Kirjoittaja: Ilpo Aarniala

Huvila meren saarella 25

BLOGI 115
3.10.2016

Fantastista oksataidetta

Kun puisia interiöörejä tehdään viimeisen päälle hienosti, määrää arkkitehti yleensä käytettäväksi oksatonta tai ainakin vähäoksaista puuta. Vahinko! Siinähän menetetään oksataiteen rikas maailma. Vai mitä sanotte tästä taidenäyttelystä. Tervetuloa oksien ihmeelliseen maailmaan. Kaikki kuvat ovat saarelle rahaamistani laudoista ja paneleista, joista olen rakentanut sisäseiniä, lattioita ja kattoja – paitsi muutamat kuvat Ikeasta hankitusta koivupöydästä.

Kuulas torso, hommage à Henry Moore (Mänty)

Papukaijamuna ála Friedrich Nietzsche: En olisi halunut syntyä (lakattu mänty)

Planeetta (kuusi)

Palanut kysymysmerkki (lakattu koivu)

Tavallinen kettu (kuusi)

Äkäinen ukkosrintama (lakattu mänty)

Rihmasto ála Paul Klee (lakattu koivu)

Oksisto (lakattu mänty)

Tukkasotka (lakttu mänty)

Melankolia (lakttu mänty)

Van Goghin kenkä ja sukat (lakattu koivu)

Kettuperhonen (lakattu mänty)

Punainen silmä (kuusi)

Uinuva asteroidi ( lakattu koivu)

Purkaus (lakattu mänty)

Torkkuva kettu (mänty)

Pumpulisilmä (lakattu mänty)

Huuto. Hommage à Edvard Munch (kuusi)

Haikara (lakattu mänty)

Ruokaileva laiska vesiotus (lakattu koivu)

Lempeä supikoira (mänty)

Halkaistu (lakattu mänty)

Pehmeät hymyhuulet. Hommage à Salvador Dali (lakattu koivu)

lenta%cc%88va%cc%88silma%cc%88nra%cc%88pa%cc%88ys

Lentävä silmänräpäys (lakattu mänty)

Pitkäveto (lakattu koivu)

Musta silmä (kuusi)

Turre (lakattu mänty)

Kierot silmät (lakattu mänty)

Ovela ketu (lakattu mänty)

Täsmällinen kohtaaminen kultaisesa leikkauksessa (lakattu mänty)

Auringonlasku merellä (lakattu koivu)

Kuumat aallot (lakattu mänty)

Palava huutomerkki (lakattu mänty)

Irvistävä oikosarvi (lakattu mänty)

Avaruussilmä (lakattu koivu)

Kurki murtaa äänivallin (lakattu mänty)

Ystävällinen hai (kuusi)

Sukeltava valas (lakattu mänty)

Pehmeä tassu (mänty)

Hitaasti uiva hammaskeiju (lakattu koivu)

Tuima katse (lakattu mänty)

Van Goghin korva (kuusi)

Mehiläishaukka (lakattu mänty)

Avaruushampurilainen lakritsilla (lakattu koivu)

Valaistunut perusoksa (kuusi)

Tipu, älä tipu! (lakattu mänty)

Kitos seurasta!

Hullu arkkitehti

MIETE 112
VIISI KUUKAUTTA
TULI TÄYTEEN KESÄSAARESSA
TÄNÄÄN PALAAN TALVISAAREEN
HIENO KESÄ
ILMOISTA HUOLIMATTA
JA NIISTÄ JOHTUEN
SAAVUTIN KAIKKI TAVOITTEENI
JA ENEMMÄNKIN
KAIKKI NIKKAROINNIT TEHTY
KAIKKI LAARIT TÄYNNÄ
ENSIKESÄN POLTTOPUITA
OPIN ULKOA
NELJÄ BACHIN GOLDBERG-MUUNNELMAA
KOVA TYÖ
NIITÄ TULI PIMPUTELTUA
ARUINKOSÄHKÖPIANOLLA
SATOJA KERTOJA
KIRJOITIN 10 BLOGIA
LÄHETIN KOLME MIELEPIDETTÄ HESARIIN
KAIKKI JULKAISTIIN SELLAISENAAN
LAIHDUTIN VIISI KILOA
HULLUA!
ENITEN KUITENKIN ILOITSEN VIRHEISTÄNI
SILLÄ NIISTÄ OPIN PALJON
MUTTA NIISTÄ EN KERRO

