BLOGI 34
26.1.2015

 Veljekset

Minulla oli kolme nuorempaa veljeä. Keskimmäinen – Hannu – menehtyi kolmen kuukauden ikäisenä 1944. Vanhin – Jarkko – kuoli 1995. Nuorin – Timo – poistui 2010. Vasemmalla veljekset Timo, Jarkko ja Ilpo 1948-9. Varhaissa muistikuvassani me kolme piirrämme sarjakuvaa voipaperirullalle funkiskesämökin sinisellä lattialla, jota valaisee luoteisen kulmaikkunasta tuleva ateljeehämy. Tässä huvilassa olen unissani käynyt kymmeniä kertoja.

 

Jarkosta tuli toimittaja, Timosta hätkähdyttävien kuvien piirtäjä, underground-artisti ja Puupää-palkinnon saaja. Molemmat olivat elokuvafriikkejä henkeen ja vereen. Itselaukaisimella otetussa kuvassa vihaiset nuoret miehet Timo, Ilpo ja Jarkko 1963.

Timo Aarniala

Timo julkaisi ensimmäisen sarjakuvakirjansa SALAISUUDEN VARJO omakustanteena 1969 avustajinaan tuleva elokuvaohjaaja Claes Olsson (Klasu) ja Heikki Junnila (Tooke). Siitä lähtien kuvien tekeminen täytti hänen elämänsä. Tuhansien! Kukaan ei tiedä tarkkaa määrää. Sarjakuvia, kuvasarjoja, yksittäisiä kuvia, levyjen, kirjojen ja lehtien kansia sekä kirjojen kuvituksia, julisteita, pilapiirroksia, kuvia lehtiin. Harmi, että Timon varusmiesaikana tekemät opetustaulut armeijalle ovat kadonneet. Näyttelyitä on ollut kansalliskirjastossa 2004, Kuhmossa 2011 (laaja muistonäyttely) sekä yksityisgallerioissa Helsingissä. Oheisena välähdyksenomainen läpileikkaus veljeni tuotannosta. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla. Takaisin pääsee nuolella yläpalkin vasemmassa reunassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Timo piirsi ensimmäiseen Ruisrock-tapahtumaan 1970 Turussa julisteen, josta tuli kulttikuva. Veljeni teetätti tästä kuten monesta muustakin kuvastaan T-paitoja, jotka nyt ovat keräilyharvinaisuuksia.

 

Toinen Timon kulttikuva on saman vuonna tehty kansikuva Suomen Talvisota 1939-1940 -yhtyeen underground-rocklevyyn. Kokoonpanossa lauloivat mm. Rauli ”Badding” Somerjoki, M.A. Numminen ja Meri Vennamo. Äänessä oli mukana myös näyttelijä Tarmo Manni. Saksofonia soitti Seppo ”Paroni” Paakkunainen, kitaraa Antero Jakoila ja rumpuja Matti Oiling monen muun artistin lisäksi.

 

Timolla oli 1960-luvun lopussa oma hippiyhtye THOSE LOVELY HULA HANDS, joka teki yhden singlelevyn. Yhtyeessä soittivat ja lauloivat veljeni lisäksi sisaremme Anne-Maj,  Vennamon sisarukset Meri ja Raisa sekä Tuomas Korvenoja. Timo lähetti levyn John Lennonille. Vastaus tuli paluupostissa: The record is shit but the cover is fine. Yhtyettä voi kuulla ja nähdä YLE:n elävässä arkistossa: Those Lovely Hula Hands viihdyttää

 

 

 

 

Suuri osa Timon tuotantoa on piiretty tussilla valkoiselle A 4-kokoiselle piiruskartongille.

 

 

 

 

 

 

Oheiset neljä kuvaa ovat 1970-luvulta (Ilpon kokoelmat).

 

 

 

 

Kirja KYYNELTEN TIE ilmestyi 1971. Monen muun kuvasarjan lisäksi AIMO seikkailee siinä kolmessa sarjakuvassa. Oheiseisena katkelma jaksosta ”BESSAME MUCHO” (24 kuvaa). Alla loppukuva sarjasta ELEONORE (11 kuvaa).

