BLOGI 45 30.3.2015
Luonnon armoilla
Tässä blogissa lähestytään saaren arkkitehtuuria kautta rantain. Aloitetaan etelästä.
Saari etelästä. Tehtävä: Etsi viisi rakennusta.
Eteläkärki. Aurinkopaneelin koko 100 x 50 cm antaa mitakaavan. Tehtävä sama kuin edellä.
Näkymä eteläkärjestä länteen Äyspäänselän suuntaan.
Näkymä eteläkärjestä koilliseen. Taustalla Pitkänperänvuorten aarnialue.
Aamunäkymä aamukalliolta eteläkaakkoon. Pietari lymyää ulapan takana 200 kilometrin päässä.
Iltanäkymä aamukalliolta samaan suuntaan.
Näkymä aamukalliolta etelään.
Saari idästä. Jälleen sama tehtävä: Etsi viisi rakennusta. Naapurin mökkejä Sarvenniemessä ei lasketa.
Näkymä koillisrannasta eteläkaakkoon. Tiirojen pesimäkalliota edessä.
Koillisranta. Tiirojen ja kalalokkien pesimäaluetta. Naapurin venevaja, kesämökki ja talvimökki taustarannalla.
Tiirojen pesimäaluetta pesimäkauden jälkeen.
Lokkien ja tiirojen pesimäkalliota pesimäkauden jälkeen. Taas kalalokit ovat syöneet saaren viimeiset mustikat.
Laituri, joka valmistui vasta viitisen vuotta sitten. Sitä ennen veneemme oli kesäisin ankkurissa tässä samassa poukamassa lähes 30 vuotta. Kuvassa alkuasukas reviirillään. Kolme pesää on kalliolla yhdyskunnan keskellä parin metrin päässä laiturista.
Rakentamani laituri on ylpeydenaiheeni. Ystäväni arkkitehti Pekka Linkola oli rakennusvaiheen aikana paikalla taiteellisena neuvonantajana pari päivää. Rantakallio laskee tässä melkein pystysuorasti mereen ja veneen alla on syvyyttä pari metriä. Laituri on ulokkeella rantaviivaan valetun pienen betonikakun päällä. Anturan kymmmenkunta sidontaterästä on porattu kallioon. Puuelementitt (14 kpl) on kiinnitetty rakennelmaan haponkestävillä pulteilla. Laituri peretaan talveksi ja kasataan kallion laelle pressun alle. Laiturin kokoaminen kestää pari tuntia ja purkaminen hieman vähemmän. Tämä on ainoa rakennelma saarella, jonka tekemiseen on käytetty sähkötyökaluja – akkuruuvimeisseliä ja pikku aggregaatilla toimivaa iskuporaa.
Pesimäkauden aikana vene joudutaan pesemään lähes ennen jokaista käyttöä. Tämä kuuluu suojelualueen luontaisetuihin.
Kalalokit jättävät saaren elokuun alussa. Ensin aikuiset ja poikasia jää vielä vahtimaan pari vanhusta. Eräänä kauniina päivänä poikasetkin katoavat – sananmukaisesti.
Lokinpoikasten viimeinen ylilentonäytös ennen häipymistä.
Lätäkkö, pieni ruovikoitunut glo-lampi saaren keskellä lähellä luoteisrantaa. Ruovikko kasvaa parimetrisiksi. Kuivina kesinä lammikko kuivuu lähes kokonaan. Oikealla yksi saaren monista suurista siirtolohkareista – korkeus yli kolme metriä.
Pieni lehto lätäkön vieressä
Saaren luoteisrantaa matalanveden aikaan. Taustalla naapurin mökit Sarvenniemessä.
Länsirannan pihapiiri mökkeineen. Äärivasemmalla Totoron maja, sen jälkeen viiteen kertaan laajennettu vanha mökki eli huvila. Puiden siimeksessä oikella pilkottaa 13 metriä pitkä saunamaja.
