Huvila meren saarella 20

BLOGI 110
8.8.2016

Jäkälätaidetta

Taidenäyttelyiden kesäsesongin tarjonta on runsasta. Museot, ruukit, navetat, ladot, kansakoulut, opistot, majakat ja majat pursuavat tauluja. Niistä haetaan elämyksiä autoreissuilla ympäri Suomea. Mutta välttämättä merta edemmäs ei tarvitse mennä kalaan. Meren saarella ylivoimainen luonto panee parastaan.

Appiukko on rauhoittamallaan saarellamme kartoittanut putkilokasvit. Puut, pensaat, ruohot ja muut putkivartiset. Lajeja löytyy 126. Sammaleet ja jäkälät jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Nyt on jäkälien aika päästä estradille. Vihdoinkin! Seuraavat valokuvat eivät ole manipuloituja. Tervetuloa taidenäyttelyyn! Käykää peremmälle, olkaa hyvä!

*

jakala24

*

jakala2

*

jakala3

*

jakala4

*

jakala5

*

jakala6

*

jakala8

*

jakala9

*

jakala10

*

jakala11

*

jakal12

jakal14

*

jakal15

*

jakala16

*

jakal18

Taidenäyttelyyn pääsee mukaan myös ”kukkiva” limasieni

jakala21

*

jakala 20

*

jakala22

*

jakala23

Kiitos käynnistä!

sade

Hullu arkkitehti

MIETE 107
VIISAUTENI LISÄÄNTYESSÄ
LISÄÄNTYY MYÖS TYHMYYTENI
SIKSI ETTÄ VIISAUDESSANI
NÄEN TYHMYYTENI PAREMMIN
TÄMÄN HUOMAAN MYÖS
KUN LUEN VANHOJA BLOGEJANI

2 thoughts on “Huvila meren saarella 20

  1. Upeita kuvia jälleen kerran! Mitäköhän jäkälälajeja nuo kaikki ovat?
    Tunnetko ketään jäkälätieteen tuntijoita?

    Olen joskus itsekin kuvannut myös jäkäliä Helsingissä, mutta en ehkä samanlaisella kameralla ja lähietäisyyttä varten sovitetulla tarkkuudella. On aika mielenkiintoista mitä kaikkia ilmiöitä yksi tai muutama kuva luonnosta, maan ja taivaan väliltä, voi joskus tuoda ihmisen mieleen. Luonto ja sen ilmiöt on upea aistimusten tai mieleenpainuvien kokemusten, kuten myös ajatusten lähde.

    Valokuvissa voi ”nähdä” populaatioiden välisen suhteen tai kamppailua elintilasta, – parhaimmillaan sopuisan yhteiselon naapureina, vihamielinen ”nurkanvaltaus” tms. johtaen pahimmillaan valon peittämiseen lähes kokonaan alle jäävältä (tapahtuuko sitä myös jäkälämaailmassa?), mutta nämäkin ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. Jäkäliä paljaalla kalliolla katsellessa voi kuvitella niitä mielessään myös ”meren saarina”, tai saariryhminä, sillä erotuksella, että jäkälät kasvavat, vaikkakin kai aika hitaasti. Saaret eivät kai sentään kasva, ainakaan itsestään!

    Tarkistin juuri äsken tiedon, että jäkälät, vähän yllättäen, kuuluvat sienikuntaan (Pikku jättiläinen/ Maapallo/Kasvit. WSOY, 3.painos, 1986, s. 92-111). Ne eivät siis kuulu kasvikuntaan tai eläinkuntaan, vaan ovat ikioma sienikuntansa!

    Aina ei voi tietää, jos vaikka yhdestä, tai muutamastakin ainutlaatuisesta kuvasta, tai näkymästä, löytyisi jokin maailmaa jonkin verran mullistava, tai halutessamme sen pelastava asia. Silloin tuo voisi olla eräänlainen, positiivinen perhosefekti.

    Kiitos hienoista jäkäläkuvista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s