 

 

 

Timo piirsii M.A. Nummisen SATUJA-kirjaan kuusi värikuvaa 1975. Oikealla kuvitusta satuun TÄHTITAIVAS: Tähdet kimaltelevat kuin säihkyvimmät jalokivet, yhdessä niistä muodostuu kiehtovia kuvioita. 

 

Veljeni teki M.A. Nummiselle myös levyn kansia kuten alla oleva vuodelta 1976.

 

Kirja VALOT (40 kuvaa, 1978) vaikutti suuresti Aki Kaurismäen filmeihin. Esim. VARJOJA PARATIISISSA 1986 ja LAITAKAUPUNGIN VALOT 2006. Akista ja Timosta tuli hyvät ystävät. Timon töitä oli näytteillä  Akin Moskova-baarin seinillä Helsingissä.

 

 

Timo oli  mukana hääräämässä LOVE-yhtiöissä, joka tuotti levyjä ja kirjoja. Hän teki yhtiölle levyjen ja kirjojen kuvituksia. Mm. B.Travenin kirjoihin kannen ja runsaan mustavalkoisen kuvituksen tekstin sekaan. Silta Viidakossa 1977. Kuolemanlaiva 1978.

 

VANKKURIT 1980. Oikealla Manuelin ja Rosarion rakkauskohtaus: He seisoivat toistensa käsivarsiin puristautuneina suunnattomalla preerialla. He eivät sanoneet eivätkä ajatelleet mitään; he vain tunsivat ja ymmärsivät ja luottivat toisiinsa. Heidän yläpuolellaan olivat tähdet ja heidän ympärillään keskiyön samettinen pehmeys.

 

 

HALLITUS            1981.

MARSSI MONTERIALLE 1982.

 

 

 

 

 

 

 

HIRTETTYJEN KAPINA 1985

 

Oikealla sisäkuva kirjasta PUUVILLANPOIMIJAT 1979 (Ilpon kokoelmat).

 

 

Timo teki vuonna 1981 Yarin runokirjaan 33 kuvaa. Kansikuvan runon loppusäe kuuluu: olen hengissä, ei se riitä Mä Haluan Elää, Elää, Elää. Oikealla olevaan kuvaan liittyvän runon loppusäe taas puolestaan kuuluu: puhuit paljon enkeleistä, minä vielä etsin siipiä, eei, en sinuun lankee, en sinuun lankee, en sinuun lankee, sun tautis on tarttuvaa.

 

 

Veljeni vei elokuvia erilaisiin paikkoihin. Kuten TAPPAJAHAIN Yrjönkadun uimahalliin Helsingissä. Kelluin siellä minäkin isojen vesipehmolelujen (haiden ja ankkojen) sekä muiden katsojien kanssa. Spektaakkeli esitetiin myös Tikkurilan uimahallissa. Timon ideoima formaatti elää. Vesimerkiksi Porin uimahallissa 2011. Toimiessaan Vantaan kaupungin kulttuurisihteerinä Timo sai aikaan myös kunnallisen elokuvateatterin Tikkurilaan, jossa oli useita Suomen ensi-iltoja. Erikoisen kokeilun veljeni toteutti Tiedekeskus Heurekaan, jossa superlaajakankaalla esitettiin yhtä  aikaa elokuvat PALUU TULEVAISUUTEEN 1-3. Tarkoituksena oli osoittaa, että  elokuvien huippu- ja suvantohetket noudattavat samaa kaavaa ja tapahtuvat samaan aikaan. Tämä näkyy sekä musiikissa että kuvassa. Timo järjesti suosittuja ulkoilmaesityksiä Helsingissä Senaatintorilla ja Eerikinkadulla sekä urheilukentillä Vantaalla (drive in). Sodankylän elokuvafestivaaleilla hän oli alusta saakka mukana yhdessä Peter von Baghin kanssa ja junaili elokuvaesityksiä festivaalijuniin.

