1983, kartonkikollaasi 25x35cm, Saara Maisalan kokoelmat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Variaatio 4 samasta teemasta, 1985, kartonkikollaasi 50x60cm

 

Valistunut itsevaltias, 1986, kartonkikollaasi 60×80 cm, Marja-Liisa Leimalan kokoelmat

Järkkymätön torni, 1988, kartonkikollaasi 55x70cm, Jola ja Tuomas Maisalan kokoelmat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sellon sointi, 1988, kartonkikollaasi 40x50cm

Ruutukakkonen, 1989, kartonkikollaasi 60x90cm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirje tuntemattomalta naiselta, 1988, kartonkikollaasi 65x50cm, Elina Salon kokolemat

 

Yö vai päivä, kesä vai talvi, 1989-2008, kartonkikollaasi 60x90cm

Ytimen halkaisu, 1990, kartonkikollaasi 60x80cm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Projektori – Montaasi-muisto, 1970-1992, kartonkikollaasi 80x60cm

 

Variaatio 5 samasta aiheesta, 1990, kartonkikollaasi A2

Samurai, 1991, kartonkikollaasi 50x60cm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itsenäisyyspäivä 1993, kartonkikollaasi 80x60cm

 

Herkkuvarras, 1991-1994, kuvakollaasi 50x70cm

 

Läpi harmaan kiven, 1995, kartonkikollaasi 90x60cm

 

Toipilaan viimeinen kirje, 1997, kartonkikollaasi 60x80cm

Vähän violettia, 2000, kartonkikollaasi 60x80cm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mestarit lavalla, 2000, kartonkokollaasi 80x60cm

 

Ulos valoon, 2000, kartonkikollaasi 60x80cm

Han och hon, 2001, kartonkikollasi 60x80cm

Trio, 2001, kartonkikollaasi 60x80cm

 

 

 

 

 

 

 

 

 

365 päivää/ uutisvuosi 2001, kartonkikollaasi 70x100cm

 

Selling stars – hursh stripes / US military cluster, 2014, kartonkikollaasi 70x100cm

 

Hienoja juttuja! Pertillä on jokunen työ vielä kesken ja toivotaan, että uusia tulee vielä iloksemme lisää.

Hullu arkkitehti

MIETE 129
MINULLA ON OLLUT TAPANA
JO VUOSIKYMMENIEN AJAN
KUUNNELLA KIIRASTORSTAINA
BACHIN MATTEUSPASSIO RADIOSTA
SÄNGYLLÄ MAATEN

TÄLLÄ KERTAA
TULI TAAS MIELEEN
ETTÄ TÄMÄ JEESUS-JUTTU
ON HELVETIN HYVÄ STOORI

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

La vérité sur l´affaire Alfred Jarry

BLOGUE 133
24.4.2017

Dessins de Timo Aarniala

Alfred Jarry 1873 – 1907 co/Timo Aarniala/p.k.

 

Parti á la pêche 1                                                                                                     co /Timo Aarniala/p.k.

 

Dét./Pêche 1                                                                                                                co/Timo Aarniala p.k.

 

Part-ti á la pe-che 2     co/Timo Aarniala/p.k.

La nuit de Paris                co/Timo Aarniala/p.k.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dét. Pêche 2                                                                                                          co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét./ La nuit de Paris                                                                                          co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét. /La nuit de Paris / Clément Luxe 96 course sur piste                              co/Timo Aarniala/p.k.

 

Liberté Égalité Fraternité 1                                                                                   co/Timo Aarniala/p.k.

 

Roses, vers de terre et poissons co/Timo Aarniala/p.k.

Ubu Roi de Pologne       co/Timo Aarniala/p.k.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dét./Roses, vers de terre et poissons                                                                       co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét. Ubu Roi de Pologne                                                                                      co/Timo Aarniala/p.k.

 

Liberté Égalité Fraternité 2                                                                                    co/Timo Aarniala/p.k.

 

Feu!                                        co/Timo Aarniala/p.k.

Maison Jarry Rue Cassette co/Timo Aarniala/p.k.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dét./Feu                                                                                                                          co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét. /Maison Alfred Jarry                                                                                      co/Timo Aarniala p.k.

 

Maison Henry Rousseau, Clémence et Joséphine                                              co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét./ Josephiné                                                                                   co/Timo Aarniala/p.k.