Huvila meren saarella 24

BLOGI 114
26.9.2016

Syksy on jo pitkällä. Vielä viikko saaressa jäljellä. Sitten viisi kuukautta tulee täyteen. Poissa saaresta olen ollut vain 10 yötä. On aika katsoa kuvia syyskuun saaristosta.

Syksyn kuvakuulumisia

Fauna

Tänä kesänä amiraaleja ja neitoperhosia on ollut runsaasti. Syksyn suosikkikukka on pietaryrtti.

Gammayökkösiä (Authographa gamma) on ollut erittäin paljon. Perhonen on sanut nimensä siitä, että etusiiven valkea kuviointi muistuttaa kreikkalaisten aakkosten gamma-kirjainta. Samalla selvisi minne salaatit puutarhasta katosivat. Ne ovat gamman toukkien herkkua.

Ristilukki ( ilmeisesti naaras) verkkonsa keskellä. Tässä hommassa täytyy langat olla käsissä kirjaimellisesti.

Käpytikka on palokärjen ohella lähes päivittäinen vieras saarella.

Fauna

Tämä keto-orvokki piahakallion ja huvilan välissä on kukkinut yhtäjaksoiseti jo neljä ja puoli kuukautta. Katse on vielä valpas vaikka kulmissa on jo kulumia.

Pihlajanmarjoja tuli tänä syksynäkin erittäin paljon.

Pihlajan oksat nuokkuvat terttujen painosta.

Yhdessä tertussa voi olla lähes sata marjaa.

Rauli-myrsky heitteli marjoja ympäriinsä sinne sun tänne. Tänne putosi yksi. Ehkä tämä on hyvä kasvupaikka uudelle pihljajlle. (Nature morte 1)

Viimeinen vihreä keidas syksyn keskellä?

Maaruska

Halot

Ensi kesän saunapuut on jo puoliksi tehty.

Jäljelle jäi lastut. (Nature morte 2 – Hommage à Georges Braque)

Auringon valo

Syksyllä auringon kilo muutuu terävämmäksi ja kirkkaammaksi.

Auringon kilo Pietarin suuntaan. Aamukallion rantaniitty on lakastunut.

Iltavalaistu laiva kaukana ulapalla ( kahdeksan kilometrin päässä ).

Syysillan haikean kylmä kajo. Aurinko laskee yli kolme tuntia aikaisemmin kuin juhannuksena.

Nature morte

Nature morte 3

Nature morte 4

Nature morte 5

Nature morte 6

Nature morte 7

Nature morte 8

Nature morte 9

Nature morte 10

Nature morte 11

Nature morte 12

Nature morte 13

Kuu

Syksyn nouseva 3/4 kuu. Kesällä tähän aikaan illasta on vielä aivan valoisaa eikä aurinko ole laskeutunut.

Kultainen kuunsilta. Lähes täysikuu.

Täysikuu. Hopeinen kuunsilta.

Jo hieman oikeasta reunastaan litistynyt täysikuu peilautuu mereen.

Joo – on se vähän litistynyt sieltä oikealta. Kukkuu!