 

Kuva sarjasta Peeping Tom (yhteensä 14 kuvaa). YLLÄTYSKUVIA (Like 1998)

———

——

Peter von Bagh ja Timo tekivät yhteistyötä vuosikymmenien ajan – veljeni järjesti mm. kuvaesitykset Petterin juontamiin suosittuihin elokuvamusiikin konsertteihin. Oheisena yksi näyte lisää – Petterin kuuluisan runon HEVOSET JA MINÄ (1966) kuvitus (Suomen ensimmäinen sarjakuvasingle -yhteensä 12 kuvaa, Like 2000). Pekka Gronow sävelsi testin ja se ilmestyi Eteenpäin-yhtiön ensimmäisellä EP-levyllä vain pari kuukautta runon syntymisen jälkeen. M.A. Nummisen esikoislevytyksestä tuli suosittu ja se nousi ”Kahdeksan kärjessä” -listoille. Vasemmalla kansikuva, oikealla kuva nro 9.

Timo teki filmihullu-lehteen viisi kansikuvaa vuosina 2002 – 2005 ja muutaman sisäkuvan.

Vasemmalla USA:n presidentit on karkotettu Pääsiäissaarille lomailemaan.

Oikealla kuvitusta Timon suosikkielokuvaan Látalante.

———

Veljeni viimeiseksi kirjaksi jäi KUOLEMANTANSSI (WSOY 2006). Siinä on 26 mustavalkoista kuvaa myyttisestä keskiaikaisesta teemasta: Kuolema korjaa kenet se lystää ja milloin se lystää. Kirjassa Kuolema väijyy erilaisten ihmisten hahmossa erilaisia ihmisiä.

Oikealla kuvitusta Jean Cocteaun lausahdukseen: Miltä sinä oikein odotat kuoleman näyttävän? (Kuvia kannattaa suurentaa niin viivat näkyvät. Claes Olssonin kokoelmat).

Vasemmalla turhaantunut Kuolema harkitsee idaria. Oikealla: La Commedia è finita applaudite! Kuolema kiittää. Ainoa kuva minkä Timo koskaan on signeerannut. Kuvan alla on Aki Kaurismäen tunnustus: Timo Aarnialalla on Suomen kaunein viiva ja hän piirtää voimakkaita kuvia.

Koira esiintyy useissa Kuolemantanssin kuvissa. Kirjassa on Timon tutkielma aiheesta.

Koirien hautausmaan kyltissä lukee PATU. Vain minä enää osaan tulkita tämän perheemme sisäpiirivitsin. Timoa kutsuttiin pienenä Patuksi. Kuvassa on syvää ironiaa ja tragediaa. Koiran elämä voi päättyä vain koirien hautausmaalle. Tähän liittyy toteutumaton elokuvahanke. Filmin LASSIE PALAA KOTIIN esittäminen eläinten hautausmaalla Helsingin keskuspuistossa. Timo oli jo sopinut asiasta. Jostain syystä hanke ei toteutunut.

Samaan teemaan liittyy myös makaberi välikohtaus. Timon piirtäessä KUOLEMANTANSSIN kuvia hänen ystävänsä ohjaaja Veikko Aaltonen kysyi saisiko Timon nimeä käyttää henkilön nimenä elokuvassa RAKKAUDELLA MAIRE. Kilttinä ihmisenä veljeni suostui. Suuri oli hänen järkytyksessä elokuvan ensi-illassa, kun kamera zoomasi hautakiveen, jossa oli Timon nimi. Onneksi Timo ei koskaan saanut tietää tarinan jatkoa. Helsinkiläisen hautaustoimisto ikkunassa oli esillä elokuvassa käytetty graniittinen hautakivi esimerkkinä laadukkaasta muistomerkistä.

Onnettomalla hautausurakoitsijalla ei ollut aavistustakaan siitä, että kyseinen henkilö oli vielä elossa. Kivi poistettiin pikaisesti. Oikeasti Timon haudalla ei ole mitään muistomerkkiä. Vain yksi ihminen maailmassa tietää missä hauta on. Eikä hän sitä kerro.

Julkaisematta jäi Alfred Jarry -sarja; 12 mustavalkoista kuvaa ranskalaisen kirjailijan ja eksentrikon elämästä. Hänet tunnetaan näytelmästä KUNINGAS UBU. Toivottavasti vireillä oleva kirjahanke toteutuu ja nämä huipputyöt saadaan näytille. Oheisena malliksi yksi kuva.

