BLOGI 129 20.2.2017
Kun aloin pitämään tätä hullua blogia kaksi ja puoli vuotta sitten en aavistanut, että se jatkuu näin kauan ja tässä laajuudessa. Arkkitehtuuri- ja taideaiheiden lisäksi siitä on samalla tullut oma kuvitettu elämänkertani. Tähän kuvaan sopiin retroperspektiivinen taidenäyttely piirustuksistani ja maalauksistani 1950-luvulta lähtien nykypäivään.
Minulla on kirkas mielikuva ensimmäisestä tietoisesta maalauksestani kansakoulun neljänneltä luokalta jolloin olin ehkä juuri täyttänyt 11 vuotta. Maalasin muotokuvan piirustuksenopettajastani. Muistan vielä kun taiteilin valkoiset pilkut punaiseen kravattiin. Työ oli pitkään luokkamme seinällä, mutta en saanut sitä enää takaisin. Ehkä opettaja piti sen itsellään.
Tervetuloa tähän hulluun näyttelyyn kuuden vuosikymmenen ajalta. Esillä on 39 työtä – ensimmäiset 1950-luvun lopulta. Osa näistä on aikaisemmin julkaistu blogissani. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.
1950-luku
Beatrice, öljy kovalevylle, 1958
Kylttyyri, väriliidut ja tussi, 1959
Hopeamaljakko, öljy kovalevylle, 1959
Hopeamaljakko, detalji
1960-luku
Timo lukee 1, lyijykynäpiirros, 1960
Timo lukee 2, lyijykynäpiirros, 1960
Jarkko lukee Herbert Readin kirjaa ”Avain taiteen maailmaan”, lyijykynäpiirros, 1960
Sommitelma, paperileikkaus, 1960
Sommitelma, variaatio 1
Sommitelma, variaatio 2
Luirojärven maakämppä, lyijykynäpiirros, 1960
Söpö, lyijykynä, 1963
Jazzbasilli, Anne-Maj (14 v.) ja Timo (23 v.) musisoivat, lyijykynä, 1968
1970-luku
Umpikortteliomakuva, lyijykynäpiirros, 1971
Omakuva, Tämä on Piippu, tushi, 1970
Hullu arkkitehti, omakuva, lyijykynä, 1971
Pyhäjoen kirkko, ehdotus suunnittelukilpailuun , tussipiirros, 1975
Pyhäjoen kirkko, detalji perpektiivikuvasta
Ehdotukseni Pyhäjoen kirkkokilpailuun on julkaistu blogissani ”Pyhäjoen kirkko 2”. En sijoittunut palkinnoille, olisinkohan ollut alaluokassa – en muista enää.
1980-luku
Kolmiosainen piirtoheitinkalvo pitämääni luentoon arkkitehtuurista 1987:
Arkkitehtuurin tasot tavoittamattomissa korkeuksissa pilvien yläpuolella. Keskellä alhaalla oleva pieni piste on pieni ihminen. Tehtävänä on suunnitella kaunis, toimiva ja kustannuksiltaan edullinen rakennus ja saada sille rakennuttajan siunaus sekä viranomaisten hyväksyntä. Vaikuttaa mahdottoman vaikealta. Mutta ei hätää. Pieni ihminen voi muuntua Super Arkkitehtimieheksi ja ratkaista ongelman yliluonnollisilla kyvyillään.
1990-luku
Saara 14 v. lyijykynä, 1991
Olen piirtänyt lukemattoman määrän piirtoheitinkalvoja vaimolleni tämän pitämiin lääketieteellisiin luentoihin. Tässä esimerkkinä kaksi.
Astma ja elämän laatu, huopakynätussipiirros piirtoheitinkalvolle 1994
Sama suurempana
Astmapotilan painajainen, hoito ja käytäntö eivät kohtaa, huopakynätussipiirros piirtoheitinkalvolle, 1995
Sama isompana
2000-luku
Jaakko 21 v. lyijykynäpiirros, 2002
Perspektiivikuva Greater Helsinki 2050-ideakilpailusta, asuinalue Santahaminan länsirannassa, tussi ja puuvärit, 2007
Ehdotus Koivusaaren kansainväliseen ideakilpailuun, näkymä Lauttasaaresta länteen, tussi ja akryyli pinnoitetulle kopiopaperille, 2008. Lauttasarentie jatkuu kaupunkibulevardina katetun Länsiväylän päällä.
Koivusaaren ideakilpailu 2008, Koivusaaren metroasema rantatorin äärellä
Ehdotukseni ei menestynyt Koivusaaren kilpailussa.
2010
Huopakynäpiirros 5/8 sarjasta ”Satu 2” , 2010. Koko sarja julkaistu blogissani ”Vaari – piirrä satu 2”.
Kun tyttärenpoika pienenä nappula teki jotain kolttosia esim. piirsi pöytään, kysyin kuka on tehnyt tämän. Vastaus tuli salamannopeasti: ”En se ollut minä – se oli ankka”. Yllä olevassa kuvassa ankka esiintyy omassa roolissaan alter egona, joka voi tehdä kiellettyjä ja ei toivottuja asioita.
Huopakynäpiiros 6/6 sarjasta ” satu 1″, 2010. Koko sarja julkaistu blogissani ”Vaari piirrä satu 1”.
On modernia tulkita satuja syväpsykologisesti. Ylläolevan kuvan syvin merkitys voi siten olla, että ihmisen (Muumin) erilaiset olemuspuolet (alter egot) ovat pitkän retken jälkeen elämän ehtoopuolella (ilta) hengenliekin lämmössä sopusoinnussa keskenään vankkana persoonana (saari) elämän valtameressä. Kolttosia tekevä ankkakin on saanut synninpäästön ja hyväksytty joukkoon samoin kuin epäsiisti ”Haisuli”. Hattivatit edustavat luovan olemuksen salaperäisiä impulsseja. Hauki on noussut piilotajunnan syvyyksistä vankistaen tiedostavaa minää. Yksi alter ego – ujo, yksinäinen ja samalla pelottava – Mörkö, Mårran piileksii vielä puun takana, mutta on jo astumassa esiin. Palmun latvoissa säihkyvät kahden apinan silmät kertovat siitä, että eläimelliset vietit ovat jäljellä, mutta hallitusti taka-alalla.
Perspektiivikuva ehdotuksesta Serlachiuksen museon laajennuksen kansainväliseen suunnttelukilpailuun, akryyli ja tussi pinnoitetun kopiopaperin päälle, 2011. Ei kilpailumenestystä.
Huopakynäpiirros 7/8 sarjasta ”satu 3” 2011. Koko sarja julkaistu blogissani ”Grandpa- draw me a story 3”.
Yllä olevaa kuvaakin voi kukin mielensä mukaan tulkita syväpsykologisesti.
Perspektiivikuva 1 ehdotuksesta Helsingin eteläsataman ideakilpailuun ”Kirjava satama”, tussi, 2011
Perspektiivikuva 2 samasta kilpailusta. Koko ehdotus on julkaistu blogissani ”Eteläsatama rakkaani 2”. Ei kilpailumenestystä.
Sarvikarin vaakuna, akryyli vanerille, 2014
Muisto veneretkeltä 1984, akryyli ja tussi vanerille, 2014
Muisto veneretkeltä 1984, detalji
Kvick, akryyli vanerille, 2015
Myrskyrintama, akryyli vanerille, 2015
Kuva 2/8 unisarjakuvasta 1, huopakynätussi piirustuspaperille, 2016. Blogissani on julkaistu yhteensä viisi unisarjakuvaa (unisarjakuva 1, unisarjakuva 2 jne..)
Kolmisen viikkoa sitten julkaisin vaimoni muotokuvan blogissani. Sen jälkeen olen vielä hieman korjannut teosta.
Britan epävirallinen muotokuva 1B, akryyli ja tussi kapalevyn päälle, 2017
Britan epävirallinen muotokuva 1B, osasuurennus
Tein vielä muotokuvasta hieman erilaisen version:
Britan epävirallinen muotokuva 2, akryyli ja tussi kapalevylle, 2017
Britan epävirallinen muotokuva 2, osasuurennus
Potretin ympärillä olevien symbolisten ikonien merkitys on selitetty blogissani ”Britan muotokuva”
Lääketieteellisen luennon päätöskalvo, huopakynätussit piirtoheitinkalvolle, 2002
Kiitos seurasta!
Hullu arkkitehti, omakuva, lyijykynä 35 mm x 38 mm, 1991
MIETE 124 TAITEENI ON SEKAVAA ILOISTA HULLUTTELUA SE YRITTÄÄ KERTOA SIITÄ ETTÄ ELÄMÄ ON SEKAVAA ILOISTA HULLUTTELUA KATSOTTUANI LÄPI TÄMÄN NÄYTTELYN ARVELEN ETTÄ SEURAAVISSA TÖISSÄNI PALAAN JÄLLEEN VUOTEEN 1958 TAI MISTÄ SEN TIETÄÄ
Hullu arkkitehti 
< TACK, trevligt!! Anna Lena B.
Olet sinä Ilpo taitava piirtäjä!😊
Tosi kivoja kuvia!
Säkenöivän loistavia kuvia! Kestäisväti varmasti julkaisun muillakin areenoilla. Ankat ovat suosikkejani ja se muumimaailma on ihan super. Iso kiitos näistä!
Ilpolla riittää taitoa moneen ;kirjoittamiseen ja kuvalliseen ilmaisuun. Jarkosta on mm hienostunut ja
näköinen lyijykynäpiirros .Ilpon mielikuvitus ei tunne rajoja , omaleimainen ilmaisu on hauskaa
ja saa katsojan iloiselle mielelle ; olenkin ehdottanut Ilpolle lastenkirjojen kirjoittamista ja kuvittamista.
– Toven työlle verraton jatkaja ! Menestystä Ilpolle , kalevi
Hienoja kuvia! Huumorisi on mainiota!
Irma ja Peter
Kiitos ihanan virkistävästä taidenäyttelystä
Pirkko
Kìitos viehättävästä näyttelystä!
Vaarius pukee sinua. Perheensäinen taide on suotta vähän marginaalista. Se on ituja täynnä.
Härliga bilder, säker penna, fina färger, massor med humor. Jag vill se mera!!!
korkealuokkaista sisältöä ja jälkeä
Upeita töitä, sinulla on taitelijan lahjoja.