Hullu arkkitehti

MIETE 111
MAAILMA ON IHAN HULLU
HULLUJA RIITTÄÄ
LUKEUDUN YLPEYDELLÄ NIIHIN
SITÄPAITSI EN HALUA OLLA IKÄÄNTYNYT
HALUAN OLLA VANHUS
VANHA HULLU KUULOSTAA PAREMMALTA
KUIN IKÄÄNTYNYT HULLU

Huvila meren saarella 23

BLOGI 113
19.9.2016

Rapakivitaidetta

Prologi

Kiinnittäkää turvavyönne! Tervetuloa aikataidematkalle 1,5 miljardin vuoden päähän. Silloin syntyivät nimittäin Suomen rapakivet. Tosin niitä on vähän siloteltu jälkeen päin – 10 000 vuotta sitten – jääkauden toimesta. Pienen saaremme kalliopiha – vajaat tuhat neliötä – on tätä kiveä. Tämä pieni taidenäyttely on kuvattu piha-alueelta – tosin vain yhteensä vajaan neliömetrin alueelta. Pieni murunen suuresta taideteoksesta.

Rapakivi-silokallio on oivallinen piha-alue. Eikä se ole rapautunut vuosimiljoonien aikana juuri nimeksikään. – Paitsi! Paitsi niissä paikoissa missä kalliolla on poltettu nuotiota. Akoinaan, kun saaressa ei vielä ollut mökkiä, oli se kesäisin suosittu retkeilykohde. Paratiisisaareen tultiin veneellä ihailemaan auringonlaskua ja grillaamaan makkaraa. Tulihan voittaa kiven. Tästä on todisteena toistakymmentä rosoista painaunumaa silokalliossa. Sääli.

Kalliopihallahan ei tarvitse leikata nurmikkoakaan. Jos johonkin rakoon alkaa kasvaa ruohoa niin valkoposkihanhet hoitavat sen. Sateen jälkeen piha kuivuu nopeasti. Helteillä kallio on rannassa niin kuumaa, että jalkapohjia polttaa.

Kaakkois-Suomessa peruskallio on suurelta osalta rapakivi-graniittia. Rapakiveä tavataan kaikilla mantereilla ja se on erä niistä harvinaisista suomen kielen sanoista, jotka esiintyvät kaikissa kielissa. Kiitos suomalaisen tutkijan J.J. Sederholmin. Hän on edelleen tunnetuimpia suomalaisia tiedemiehiä maailmassa.

Rapakivilohkare rapautuu nimensä mukaisesti helposti jolloin sen sisällä olevat pyöreät ”pikkukivet”, fenokrystit, tulevat esiin.

Tyypillistä rapakiveä huvilan piha-alueella. Viiden sentin paksuista pyöreää alkalimaasälpäfenokrystiä reunustaa muutaman millin paksuinen harmaa plagioklaasikehä sekä kahden generaation alkalimaasälpää ja kvartsia. Hailea sininen on heijastuksia ohuella vesikalvolla. Kaikki muut värit ovat rapakiven mineraaleja.

Rapakiveä ilman fenokrystejä. Väreissä löytyy. Punainen on kvartsia ja musta maasälpää. Osa mustaa on pienen pientä jäkälää, joka on tarttunut kuin tauti alle millin syvyisiin painanteisiin kalliossa.

No niin, nyt olemme perillä. Näyttely voi alkaa.

Näyttely

Tämä jos mikään on taidemuseo

Sukukokous

Tasaraita

Paksuraitainen feno. Kuka vielä väittää, että kumipyörä keksittiin vasta sata vuotta sitten!

Otus

Hommage à Paul Klee

Isoraita

Selfie

Olmi

Monikulttuuriset

Sea Horse

Tuplafeno

Punainen viivapommi

Vaatimaton sitruuna

In between – näin meidän kesken – sisäpiirijuttu

Punainen feno

Rintama

Kallo

Ohut viiva

Kalju feno silmäilee korvien ja parran kera

Big Bang

Halkaistu feno

Gang

Naurupossufeno

Seko

Feno funtsii

Klee 2

Pointillistinen rauhanmerkki – ikivanha keksintö ja ismi!

Viiva 2

Lepäävä feno

Kuuma ydin

Perhe

Aivoriihi

Toisin ajattelija

Kiitos seurasta!