 

L´absinthe                        co/Timo Aarniala/p.k.

 

Dét./L´absinthe                                                                                                         co/Timo Aarniala/p.k.

 

Fin

Hullu arkkitehti

APHORISME 128
J´AI DESSINÉ
DONC JE SUIS

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Bruno Erat – ekotalo Kilo

BLOGI 132
3.4.2017

Suomessa on ollut eko-taloja jo vuosisatojen tai tuhansien ajan. Mitä muuta olivatkaan luola-asunnot tai hirsimökit, joita lämmitettiin puilla. Suurin osa Suomessa rakennetuista taloista oli eko-taloja ulkohuuseineen aina 1900-luvun alkuun asti. Ja vielä sen jälkeenkin tehtiin lukemattomia rintamamiestaloja puusta joiden ainoina lämmityslaitteina olivat puuhellat, takat ja kaminat. Kylminä talvina nämä asunnot olivat viileitä lämmityksestä huolimatta. Siihen sopeuduttiin. Se kuului asiaan.

Ekotalojen klassikko Villa Mummo.

Tässä artikkelissa eko-taloilla tarkoitetaan moderneja rakennuksia, jotka on rakennettu vuoden 1973 energiakriisin jälkeen. Tuolloin lähi-idän sodan seurauksena öljyn hinta kohosi rutkasti. Suomen hallituskin reagoi. Yleiseksi kattonopeudeksi määrättiin 80 km/t, mainosvalot sammutettiin yöksi, huonelämpötiloja laskettiin ja autojen lämmittämistä rajoitettiin. Asuntojen lisälämmittimet, moottoriteiden valaistus, harrastusilmailu ja autokilpailut kiellettin kokonaan.

Suomen ensimmäisen James Bond- elokuvan ensi-ilta joulukuussa 1973. Mainosvalot on sammutettu.

Arkkitehdit ja insinööritkin reagoivat. Alettiin suunnitella vähemmin energiaa kuluttavia taloja ja luonnonmukaisia taloja, joita kutsuttiin eko-taloiksi. Suomen ensimmäisiä ekotaloja ovat Bruno Eratin perheelleen ja naapurilleen suunnittelma Solbranten Espoon Kilossa vuodelta 1978. Vantaan asuntomessuille vuotta aikaisemmin oli valmistunut Harto Helpisen piirtämä ekotalo (kommentoi Harto !) .

Tervetuola visiitille Solbranteniin!

Lähes suomen eka ekotalo Villa Solbranten 40 vuoden vanhana sulautuu luontoon ja on osa sitä.

 

Villa Solbranten, pohjoispuolen julkisivukin – viherkatto tai kalteva viherseinä – sulautuu luontoon. Talossa on reilusti kaltevat katot  ja kunnon räystäät kun siihen aikaan vielä ja nykyäänkin rakennetaan paljon tasakattoja ilman räystäitä.

 

Villa Sobranten on nimensä mukaisesti etelärinteessä. Suorat ja heijastuvat auringonsäteet lämmittävät eteläjulkisivun aurinkokeräimiä ja sisätiloja ikkunoiden kautta. Pohjoispuolen ulkoseinät on minimoitu. Matalalämpötalon pyöreän sydänmuurin ympärillä sijaitsevissa tiloissa lämpötila pidetään talvellakin n. 18-asteessa. Keskiosan ympärillä olevien suojavyöhykkeen lämpötila on talvella n. +10 astetta. Talo lepää tukevasti kallion päällä.

 

Villa Solbranten, 1. kerroksen pohja. Talon lämmin osa ja viherhuone on tummennettu. Keskellä on 7 metriä korkea pyöreä kahdeksan 10 kuution vesisäiliö tiilisen sydänmmuurin ympäröimänä. Säiliöön ohjataan aurinkokeräimistä ja tulisojoista tuleva lämpö. Talon lämpöeristeiden paksuus katossa on 40 cm ja seinissä 30, kun siihen aikaan yleinen paksuus oli 12 cm. Ikkunat ovat nelinkertaisia kun ne yleensä siihen aikaan olivat kaksinkertaisia. Keittiö avautuu aamuaurinkoon niinkuin pitää ja taloa ympäröi kolmelta suunnalta ulkoterassit viherhuoneen lisäksi. Suojavyöhykkeeseen kuuluu viherhuone, kuntohuone, saunaosasto, apukeittiö ja verstas sekä niihin liittyvä maakellari.