Julkaisematta ja toteuttamatta on jäänyt myös Timon tekemä kuvakäsikirjoitus elokuvaan JUMALAN RAIVO. Se sisältää yli sata hienoa lyijykynällä piirrettyä kuvaa. Timo teki ystävänsä kanssa kuvauksia varten myös pahvisia pienoismalleja mm. laivoista, joita voitiin liikuttaa,

Jarkko Aarniala

Jarkko veti kouluaikana teinien kulttuurikerhoa ja soitti koulun orkesterissa klarinettia. Olipa hän myös mukana TOPO:n koripallojoukkueessa voittamassa B-poikien Suomen mestaruutta. Noihin aikoihin hän teki kavereidensa kanssa kaksi kaitafilmiä, jotka hän kuvasi ja ohjasi sekä näyttelikin toisessa. Näillä lyhytelokuvilla hän puhdisti pöydän Etelä-Suomalaisen osakunnan kulttuurikilpailussa 60-luvun alussa. Elokuvat Vive l´amour ja Miehet eivät haikaile ovat nähtävissä YouTubessa osoitteissa https://www.youtube.com/watch?v=bRupiZTlQvU sekä https://www.youtube.com/watch?v=9XzbhedPWJA

Kopioissa on ajan patinaa. Alkuperäinen Antero Helasvuon tekemä musiikki on hävinnyt ja myöhemmin pikakorjattu auttavasti.   Anteron lisäksi elokuvissa näyttelevät mm. radiotoimittajanana myöhemmin tunnettu Juha Virkkunen, taidemaalari Jorma Hautala sekä valokuvaaja Kari Hakli.

Jarkko hääräsi veljeni Timon tavoin elokuvakerhojen ja elokuvateattereiden pyörittäjänä (kunnankinot Lieksassa ja ilomantsissa). Hän teki kunnianhimoista taidelehteä ELOKUVA omakustanteena. Siitä ilmestyi vain näytenumero. FILMIHULLU otti sittemmin tämän lehden paikan. Jarkko toimitti kaksi oppikirjan elokuvasta ja luennoi elokuviin liittyen useissa oppilaitoksissa samaan aikaan kun Timo opetti kuvallista viestintää taideteolllisessa korkeakoulussa. Jarkko toimi monissa tehtävissä. Teinilehden päätoimittajana, ylioppilaslehden toimitusihteerinä sekä toimittajana yleisradiossa ja vapaana freelance-toimittajana. Hän teki suosittuja radio-ohjelmia populaarimusiikista kolmella vuosikymmenellä. YLE:n elävässä arkistossa  on kuultavissa ohjelma vuodelta 1970; Tunti vielä: Rakkaus iskelmäteksteissä. Lisäksi Jarkko kiinnostui vanhoista isoista purjelaivoista ja teki niistäkin radio-ohjelmia, elokuva-dokumentteja ja kirjoja. Viimeisin innostus oli Etelämeri. Suunnitelmissa oli pitkällä elokuvadokumentti yhdessä Thor Heyrdalin matkakumppanin Bengt Danielssonin ja elokuvaohjaaja Torgy Anderbergin kanssa. Tämä projekti jäi kesken samoin yhteistyö Matti Oilingin kanssa. Jarkko suunnitteli dokumenttia IN THE LOVE WITH THE ART OF DRUMMING, jota kuvattiin pariin otteeseen USA:ssa.

MIETE 34

VELJIENI POISTUTTUA
SOIHTU JÄI MINULLE
PIDÄN KUNNIATEHTÄVÄNÄ
KANTAA SITÄ NIIN KAUAN
KUN LIEKKI PALAA

BLOGI 33
19.1.2015

Seitsemän vuosikymmentä

Sarja arkkitehdit taiteilevat jatkuu. Tervetuloa hyvän ystäväni Kalevi Karlssonin retroperspektiiviseen näyttelyyn.

Valitettavasti en pysty esittämään laajasta tuotannosta kaikkia mestariteoksia. Suuri osa on tilaustöitä ja muotokuvia tai muuten myytyjä tauluja, joita ei ole valokuvattu. Esimerkiksi minulla on seinälläni suurikoinen Kalen tekemä muotokuva isästäni ja tähän liittyvä hiilipiirros. Lisäksi Kale on tehnyt vaimostani muotokuvan Helsingin yliopiston tilaustyönä. Se on esillä Meilahden sairaalan kahdeksannen kerroksen aulassa. Kalen vintillä on pari kapsekkia täynnä varhaista tuotantoa, joita kaikkia ei myöskään ole valokuvattu. Kerran minulla oli ilo käydä läpi kapsekkien sisältö taiteilijan kanssa. Niissä oli paljon hienoja julisteita, joita Kale teki kesäharjoittelupaikassaan 1950-60 lukujen vaihteessa OTK:n somistamossa. Lisäksi matkalaukuissa on kymmenittäin luonnoksia muun muassa kuntien vaakunoista.