Hullu arkkitehti

MIETE 110
KOKO MAAILMA ON
SUURTA TAIDETTA
PIENEN PIENI OSAKIN SIITÄ
ON SUURTA TAIDETTA
SIKSI EN ENÄÄ MAALAA
KOSKA EN VOI KILPAILLA
LUONNON KANSSA
SIKSI EN ENÄÄ
KÄY TAIDENÄYTTELYISSA
KOSKA ELÄN JO SUUREN
NÄYTTELYN KESKELLÄ
KOKO AJAN

Huvila meren saarella 22

Blogi 112
12.9.2016

Rauli-myrsky

Tänä kesänä saaressa on ollut seuranamme koko ajan skalaahenkilö Toivo. Hän on jo esiintynytkin sarjan aikaisemmassa osassa (Huvila meren saarella 19). Toivo ottaa elämän rennosti ja tykkää istuskella eri puolilla saarta merta ihailemassa.

Tässä Toivo loikoilee saaren eteläosan isojen kivijärkeleiden seassa. Cool! Kaksimetrinen Toivo antaa hyvän kuvan siitä miten isoja nämä siirtolohkareet ovat.

Hyvä on Toivon istuskellessa sillä sää on mitä mainioin. Piharannassakin on lähes tuuletonta, lämmintä ja hieman utupilviä.

Mutta äkkiä nousee myrsky. Meri muuttu tumman vihertäväksi ja vaahtopäät iskeytyvät rantaa vasten.

Tuulen nopeus on ajoittain 50 kilomteriä tunnissa. Huvilan lippu liehuu suorana ja kaikki puut ovat taipuneet vasemmalle.

Onpas myräkkä. Rantakivillä on vaikea pysyä pystyssä. Hei, mutta entäs Toivo – hänhän jäi sinne rantakiville! Äkkiä pelastamaan!

Voi ei! Liian myöhään! Iso aalto pyyhkäisee juuri yli sen kiven missä Toivo istui. Onko Toivo menetetty!?

Oi oi! Toivoa ei näy.

Toivo on poissa!

Mutta kukas täällä takaterassin penkillä istuu ihan coolina.

Toivo nautiskelee virvokkeita kaikessa rauhassa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti hän vain vähän kastui ensimmäisistä laineista ja siirtyi ajoissa suojaan.

Hullu arkkitehti. Bipolaarinen selfie peilisalissa.

MIETE 109
MINULLA EI OLE MITÄÄN LISÄTTÄVÄÄ
SIIHEN MITÄ KIRJALLISUUDESSA
ON MERESTÄ SANOTTU
-
EIKÄ POIS OTETTAVAA

Huvila meren saarella 21

BLOGI 111
5.9.2016

Sadonkorjuu

Vajaan hehtaarin kokoinen saari on pieneltä osalta paljasta kalliota ja muualla kallion päällä on muutaman kymmenen sentin paksuinen tiivis hiekansekainen juurien täyttämä maaseos. Oivallinen rakennuspohja, koska se ei roudi. Mutta ei sovellu puutarhakäyttöön. Paitsi meren tuomat ruovikkovallit saaren sisällä, joissa kasvatamme perunaa kuten olen aikaisemmassa blogissani ( Huvila meren saarella 19) kertonut. Ja satoa tuli.

Istutin toukokuun alussa ruovikkovalliin 10 jääkaapista löytynyttä itänyttä perunaa. Kolmen kuukauden kuluttua tuli satoa yhteensä 40 perunaa. Tässä osa siitä. Juuri maasta nostettuna saalis on tämän näköistä. Ei tarvitse paljon pestä.

Muun puutarhaviljelyn osalta on viherpeukaloiden saaressa otettava käyttöön toiset konstit.

Terassoidussa yrttitarha-lipastossa on siemenestä kasvatettua porkkanaa, mansikkaa, kolmea lajia minttua, kurkkuyrttiä ja rosmariinia. Saarella kasvatetaan myös salaattia, persiljaa, timjamia, iisoppia, lipstikkaa, laventelia ja ruohosipulia, jota on myös villinä.