 

Villa Solbranten talvella.

 

Solbrantenin suunnittelijat Eva ja Bruno Erat. Bruno on vähän bruno, koska hän on maahanmuuttaja Sveitsistä, joka tuli Suomeen Alvar Aallon oppiin. Eva är inredningsarkitekt och hemma från Karis – Finlands Paris.

 

Solbranten, olohuoneen takkanurkkaus. Kulmasohva on Evan suunnittelma. Kaikesta näkee että Alvar Aaltokin on vahvasti läsnä. Talo on ihmeteltävän hyvässä kunnossa ollakseen 40 vuotta vanha.

 

Solbranten, olohuoneen korkea eteläosa. Takana ovi iltaterassille.

Solbranten, ruokailutila eteläseinustalla ja portaat yläkertaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuntohuone viileällä vyöhykkeellä toimii myös vierashuoneena. Ikkuna on korkealla, koska huoneen pohjoisosa on suurimmaksi osaksi maan alla ja hyödyntää maan lämpöä. Samalla kylmät ulkoseinät on minimoitu.

Solbranten, keittiö, jossa on sydänmuuriin kytkettynä puuhella ja leivinuuni.

Viherhuoneessa kasvaa mm. viiniköynnöksiä, viherparsaa ja minttua, jossa on vihreitä lehtiä jo maaliskuussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Solbranten ,elegantti kylpyhuone saunaosastossa talon viileällä vyöhykkeellä.

 

Autokatoksen päällä on 40 neliötä aurinkopaneleja max. (peak)teholtaan 6 kw. Aurinkosähkö menee ensisijaisesti talon tarpeisiin ja ylijääm verkkoon.

 

Pihalla on vapaamuotoinen vesiallas Viila Mairean tyyliin ja onhan tässä vaikutteita Claude Monetin kuuluisasta lummealtaastakin.

 

Pihalammikon toisella reunalla on isännän rakentama leikkimökki puiden varassa.

 

Tuulivoimaa ei talossa hyödynnettä, mutta tulivoimaa sitäkin enemmän. Puita riitti omalta tontilta kahdeksan vuoden ajan ja lisää kasvaa. Ihankuin Alvarin haamu istuisi tässä tuolissa.

Villa Solbranten on monella tapaa ollut aikaansa edellä ja suunnannäyttäjä. Se kuluttaa energiaa 35 kWh neliötä kohti kun talon rakennusaikana omakotitalojen keskimääärinen vuosikulutus kulutus Suomessa oli 120 – 160 kWh/m2. 40 vuoden aikan Suomen rakentamismääräykset ovat lähentyneet Solbrantenin tasoa ja matalenergiataloissa menneet edelleenkin. Tehokkain ja edullisin lämmitysmuoto meillä omakotitaloissa lienee maalämpö nykyään. Sitä ei vielä Solbrantenissa ole, mutta sekin on suunnitelmissa.

Ihastuin Solbranteniin ja tulin hyvälle mielelle siellä käytyäni. Hieno talo! Onneksi olkoon Bruno ja Eva!

Hullu arkkitehti

MIETE 126
KUN AJATTELU LAKKAA
PULPPUAVAT MIETTEET ESIIN

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hirsi on taas muotia

BLOGI 131
20.3.2017

Suuri osa suomalaisen rakennustaiteen historiaa vuosisatojen ajan on veistetty hirrestä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Akseli Gallen-Kallela, rakennus, 1903, Kansallisgalleria

Kultakauden symbolistisessa maalauksessa on läsnä koko tarina. Metsä, josta puut kaadetaan. Kivinen mäki, josta saadaan sokkelikivet. Järvi, joka antaa veden ja sen antimet. Elämä ja kuolema. Mökki on yksin metsän keskellä. Naapureita ei ole. Yksin on tultava toimeen. Tätä taloa voisi kutsua Villa Paavoksi.

Kuvasta nähdään, että kysessä on elementtirakentaminen, jossa yksi elementti on hirsi. Edistyksellistä. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut.

Kuvaavaa on, että Unescon suomalaisista rakennustaiteen neljästä maailmanperintökohteesta puolet on hirrestä tehty. Petäjäveden kirkko ja Vanha Rauma. Kummatkin on suunniteltu ja tehty ilman arkkitehteja.