Taiteijan tuotanto käsittää koko kuvataiteen kirjon. Muutama esimerkki lisää. Monen taiteilijan tavoin Kale ei menestynyt koulussa. Pari luokkaa tuli tuplattua. Sen sijaan miesten keihäs lensi 17-vuotiaana yli 60 metriä!  Onneksi käsi tuli kipeäksi ja oli pakko lopettaa, muistelee keihäsmies. Ylioppilastodistuksella ei päässyt edes karsimaan teknilliseen korkeakouluun. Kale meni vuodeksi taideteolliseen kouluun (Silloinen Ateneum – entinen taideteollinen korkeakoulu). Onneksi sinä aikana arkkitehtiosaston karsintakurssin  vaatimuksia muutettiin. Kale pääsi kurssille sittenkin ja selvisi loistavasti – melkein kaikista piirustustehtävistä tuli täysi kymppi. Kun arkkitehtiopiskelija kertoi aikeistaan lopettaa taideteollisessa koulussa, valitteli kurssin esimies taiteilija Räsänen: Te olisitte hyvin pärjännyt graafikkonakin.

Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla piirustuksen opettajana oli Unto Pusa. Kun Kale vei kurssin päätyttyä hänelle työnsä, lausui Pusa haikeasti: Te olisitte hyvin pärjännyt taidemaalarinakin.

Kalen lukioaikana Karkkilan työväenopistoon tuli maisteri Pirinen valtionarkistosta kertomaan Suomen heraldiikasta. Kale innostui tähänkin taiteen lajiin ja alkoi osallistua kuntien vaakunasuunnittelukilpailuihin, joita siihen aikaan oli runsaasti. Paras saavutus muutaman palkintosijan lisäksi on 18-vuotiaana tullut voitto Tuupovaarassa. Työ toteutui ja on edelleen osittain käytössä, vaikka kunta sen nimisenä on lakkautettu. Mielestäni vaakuna on eräs Suomen parhaita. Kale kutsuttiin Suomen heraldisen seuran jäseneksi kaikkien aikojen nuorimpana. Mutta ei viihtynyt vanhempien ukkojen seurassa. Jäsenmaksukin oli aikamoinen nuorelle teinille, joka tienasi taskurahaa tekemällä julisteita muun muassa teinihippoihin.

Tuorein saavutus taiteijallamme on toteuttamiseen johtanut palkinto Suomen taiteilijaseuran 150-vuotisjuhlamerkin kilpailussa viime vuonna. Postimerkki ”hedelmistään puu tunnetaan” julkaistiin tämän blogin ilmestymispäivänä 19.1. Hyvä esimerkki paneutumisesta asiaan on, että Kale teki kilpailua varten noin 50 erilaista luonnosta variaatioineen.

Taiteilijalla on ollut useita näyttelyitä Helsingissä, Vantaalla ja viimeksi syntymäkaupungissa Karkkilassa viime marraskuussa. Antaa vuosikymmenten näyttää mitä on syntynyt. Tosin alkuvuosien tuotannossa on suuria aukkoja. Osaksi johtuu siitäkin, että aloitettuaan arkkitehtiopinnot vuonna 1961 Kale omistautui opiskeluun ja perhe-elämään viideksitoista vuodeksi. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla. Nuolella yläpalkin vasemmassa reunassa pääsee takaisin.