Minitomaattitarha huvilan länsiseinustalla korkeiden pleksiseinien edessä muoviämpäreissä oli tänä kesänä hasteellinen paikka toistuvien sateiden sekä voimakkaiden länsi- ja lounaistuulien takia. Mutta satoa tuli silti runsaasti vaikka suuri osa on vieläkin raakileita.

Vaimon siemmenistä kasvattama kukkatarha ruukuissa kukkii koko kesän eri värein. Foto B.S-A.

Tärkeintä viljelemisessä on tietysti sadonkorjuujuhlat. Ja erityisesti tarjoilu.

Hullun arkkitehdin kehittämä ”saariston hätävara-leivos” Totoro-tarjottimella. Kardemummapitkon reunoilla on kermavaahtoa. Muut ”mausteet” tulevatkin saaresta. Kompostin reunalla kasvatetusta raparperista tehty hillo, mustikat, vadelmat ja puolukat sekä mintun lehdet ja kurkkuyrtin kukat.

”Terassoidusta yrttitarhalipastosta” tulee kuukausimansikoita vielä syyskuussakin. Kuva otettu 3.9.

Tietysti saaressa kasvaa marjojen lisäksi myös paljon sieniä. Kuten tätäkin herkkua:

Saaressa viljellään myös hengen kulttuuria – erityisesti rakennustaidetta ja bloggailua. Välillä olen huolissani siitä kuka jatkaa rakentamieni talojen kunnossapitoa tulevaisuudessa. Siksi yritän opettaa tuleville polville rakentamisen alkeita:

Yhdessä rakentaen oppii helposti ja se on hauskaa. Foto B.S-A.

Sadonkorjuu rakennustaiteen saralla on minulle palkitsevaa juhlaa. Parasta on että jälkikasvu lapsineen viihtyy saarella 6 – 8 viikkoa. Kuitenkin kesällä vietän saaressa noin kaksi ja puoli kuukautta yksikseni.

Yksinäisen miehen syyssalaatti saaren antimista

Yksinäisen miehen kevyt kenttälounas osittain saaren antimista.

Nyt kun 40 vuotta kestäneet rakennustyöt on saatu valmiiksi on aika myös saaren rakennusmestarin nauttia työn tuloksista ja sallia itselleen uusi sisäharrastus.

Viime vuonna hankin halvalla käytetyn 12 voltin sähköpianon. Sopii hyvin aurinkosähkösysteemiin ja kuluttaa erittäin vähän akkuja. Soittopeli talvehtii hyvin saarella eikä viritys muutu.

Koska en vielä osaa soittaa pianoa kovin hyvin, on harjoteltava paljon. Ja saaressa voi pimputella täysillä ilman että kukaan kuulee. Yölläkin voin musisoida auringolla ladattujen lamppujen valossa. Minulla on motivaatiota. Jos suuret mestarit ja pienemmätkin pystyvät soittamaan ulkoa konserttoja niin varmaan minäkin opin soittamaan ulkomuistista jotain. Otin testikappeleksi ensimmäisen osan Bachin Goldberg-muunnelmien variaatiosta 25 . Siinä on vain 16 tahtia, mutta paljon ”mustaa”. Jokaisessa tahdissa on keskimäärin 25 nuottia. Tempo on Glen Gouldin tapaan niin hidas, että minäkin pysyn mukana. Mutta vaikeaa on ja haasteellista silti. Olen nyt harjoitellut kaksi viikkoa ja osaan ne 400 nuottia jo joten kuten. Mutta hiomista vielä riittää. Tarkoitus on opetella vielä muutamia muitakin variaatioita syyskuun aikana. Tämähän on kivaa ja hullua. Pitää pirteänä. Sopii minulle.

Hullu arkkitehti meditoi. Foto B.S-A.