Petäjäveden hirsikirkon suunnitteli ja rakensi 1763 – 1764 talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Leppänen.

Petäjäveden kirkko sisältä. Klikkaa suuremmaksi.

 

Vanha Rauma on pohjoismaiden suurin yhtenäinen vanha puukaupunki, 250 tonttia ja 600 rakennusta, joista vanhimmat 1700-luvulta.

Pääasiallinen rakennusmateriaali meillä 1900-luvun alkuun asti oli hirsi. Sitten tuli modernismi ja kaikki muuttui. Vai muuttuiko? Ja minkälaiseksi? Katsotaan Suomen maailmalla tunnetuinta varhaismodernia yksityistaloa.

Alvar Aalto, Villa Mairea, Noormarkku, 1939. Sehän on yksin keskellä mäntymetsää eikä naapureita näy. Pelin henki on sama kuin Villa Paavossa.

Alvar Aalto, Villa Mairea. Mäntyhirsi on ”jalostunut” erilaisiksi puupinnoiksi. Kivinen mäki on läsnä sammaloituneessa kivimuurissa.

 

Alvar Aalto, Villa Mairea. Ja onhan siellä se metsälampikin ja myös Villa Paavon ruohokatto.

 

Alvar Aalto, Villa Mairea. Ja mitä löytyykään ruuohokaton alta – ”hirsisauna”! Ympyrä sulkeutuu. Huomaa vielä pihalla saunan edessä komea mänty – kaikki lähtee siitä.

 

Alvar Aalto on suunnitellut savusaunankin hirrestä itselleen Muuratsalon kesähuvilalleen 1954. Maestro itse poseeraa.

Alvarin jälkeen modernismi uusine rakennusmateriaaleineen meni omaan suuntaansa. Hirsi jäi marginaaliseen osaan, mutta sitä käytettiin koko ajan edelleen varsinkin loma-asunnoissa, saunoissa ja lasten leikeissä.

Jukolan talo, Oy Juho Jussila. Tämä oli must-hitti-lelu ainakin minun lapsuuteni aikana. Se löytyi kaikista kodeista.

 

Jukka-taloja löytyi useita malleja – myös tämä nukkekodiksi sopiva.

Jukka-taloja on valmistettu jo lähes sadan vuoden ajan. Tämä kesämökki on edelleen mallistossa. Hetkinen – mistähän lego-palikat oikein saavat alkuunsa!

 

Hirsi ei ole kuulunut modernin arkkitehtuurin vakiokalustoon. Tiukkapipoiset modernistit vieroksuivat sitä. Puun piti olla niin ohutta kuin mahdollista. Mutta eihän se hirsi mihinkään kadonnut. Se oli vain piilossa maaseudulla. Oli ehkä takaraivossa ja piilotajunnassa kuitenkin koko ajan. Viime vuosisadan loppuun asti. Siihen asti kun alettiin puhua hometaloista. Nyt hirsi on suosituin yksittäisten puutalojen rakennusaine. Maassamme on kymmenittäin hirsitalotehtaita, joiden mallistoille nykytekniikka ei aseta mitään rajoituksia. Löytyy sveitsiläisistä käkikelloista, rintamamiestaloihin, karjalaisiin mahtikartanoihin  ja ”lasihirsitaloihin asti”. Mutta vasta viime aikoina hirsi on tullut näkyvästi esiin uudestaan julkisessa rakentamisessakin.

Kierikkikeskus, yli-Ii, Oulu, arkkitehti Reijo Jallinnoja, 2002, kilpailuvoitto 1999. Aikoinaan maailman suurin hirsitalo.

 

Kierikkikeskus. Tämäkin on tavallaan Villa Paavo, yksin mäntymetsän keskellä. Rakennus sai Europa Nostra palkinnon 2002.

 

Kierikkikekus. Sisäkuvasta huomaa, että ainakin tässä on käytetty vielä vanhaa viime vuosituhannen tekniikkaa – yhdestä puusta tehtyä massiivihirttä. Tämän jälkeen hirsitekniikka on mennyt harppauksin eteenpäin.

Maamme kouluista ehkä 60 % tai ainakin yli tuhat kärsii sisäilmaongelmista. Hirrestä toivotaan nyt ratkaisua tähän pulmaan.

