BLOGI 113 19.9.2016
Rapakivitaidetta
Prologi
Kiinnittäkää turvavyönne! Tervetuloa aikataidematkalle 1,5 miljardin vuoden päähän. Silloin syntyivät nimittäin Suomen rapakivet. Tosin niitä on vähän siloteltu jälkeen päin – 10 000 vuotta sitten – jääkauden toimesta. Pienen saaremme kalliopiha – vajaat tuhat neliötä – on tätä kiveä. Tämä pieni taidenäyttely on kuvattu piha-alueelta – tosin vain yhteensä vajaan neliömetrin alueelta. Pieni murunen suuresta taideteoksesta.
Rapakivi-silokallio on oivallinen piha-alue. Eikä se ole rapautunut vuosimiljoonien aikana juuri nimeksikään. – Paitsi! Paitsi niissä paikoissa missä kalliolla on poltettu nuotiota. Akoinaan, kun saaressa ei vielä ollut mökkiä, oli se kesäisin suosittu retkeilykohde. Paratiisisaareen tultiin veneellä ihailemaan auringonlaskua ja grillaamaan makkaraa. Tulihan voittaa kiven. Tästä on todisteena toistakymmentä rosoista painaunumaa silokalliossa. Sääli.
Kalliopihallahan ei tarvitse leikata nurmikkoakaan. Jos johonkin rakoon alkaa kasvaa ruohoa niin valkoposkihanhet hoitavat sen. Sateen jälkeen piha kuivuu nopeasti. Helteillä kallio on rannassa niin kuumaa, että jalkapohjia polttaa.
Kaakkois-Suomessa peruskallio on suurelta osalta rapakivi-graniittia. Rapakiveä tavataan kaikilla mantereilla ja se on erä niistä harvinaisista suomen kielen sanoista, jotka esiintyvät kaikissa kielissa. Kiitos suomalaisen tutkijan J.J. Sederholmin. Hän on edelleen tunnetuimpia suomalaisia tiedemiehiä maailmassa.
Rapakivilohkare rapautuu nimensä mukaisesti helposti jolloin sen sisällä olevat pyöreät ”pikkukivet”, fenokrystit, tulevat esiin.
Tyypillistä rapakiveä huvilan piha-alueella. Viiden sentin paksuista pyöreää alkalimaasälpäfenokrystiä reunustaa muutaman millin paksuinen harmaa plagioklaasikehä sekä kahden generaation alkalimaasälpää ja kvartsia. Hailea sininen on heijastuksia ohuella vesikalvolla. Kaikki muut värit ovat rapakiven mineraaleja.
Rapakiveä ilman fenokrystejä. Väreissä löytyy. Punainen on kvartsia ja musta maasälpää. Osa mustaa on pienen pientä jäkälää, joka on tarttunut kuin tauti alle millin syvyisiin painanteisiin kalliossa.
No niin, nyt olemme perillä. Näyttely voi alkaa.
Näyttely
Tämä jos mikään on taidemuseo
Sukukokous
Tasaraita
Paksuraitainen feno. Kuka vielä väittää, että kumipyörä keksittiin vasta sata vuotta sitten!
Otus
Hommage à Paul Klee
Isoraita
Selfie
Olmi
Monikulttuuriset
Sea Horse
Tuplafeno
Punainen viivapommi
Vaatimaton sitruuna
In between – näin meidän kesken – sisäpiirijuttu
Punainen feno
Rintama
Kallo
Ohut viiva
Kalju feno silmäilee korvien ja parran kera
Big Bang
Halkaistu feno
Gang
Naurupossufeno
Seko
Feno funtsii
Klee 2
Pointillistinen rauhanmerkki – ikivanha keksintö ja ismi!
Viiva 2
Lepäävä feno
Kuuma ydin
Perhe
Aivoriihi
Toisin ajattelija
Kiitos seurasta!
Hullu arkkitehti
MIETE 110 KOKO MAAILMA ON SUURTA TAIDETTA PIENEN PIENI OSAKIN SIITÄ ON SUURTA TAIDETTA SIKSI EN ENÄÄ MAALAA KOSKA EN VOI KILPAILLA LUONNON KANSSA SIKSI EN ENÄÄ KÄY TAIDENÄYTTELYISSA KOSKA ELÄN JO SUUREN NÄYTTELYN KESKELLÄ KOKO AJAN
Hullu arkkitehti 
Hieno juttu
Hienoja kuvia. Mukavaa, että löytyy arkkitehti, joka kuvaa kallioiden ilmeikkyyttä eikä (ainakaan toivottavasti) suunnittele niiden räjäyttämistä.
Esille tuodut kuvat nähtyäni olen entistä vakuuttuneempi maamme luonnonrikkauksien mittaamattomasta arvosta. Tuollaisten, ja vastaavien esiintymien arvo nousee vielä arvoon arvaamattomaan, jo ihan nähtävyyksinäkin. Aika harvassa paikassa maapallolla voi kaiketi enää yhtä helposti katsella ja havainnoida paljain silmin lähietäisyydeltä jotakin kaunista, joka on peräisin yli 1 500 miljoonan vuoden takaa. Onneksi sentään ihan kaikki kauneus ympärillämme ei ole hetkessä katoavaista.
(Jonkinlaisena mittapuuna ajalle voisi tässä kai käyttää etäisintä tunnettua galaksia z8 GND 5296, josta avaruusteleskooppi Hubblenkin havainnoima valo lähti matkaan ilmeisesti (jollain tarkkuudella) noin 13 100 miljoonaa vuotta sitten.)
Kyllä kauneus on katsojan silmässä, tai silmissä. Kiitos sinulle näistä katseista!