MIETE 98
KUN KAIKKI ON TEHTY
VOI OTTAA ANSAITUN LEPOHETKEN
SYYSAURINGOSSA
JA UNOHTAA TURHAT MIETTEET
-
EI ONNISTU
TÄSTÄHÄN TULI TAAS UUSI MIETE

Huvila meren saarella 20

BLOGI 110
8.8.2016

Jäkälätaidetta

Taidenäyttelyiden kesäsesongin tarjonta on runsasta. Museot, ruukit, navetat, ladot, kansakoulut, opistot, majakat ja majat pursuavat tauluja. Niistä haetaan elämyksiä autoreissuilla ympäri Suomea. Mutta välttämättä merta edemmäs ei tarvitse mennä kalaan. Meren saarella ylivoimainen luonto panee parastaan.

Appiukko on rauhoittamallaan saarellamme kartoittanut putkilokasvit. Puut, pensaat, ruohot ja muut putkivartiset. Lajeja löytyy 126. Sammaleet ja jäkälät jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Nyt on jäkälien aika päästä estradille. Vihdoinkin! Seuraavat valokuvat eivät ole manipuloituja. Tervetuloa taidenäyttelyyn! Käykää peremmälle, olkaa hyvä!

Taidenäyttelyyn pääsee mukaan myös ”kukkiva” limasieni

Kiitos käynnistä!

Hullu arkkitehti

MIETE 107
VIISAUTENI LISÄÄNTYESSÄ
LISÄÄNTYY MYÖS TYHMYYTENI
SIKSI ETTÄ VIISAUDESSANI
NÄEN TYHMYYTENI PAREMMIN
TÄMÄN HUOMAAN MYÖS
KUN LUEN VANHOJA BLOGEJANI

Huvila meren saarella 19

BLOGI 109
29.7.2016

Kukat, linnut ja kakat

Toukokuun alussa saarelle tulijaa odottaa pesivien kalalokkien kirkuva paljous sekä rentukat rantaniityllä.

Keväällä merenpinta on usein 30 senttiä normaalia matalammalla kuten kivien alareunasta näkyy.

Kevään ensimmäiset väriläiskät kuivien korsien keskellä.

Lempeiden orvokin silmien vastustamaton katse toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi.

Miehen korkuinen kuiva ruovikko saaren keskellä on hyvä pesäpaikka kyhmyjoutsenelle.

Kyhmyjoutsen sai kaksi poikasta, jotka ovat menestyneet. Sen sijaan kalalokeille ja lapintiiroille pesintä oli katastrofaalinen. Kalalokkien pesiä oli saarella 20 ja lapintiirojen 12.

Käymälän ikkunasta voi seurata metrin päässä käymäläkivellä pesivää kalalokkia.

Alussa näytti hyvältä kun munia oli paljon ja poikasia alkoi kuoriutua. Noin 60 lokinpoikasta ja 30 lapintiiran poikasta taapersi joka puolella. Sitten iskivät varikset, minkki ja supikoira. Vain neljä lokinpoikasta kasvoi lentokykyiseksi – ei ainuttakaan tiiraa.

Rauhoitetulla saarella kalaloki on tarpeellinen kuningas: ”Paskat minä teistä välitän”.

”Tämä on minun laiturini ja sitäpaitsi saari on rauhoitettu – koko saari on minun”.

Lokkien ulosteet on helppo pestä. Toisin on valkoposkihanhien laita. Neljä paria pesi saarella ja hanhet kuljeksivat ympäriinsä kalliolla niin että tarvitaan ”kakkapoliisi” siivoamaan jätokset harjalla ja kihvelillä. Muitakin konsteja koeteltiin.

Maahanmuuttaja ”Toivo” sai hommia hanhien pelottajana.

Yhden päivän tämä toimi mutta sitten Toivo kotoutui niin hyvin etteivät hanhet enää pelänneet häntä.

Tästä on luontevaa jatkaa käymälä-ongelmilla. Kun käy paljon vieraita tulee välillä tunkua käymälään ja epäselvyyttä siitä onko mukavuuslaitos varattu kun ulko-oven avoinna oleva haka ei näy kauas. Otettiin käyttöön ”semafori”.