Nykyaikainen hirsitalo tehdään painumattomasta 2-8 osasta liimatusta massiivihirrestä, jota valmistetaan useita paksuuksia.

Pudasjärvellä on päätetty rakentaa kaikki julkiset rakennukset tästä lähtien hirrestä. Kotiin päin vedetään sillä maailman suurin hirsitalotehdas Kontiotuote Oy sijaitsee Pudasjärvellä. Siellä tuotetaan 2000 hirsitaloa vuosittain maailman ja Suomen markkinoille.

Pudasjärvi on asukasluvultaan Kauniaisten kokoinen kaupunki, mutta pinta-alaltaan 100-kertainen. Siis maaseudulla kuitenkin ollaan. Sinne valmistui ensin hirsinen päiväkoti ja sitten koulu.

 

Pudasjärven koulu 2016, arkkitehti Pekka Lukkaroinen, maailman suurin hirsitalo n. 10 000 neliötä, useita rakennuksia.

 

Pudasjärven koulu. Rakennuksen arvioidaan kestävän ainakin 150 vuotta.

 

Pudasjärven koulun työmaa. Ulkoseinämateriaalina on 27,5 senttiä paksu kahdeksasta osasta liimattu massiivihirsi, joka täyttää lämpöeristysvaatimukset ja on terveellinen rakenne. Ristiinliimattujen puuosien ansiosta seinärakenne ei painu kuten perinteiset hirsitalot. Vertaa tätä Gallen-Kallelan ”rakennus”-maalaukseen yllä, jossa ”kuolema” kairasi kuvassa näkyvät hirsien pystyreiät. Nyt ne tehdään tehtaalla. Ei mitään uutta auringon alla.

 

Pudasjärven koulun rakennustyömaa. Joo – elimenttitalohan tämäkin on paitsi ettei sitä enää yksi mies rakenna. Kouluun käytettävien hirsien yhteenlaskettu pituus on 28 km.

 

Pudasjärven koulu, näkymä sisätilasta pihalle.

 

Pudasjärven koulu. Myös kantavat pystyrakenteet ovat liimattua massiivipuuta.

 

Pudasjärven koulu, keskiaula.

 

Pudasjärven koulu, kattoholvistoa. Wau! Siinä on katedraalia kerrakseen!

 

Edellisestä kuvasta tulee heti mieleen Lars Sonckin Tampereen tuomiokirkon keskusholvi. Ajallista eroa on runsaat 110 vuotta. Kansallisromantiikka on tullut takaisin modernimmassa muodossa.

 

Nokkalan kahvila Majakka, Espoo, 2016. Arkkitehtisuunnittelu ja toteutus Tapartia Oy. Liimattua massiivihirttä ja lasia. Kuten sanottu hirrestä voi tehdä mitä vaan. Kattoterassi vihitään ensi kesänä.

 

Nokkalan kahvila Majakka, sisätila. Ensimmäinen kesäsesonki on vasta edessä.

Hirsi rynnii myös päiväkotirintamalla. Niitä on valmistunut tai valmistumassa ainakin Oulussa, Alajärvellä, Virroilla, Pyhäjärvellä, Viitasaaressa ja Auran kunnassa. Suomen suurimpiin kuuluva Honkarakenteen tehtaalla on 34 hirsisen päiväkodin tilaus. Wau!

Honkarakenteen hirsitehdas. Täältä on lähtenyt hirsinen päiväkoti myös ranskaan Renaultin autotehtaan työntekijöiden lapsille.

Suomen rakennustaiteen historian lukemattomista hirsirakennuksista suurin osa on lahonnut tai palanut aikojen saatossa. Niiden maatuneet jäännökset ja tuhka lannoittavat metsiä, joissa kasvaa uusia hirsiä innovatiivisen arkkitehtuurin käyttöön vielä lukemattomien vuosisatojen ajan. Upeaa! Mitä kaikkea vielä saammekaan nähdä hirsirakennustaiteessa!

Hullu arkkitehti

MIETE 126
MODERNI ARKKITEHTUURI
JA RAKENNUSTEKNIIKKA
OVAT TEHNEET SUUREN PALVELUKSEN
NIIDEN ANSIOSTA
ON JOUDUTTU HIRTEEN

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna