Vaari – piirrä satu 2

blogi 29
 29.12.

Pehmikset seikkailevat 2

TotoroPinguAnkka

A1________________________________________________________________

A2________________________________________________________________

A3_________________________________________________________________

A4__________________________________________________________________

A5________________________________________________________________

A6

A7________________________________________________________________

A8________________________________________________________________

A9________________________________________________________________

 

beibi

Hullu arkkitehti

miete 29
"kuka on piirtänut pöytääni?"
kysyin 4-vuotiaalta tyttärenpojalta

"en se ollut minä - se oli ankka!"
kuului vastaus

Tuija Pösö – pakko muovailla

blogi 27
22.12.2014

 Kädet puhuvat

TuijaSelfieMinulla oli ilo olla Tuijan Pösön luokkatoveri kansakoulussa ja kurssitoveri arkkitehtiosastolla. Vasemmalla Tuija poseeraa luokkakuvassa 1948 – 49 kädet lepoasennossa. Nämä silmät eivät unohdu. Oikealla Selfie vuodelta 2010 (pronssia). Käsiin on tullut eloa. Tuija on tehnyt veistoksia yli 30 vuotta kipsiin, betoniin, hopeaan ja pronssiin. Viimeksi näyttely oli Lapissa parhaaseen ruska-aikaan viime syksyllä jolloin kuvaan mukaan oli tullut myös poronsarven veistäminen. Tervetuloa virtuaaliseen jälkinäyttelyyn te jotka ette ehtineet käydä siellä. Lisäksi tulee kuvia varhaisemmasta näyttelystä Helsingin Lasipalatsissa vuonna 2011. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.

KutsukuvaKutsu1Kutsu2TuijaLapissaTaiteilija Lapin näyttelytilassa pienoisveistostensa keskellä.

KärppäKärppä, poronsarvi 2014

KiillotetutKorotKiillotetut korot, pronssi 2014

Torso

Torso, poronsarvi 2011

Venyttely

Venyttely, poronsarvi 2013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PelokasPelokas, pronssi 2013

Ajattelija

Ajattelija, pronssi 2013

RyhtyisinköPiruksi

Ryhtyisinkö piruksi, pronssi 2014

img324Rannalla, pronssi 2012

Lepakkomies

Lepakkomies, pronssi 2008

Apua!

Apua! pronssi 2007

KolmeLapsenÄiti

Kolmen lapsen äiti, pronssi 2011

Mietteitä

Mietteitä, pronssi 2007

VaiNiin

Vai niin, pronssi 2009

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 img336
Tunturikiitäjä ja poroballerina, poronsarvea 2013

hopeakäsi

Hopeakäsi, pronssi ja hopea 2010

img331

Minä, pronssi 2010

 

 

 

 

 

 

 

 

Ballerina

Ballerina, pronssi 2014

arvoitus

Arvoitus, pronssi 2014

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuijan arkkitehtiura eteni 10 vuoden jaksoissa. Ensin toisten toimistoissa ja sitten omassa toimistossa. Lopuksi Helsingin opetusvirastossa tilaajarakennuttajana. Hän on seurannut isänsä, arkkitehti Viljo Myyrinmaan jälkiä. Viljo suunnitteli kouluja eri puolille Suomea ja on tehnyt harrastuksena lukemattomia veistoksia – vähän isompia kuin mitä Tuija tekee. Mieliinpainuva hetki oli kun sain haastatella tätä sotiemme veteraania vähän ennen hänen kuolemaansa. Viljo halusi välttämättä soittaa minulle pianolla kappaleen ”Eldanka järven jää” samalla kun hän lauloi. Komea bassobaritonin ääni kaikui hyvin veteraanin  itse suunnittelemassa ja rakentamassa rintamamiestalossa Lauttasaaressa. Leveällä ikkunalaudalla ja takan päällä oli kuulijoina lisäkseni koko joukko veistettyjä rintakuvia. Bongasin sieltä myös Tuijan pään. Tytär seuraa isänsä jälkiä myös siinä, että hänkin asuu suunnittelmassaan omakotitalossa Espoossa.

Aploodit Tuijalle hienoista veistoksista – tähänastisista! Sillä mitähän mahtaa vielä olla tulossa, kun taiteiljatar on ottanut ohjelmaan myös marmorin veistämisen ja käynyt tämän jalon kiven käsittelykurssin Carrarassa Italiassa marmorilouhosten pölyn keskellä.

Luokkakuva1C

Hullu arkkitehti 1948

 miete 27

hankkimani itämainen matto
osoittautui lentäväksi
siksi en enää
lennä lentokoneella

Vaari – piirrä satu 1

blogi 26
15.12.2014

Pehmikset seikkailevat 1

Vaimoni on nalkuttanut minulle yhdestä asiasta yli 35 vuotta.

Nalkutus

Aina olen keksinyt tekosyitä. – Siitä tulee paljon vaivaa ja on niin vaikeaa saada kustantajaa etc. Blogi poisti nämä ongelmat. Voin julkaista kotisivuillani helposti melkein mitä tahansa materiaalia. Myös lasten kuvakirjoja. Tuumasta toimeen. Nyt tulee parahiksi joulumarkkinoille tässä blogissa ensimmäinen kirjanen sarjassa ”pehmikset seikkailevat”.

Materiaalia on syntynyt vuosien kuluessa piirtäessä yhdessä aluksi lasten – ja myöhemmin lastenlasten – kanssa. Piirrossarjat ovat syntyneet spontaanisti lasten tusseilla samalla kun stoori etenee.  Piirtäessäni tarinaa minulla ei ole ollut aavistusta miten se jatkuu ja päättyy. Piirrosten originaalikoko on 21 cm x 21 cm.

Kuvasarjaan ei liity mitään tekstiä. Sitä katsotaan yhdessä lapsen kanssa ja samalla keksitään tarinaa. Kokemuksesta olen havainnut, että tarina on joka kerta vähän erilainen. Olkaa hyvä – tässä tulee ensimmäinen kuvakirja! Ykkösruudussa on valokuvattu ne pehmolelut, jotka tarinassa seikkailevat.

Muumi, Haisuli, Hattivatit, Gäddis, Ankka ja Mårran

IMG_4512

 

img256

 

img255

 

img254

 

img253

 

img252

 

img251

 

Sarvikari

Hullu arkkitehti

 miete 26

Päätin sopeutua
kansainvälisyyteen
ja ilmastonmuutokseen

muutin kesäosoitteeni Mastotie
muotoon
il`mastotie

Pekka Linkola – pakko piirtää

blogi 25
8.12.2014

Tervetuloa taidenäyttelyyn 2

Hurjan moni opiskelukavereistani taiteilee. Näyttelyitä on eri puolilla Suomea. Harva lienee niissä käynyt. Taiteilevien arkkitehtien työt ansaitsevat esittelyn. Sarjan aloitti 15.9. Reijo Perko blogissani nro 25. Tällä kertaa on vuorossa ystäväni Pekka LInkola. Tervetuoloa virtuaaliseen jälkinäyttelyyn Forssan Vapriikkiin. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.

kutsuForssa

 

 

 

 

 

 

 

Omakuvan ja abstraktin sommitelman jälkeen alkavat vyöryä maisemat, kukat ja ihmiset.

omakuvaabstrakti

 

 

 

 

 

 

 

 

maisema4Kiikalan kirkko, Iisak Lindström 1859. Välikorjaus J.Stenbäck 1906. Peruskorjaus Toivo Paatela 1932.

naku2

kukka2

maisema1

Naama1naama2

 

 

 

 

 

 

 

kukka1

maisema3

sarja1

Postikorttisarja Kiikalasta. Painos 400 sarjaa.

kukka3

maisema2

naku1

kukka4

maisema5

naama3oMnaama5no

 

 

 

 

 

 

 

 

kukka5

maisema6

sarja2

Katoavaa Hankasalmea. Postikortisarja 1986. Painos 400 sarjaa.

kukka6

maisema7

naku3

kukka7

maisema8

naama4monaama6no

 

 

 

 

 

 

 

 

kukka9

sarja3

Postikorttisarja Espoon kotiseutumuseosta Glimsistä. Painos 400 sarjaa.

kukka10

maisema11

Lisäksi Pekka on tietysti suunnitellut leipätyönä paljon arkkitehtuuria. Muun muassa Lastenlinnan ja Helsingin Yliopiston Unioninkadun IV-klinikan peruskorjaukset sekä paljon asuintaloja. Huikea saavutus on 158 erilaista omakotitaloa. Tuskin moni muu arkkitehti pääkaupunkiseudulla on yltänyt vastaavaan määrään. Omakotitalon yksilöllinen suunnittelu maastoon sopivaksi vaatii yhtä paljon piirustuksia kuin kerrostalo ja saman määrän byrokratiaa. Palkkio on työmäärään nähden vähäinen. Tästä syystä arkkitehdit eivät yleensä suunnittele pientaloja.

Hieno ura Pekka ja upeita piirustuksia!

vaarijapojat

Hullu arkkitehti

miete 25
tein Gallup-kyselyn
Iloitsen siitä
kun huomaan mahtuvani
kokonaan
virhemarginaalin sisään

Gugge – second thougths

blogi 24
4.12.2014

Miksi Armstrong hymyili?

Minun ei pitänyt kirjoittaa mitään Guggenheimin kilpailusta vaan vaieta se kuoliaaksi – kuten sanotaan. Kuitenkin julkaisin jo yhden lyhyen kommentin toissapäivänä. Pakko jatkaa. Varsinkin kun säätiö itse on koko ajan toivonut vilkasta keskustelua.

ARmstrongYimagesllä oleva kuva ei anna oikeutta Guggenheim säätiön puheenjohtajan Richard Armstrongin hymylle Helsingin museokilpailun finalistien julkistamistilaisuudessa Bio Rexissä 2.12.  Vinjetti vasemmalla on jo vähän sinnepäin. Richardhan suorastaan säteili koko shown ajan. Miksi? Ensin oli hakattu päätä seinään Helsingin kanssa jo pari vuotta ja sitten vielä tämä:

– Finalistien joukossa ei ollut yhtään kuuluisaa maestroa eikä edes yhtään tunnettua toimistoa

– Toimistot ovat varsin nuoria ja kokemattomia – viisi on toiminut alle seitsemän vuotta ja pari on vasta perustettuja

– Työt vaikuttivat keskeneräisiltä 4-vuosikurssin opiskelijoiden harjoitustöiltä

– Ei mitään tavanomaista wauta johon ensisilmäyksellä voisi rakastua tai joka lyö heepnaadilla kuten Alvarilla oli tapana sanoa

– Eikä varsinkaan joukossa ollut yhtään suomalaista ryhmää

Viimemainittu seikka voi osoittautua kohtalokkaaksi. Onhan Armstrong itse sanonut aikaisemmin

Armstrong2Ensireaktiot finalistivalintojen johdosta osoittavat, ettevät ainakaan kaikki suomalaiset ole ylpeitä siitä, että etupihamme annetaan joidenkin ”ulkomaanpellejen” temmellyskentäksi ja lasku ”huijauksesta” tulee meille.

Guggenheim-historia Helsingissä on ollut erikoinen alusta saakka. Monet kyseenalaistivat kilpailun. Ja onhan siinä outoja piirteitä eikä se ole mennyt pilkulleen Safan mallin mukaan. Maailmanennätys lyötiin heti ehdotusten määrässä. Palkintolautakunnan puheenjohtaja Mark Wigley selosti miten ensimm’isen vaiheen arvostelu hoidettiin. Ensin heitettiin roskikseen ne työt, jotka olivat liikaa museoiden näköisiä ja toimivat hyvin. Sitten heitettiin roskikseen ne jotka olivat liikaa wauta. Jäljelle jäi pieni kasa, josta ei tiedetty mitä ne olivat ja miten ne toimivat. Tekijät olivat kyseenalaistaneet traditioita ja hypänneet tuntemattomaan. Näitä kutsuttiin luoviksi ratkaisuiksi, jotka olivat antaneet enemmän kuin mitä pyydettiin. Armstrong on mukana palkintolautakunnan työskentelyssä. Jatkoon päässeillä on siten hänen siunauksensa.

250px-Mona_Lisa-restoredMitä tästä voi päätellä? En keksi muuta kuin että tässä todella ennakkoluulottomasti ja uhkarohkeasti haluttiin tuoda jotain uusia uria aukovaa museoajatteluun senkin uhalla että hakataan päätä seinään. Taide on aina ollut sivistyksen kehityksen eturintamassa. Se osoittaa sekä missä ollaan ja minne ehkä ollaan menossa. Se kyseenalaistaa. Se naurattaa ja itkettää. Se antaa toivoa ja uskoa ihmisen hyviin pyrkimyksiin. Teknologian nopean kehityksen johdosta taidekin on turbulenssissa. Voi kysyä tarvitanko internet-aikana enää perinteisiä taidemuseoita. Voi kysyä mikä taidemuseoissa on tärkeintä. Sisältökö vai ulkokuori? Voi kysyä onko ekologisesti järkevää matkustuttaa ihmisiä ympäri maailmaa katsomassa taidemuseorakennuksia. Voi kysyä tehdäänkö Eteläsatamasta huvipuisto kun maailmanpyöräkin jo on. Voi kysyä keisarin uusista vaatteista. Voi kysyä paljon muutakin.

Toivottavasti keskustelu jatkuu seuraavan puolen vuoden ajan ja vielä sen jälkeenkin kun voittajatyö on julistettu kesäkuun alussa. Siitä voi sanoa samaa kuin tulevaisuudestakin. Varmaa on ainoastaan ettei se ole aivan samannäköinen kuin finalistien ehdotuksista nyt julkaistut kuvat. Toisaalta tiedän hyvin, että arkkitehtien on yleensä vaikeata luopa siitä mitä he ensin ovat esittäneet ja aloittaa alusta. Mona-Lisa ja Richard hymyilevät salaperäisesti.

Ilpo23

Hullu arkkitehti

miete 24

not in my front yard
not with my money

Gugge 6-pack extra

blogi 23
2.12.2014

Tämä blogi on kirjoitettu välittömästi Helsingin Guggenheim-kilpailun toiseen vaiheeseen valittujen ehdotusten julkistamisen jälkeen. Minun piti alunperin vaieta tämä hullu kilpailu kuoliaaksi, mutta meninpäs kuitenkin kirjoittamaan tämän.

Oikealla tiellä ollaan

MarkWigleyPalkintolautakunnan puheenjohtaja uusiseelantilainen professori Mark Wigley puhuu asiaa. Tämä rautainen ajatusmalli pitää viedä johdonmukaisesti loppuun asti ja kyseenalaistaa koko Guggenheim-museo Eteläsatamassa. Asiasta lisää seuraavassa blogissani nro 24.

GustavIIAdolf

Hullu arkkitehti

miete 23

minulla ei ole mitään sanottavaa
ja nyt menin höläyttämään jo senkin