”Huusi” on vapaa. ”Semafori on alhaalla”.

Huusi on varattu. Semafori on ylhäällä.

Lähikuva paljastaa että eräs tunnettu kuningatar on asialla. Some respect, please!

Veden äärellä

Merenpoika 1

Merenpoika 2. Terveisiä Albert Edelfeltille. Foto B. S-A.

Saaren toisella puolella aurinko on laskenut.

Samaan aikaan toisella puolella saarta. ”Täysikuu, sä ihme suuri olet öisen taivahan”.

Hullu arkkitehti

MIETE 106
KUN LAKKAA AJATTELEMASTA
TULEVAT MIETTEET ESIIN

Huvila meren saarella 18

BLOGI 108
18.7.2016

Sarvikaripeli

Kun sataa, tuulee ja on kylmä, on mökillä kiva pelata sisäpelejä ja tehdä niitä – yhdessä. Näin syntyi lautapeli ”Sarvikarin majakka” akryyliväreillä ja huopakynillä Monopolin pelilaudan kääntöpuolelle.

Perinteisen noppapelin kartta on mittakaavassa 1:400. Reitistö noudattaa saaren kulkuväyliä. Mustat askelmat ovat noin 5 metrin pituisia luonnossa. Musta pelilaudan sidosteippi on samalla kuntien välinen raja. Valkoiset numeroidut ympyrät ovat tärkeitä paikkoja saarella. Niihin ensi kertaa tullessa saa pelaaja nostaa pakasta kortin. Tarkoitus on kerätä kolme tarviketta majakkaa varten ja käydä sitten sytyttämässä tuli siihen majakkaruudussa. Se joka ensimmäisenä ehtii sinne tarvikkeineen, on voittaja.

Nämä pitää kerätä: kynttilä, tulitikku ja lyhty. Näitä kutakin on pakassa 10 kpl.

Kullakin pelaajalla on henkilökohtanen lista saaren paikoista (38 kpl). Siihen merkitään paikat, josta pelaaja on nostanut kortin. Yhdestä paikasta pelaaja saa nostaa kortin vain kerran. Kortteja on yhteensä noin sata. Ylivoimaisesti eniten on rahaa.

Paikkalista sekä muut pakan kortit

Pakasta voi saada rahaa (100 slötsiä), ylimääräisen heittovuoron (arpakuutio), passin kuntarajan ylitystä varten (maksaa ilman passia 100 s.), kaksi heittovuoroa (vihreä linja-autolippu tai merellä soutuvene, jotka ilman lippua maksavat 200s.), kolme heittovuoroa ( punainen express-bussi tai merellä moottorivene, jotka muuten maksavat 300 s.). Maalla liikkuminen kävellen ja merella uiden ei maksa mitään. Eteenpäin mennään arpakuution silmälukujen mukaan.

Yksityiskohta saaren lounaiskärjestä, jossa majakan sijainti on merkitty punaisella ympyrällä.

Pelissä voi olla 2-4 pelaajaa. Lukea ei tarvitse osata, mutta numeroiden tuntemuksesta on apua.

Foto: B. S-A.

Peliä on testattu. Se toimii. Viisivuotiaskin voi voittaa – kolme kertaa peräkkäin!

* * * * *

Sarjan aikaisemmat osat ( 1-17) löytyvät helposti googlaamalla osan nimellä (esim. Huvila meren saarella 6).

Hullu arkkitehti

MIETE 105
TÄYTETTYÄNI 75 VUOTTA
HAVAHDUN SIIHEN
ETTÄ OLEN OLLUT
SYNTYMÄSTÄ SOKEA
JOKA VASTA VÄHITELLEN
ALKAA NÄHDÄ ASIOITA
MITÄHÄN VIELÄ SAANKAAN NÄHDÄ

Unisarjakuva 5

BLOGI 107
11.7.2016

Unisarjakuvat jatkuvat. Edelliset osat 1-4 on julkaistu huhti- toukokuussa ( blogit 96 -99 ). Tästä linkistä pääsee sarjan ensimmäiseen osaan. Ja tästä alkaa osa 5:

Elämää suuremmat unet

Hullu arkkitehti

MIETE 104
KUKIN MEISTÄ ON
SUURENMOINEN TAIDETEOS
SEN HIOMINEN
ON ELÄMÄNPITUINEN TEHTÄVÄ
JOKAINEN ON SUURI TAITEILIJA
MIKÄ IHANA SYY ELÄÄ

Huvila meren saarella 17 B

BLOGI 106
4.7.2016

Kaarnafregatti ”Kirsikka”

Syysmyrskyllä aallot vyöryvät syvälle saaren sisään muodostaen puolen metrin korkuisia ruovikkovalleja niin että saaresta jää jäljelle vain puolet ja sen keskelle muutaman metrin kannas eri suunnilta tulevien vallien väliin – onhan saaren korkein kohta vain vajaat kolme metriä isoja siirtokivilohkareita lukuunottamatta. Saaren halki kiemurtelevan yhtenäisen vallin pituus on yli 100 metriä. Se on hyödyllinen monin tavoin – tuo ravinteita ja sopii kasvualustaksi sellaisenaan perunalle. Siitä vaan itäneet potaatit vallin sisään ja perunaa alkaa pukkata.

Kaksi kuukautta sitten istutetut perunat viheriöivöt vallin keskellä.

Perunan kukat ovat jo nupussa ja syyskuussa saa korjata vallin sisältä isoja puhtaita valkoisia mukuloista.

Valleilta löytyy kaikenlaista – kuten valtavan iso kaarnakimpale – strategiset mitat: pituus 64, leveys 24 ja paksuus 5 cm. Mistähän kaukaa sekin on seilannut? Venäjältä? Virosta?

Kun ei pelaa golfia, on aikaa tehdä muuta kivaa – kuten kolmimastoinen kaarnafregatti. Nopeasti kyhäsin aluksen kokoon niistä aineksista mitä saarella oli saatavilla. Mastojen korkeus kannelta on 40 cm. Nimensä laiva sai keskimaston yläpurjeesta, joka on otettu kirsikkasuklaarasian suojalevystä.

Neitsytmatkalla fregattia saattoi ulos satamasta kaksi pienempää perinteistä kaarnavenettä.

Kirsikka suuntaa uhmakkaasti kohti seitsenkilometristä Äyspäänselkää.

”Kai muistat kannella kun fregatin – ei ole toista niin suurenmoista ja voittamaton on sen purjehdus.” Foto Brita Stenius-Aarniala (B.S-A)

Kirsikka purehti melkoista vauhtia suoraan myötätuuleen niin että sitä noutava souturyhmä sai tehdä kovaa työtä saadaksen sen kiinni.

Aluksen vakauden perustana on tukeva köli ja iso peräsin. Kuvan taustana on meren sileäksi hiomaa pihakallion rapakivi-graniittia.

Fregatti kuivatelakalla ylösalaisin. Kölinä toimivat käytetyt raskaat sarananpuolikkaat ovat kiinni puisessa kölipohjassa magneettilukoilla. Ne saa vetämällä irti. Peräsin on tehty millin paksuisesta haponkestävästä teräslevystä.

Myös pienen kaarnaveneen köli ja peräsin on kiinni pohjassa magneettilukoilla. Peräsimen kulmaa voi säätää. Tämäkin paatti menee suoraan ja kovaa myötätuuleen.

Ilta on tullut ja kaikki purjeveneet on kerätty talteen Äyspäänselältä. Vain pilvet enää purjehtivat alati erilaisin muodoin ja värein. Foto B. S-A.

Hullu arkkitehti. Foto B.S-A.

MIETE 103
KUN HERÄSIN
OLIN VIELÄ TÄYDESSÄ UNESSA
TÄMÄ HAVAINTO HERÄTTI MINUT