 

1950-luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1960-luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1970-luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 1980-luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1990 – luku

 

 

 

 

 2000 -luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2010 – luku

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arkkitehdin ura

Pääasiallisen työnsä Kale on suorittanut asemakaavoittajana Vantaan kaupungilla, jossa hän vaatimattomuudestaan huolimatta kohosi suunnittelugurun asemaan. Arkkitehtilehden numerossa 2/1986 on kokonaista 5 sivua omistettu hänen siihen astisten saavutustensa kuvaamiseen. Kalen kynästä on lähtenyt muun muasssa Tikkurilan kävelykeskusen suunnitelma. Lisäksi on tullut palkintosijoja arkkitehtuurikilpailuissa. Hieno ja monipuolinen ura! Upeaa!  Onneksi olkoon! Mutta mitä vielä onkaan tulossa. Taiteellinen luomistyö jatkuu.

MIETE 33

KATSOTTUANI RIITTÄVÄSTI ELOKUVIA
HYPPÄSIN ELÄMÄÄNI KUIN FILMIIN
JOSSA NYT OLEN SUURI TÄHTI

JA MIKÄ PARASTA
VOIN LIIKKUA VAPAASTI KADULLA
KUKAAN EI TUNNE MINUA

blog 32
12.1.2015

Soft toys adventures 3

————-

———–

 – – – – – – – – –

———–

THAT´S ALL FOLKS!

 Thought 32

I have turned into a great hero
in the eyes of my grandsons
with humble merits
still even a child myself

BLOG 31
9.1.2015

blogi 30
 5.1.2015

Puhuin pötyä blogissani nro 26 kun kerroin, että opiskelukavereillani on taidenäyttelyitä ympäri Suomea. Eihän se pidä paikkaansa. Heillähän on näyttelyitä ympäri Eurooppaa! Tervetuloa Sakari Laitisen virtuaaliseen jälkinäyttelyyn Wolfsburgin kulttuurikeskukseeen. Sitä ennen Sakella oli pari näyttelyä Münchenissä ja Berliinissä vuonna 2013. Ja tietysti myös Karjaalla, missä taiteilija nykyään asuu. Vetäydyttyään arkkitehdintyöstä 10 vuotta sitten Sakke on eläkeaikanaan ”paneutunut himoharrastukseensa” (vapaa suomennos Wolfsburgin näyttelyn otsikkotekstistä ”preoccupation”). Tänä aikana on syntynyt muutama sata työtä – sommitelmia sekatekniikalla, kollaaseja, reliefejä ja kolmiulotteisia pahviveistoksia.  Vanha pienoismallin tekijä tykkää yhä leikata Stanley-veitsellä ja puristaa hellästi liimatuubia sekä näprätä pinsettien kanssa. Millintarkkaa puuhaa edelleen! Valitettavasti voin tässä esitellä Saken valtavasta tuotannosta vain murto-osan. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla. Nuolella yläpalkissa vasemmalla pääsee takaisin sivulle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saken lähes 50 vuotta kestänyt arkkitehdin ura sisältää koko rakennustaiteen skaalan kaupunkisuunnittelusta mitä erilaisimpiin rakennuksiin. Taloudelliset realiteetit suunnittelussa eivät useinkaan anna mahdollisuuksia muotojen ja värien vapaaseen ilotulitukseen. Onneksi vuosikymmenien aikana patoutunut luova energia on saanut revanssin taideluomusten kautta. Hyvä Sakke! Todella hienoja ja monipuolisia teoksia, joista ei voi olla tykkäämättä ja joista tulee iloiseksi. Toivottavasti taiteilijan valtavalle tuotannolle löytyy sopivia sijoituspaikkoja. Ne pitäisi saada esille julkisiin tiloihin, koteihin ja museoihin. Sakkehan ei juuri ole antanut myytäväksi töitään. Lähes kaikki ovat jäljellä. Arkkitehdin asunnon seinät, kirjahyllyjen sekä lipastojen päälliset ja ikkunalaudat ovat täynnä töitä. Lisäksi niitä on parissa isossa piirustuslaatikostossa sekä varastossa pakattuna vanerilaatikoihin Saksan näyttelyjen jäljiltä. Ja lisää teoksia syntyy koko ajan.

Saken kohdalla tulee mieleen mitä muutamasta muustakin modernista taiteilijastamme on sanottu: Hänellä on absoluuttinen värisilmä.

 miete 30

kun heräsin
aurinko paistoi
oli lämmintä
ja linnut lauloivat

siksi en vielä
halunnut avata silmiäni
sillä tiesin että ulkona
oli pimeää ja kylmää