Kuvassa yllä myös saaren koko soutuvenelaivasto. Sesonkiaikana jokaiselle soututaitoiselle vakiasukkaalle löytyy oma alus. Oikeanpuoleinen vene hiekkarannalla on SUOMI-jolla. Isoimmilla siirtolohkareilla meressä on nimet. Oikealla Hirvi ja vasemmalla Mursu.
Auringonlaskun laivasto pihakalliolla. Vasemmalla ranskalainen TABUR YAK 3, johon alle on liimattu kestomuoviset jalakset. Kevyttä abs-muovivenettä on helppo vetää kalliolle. Keskellä kanadalainen WALKER BAY, jossa on takana pyörä – helppo vetää kalliolle sekin. Oikealla paikallisen veneenrakentajan tekemä pikkuinen SILA-jolal.
Parimetrinen Tabur on hyvä työvene. Sillä olen kuljettanut saareen lähes kaikki rakennustarvikkeet parin kilometrin avomerimatkan.
Puolikatamariinijolla on vakaa isoissakin aallokoissa ja 4 hv moottori jaksaa vetää melkoista kuormaa. Kuvassa pari lastia – kevytbetoniharkkoja ja 40 kg lastisäkkejä. Olen kuljettanut vähän yli kahden metrin pituisella jollalla myös yli 4 metriä pitkiä lautoja ja lankkuja sekä isoja vanerilevyjä (2,4 x 1.2 m). Tavaranhakumatkalla kerran parkkeerasin vieraaseen rantalaituriin. Palattaessa odotti veneessä lappu: VOISITTEKO SIIRTÄÄ KYLPYAMMEENNE POIS LAITURISTAMME! Jollaan kuuluu 5-metrinen masto, 14 m2 purjeita ja nostoköli peräsimineen. Täysillä purjeilla voi vauhdilla liukua kalliota ylös, jos muistaa vetää nostokölin ylös.
Meressä oikealla Mursu ja vasaemmalla Hirvi. Saaren lokkikuningas – pihapiirin Måses – pesii joka vuosi hirven pään päällä. Hän näkyy tässäkin pesimäkivellään 35-vuotta sitten otetussa kuvassa. Kun vanha Måses kuolee, tulee aina uusi Måses – ilmeisesti joku vanhan kuninkaan pojista, koska uusi tulokas käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Dynastialla saattaa olla vuosisatiset perinteet – ken tietää. On hauska seurata, kun poikaset vanhempiensa kutsumana hyppäävät korkealta kiven päältä mereen ja uivat hiekkarannalle. Sieltä ne sitteen siirtyvät pihakalliolle ja ottavat sen reviirikseen. Taburin alla on hyviä piiloutumispaikkoja.
Pihakallion jääkauden sileäksi hiomaa rapakiveä, joka märkänä hohtaa hämmästyttäviä värejä ja kuvioita.
Näkymä pihakalliolta lounaaseen. Tästä suunnasta arktisen muuton massiiviset hanhilaumat, allit ja mustalinnut tulevat toukokuussa. Takana vasemmalla siintää Pyhtään kaunissaari, jonne on matkaa 9 km. Oikealla meressä jälleen Hirvi.
Nyt on kuljettu saaren ympäri. On aika hetkeksi pysähtyä ihailemaan Äyspäänselän alati muuttuvaa maisemaa.
Syysmyrskyillä Äyspäänselkä kehittää raivoisan länsituulen. Aallot hyökyvät pihakallion yli ja saari kutistuu kolmasosaansa. Ei ihme – onhan saaren korkein maanpinta vain noin 2,5 metriä normaalivedenpinnan yläpuolella.
Harvinainen kuva: Taivaanrannan aaveratsastaja Pecos Bill Myrskytuuli hevosellaan seurueineen on näkyvissä oikealla juuri ennen legendaarista katoamistaan. Aaltojen vaimean liplatuksen läpi kaikuvat säkeet; Jippijaijei – jippijaijoo-ou. Tämmöisenä hetkenä selkäpiin kylmät ja kuumat väreet kirmaisevat myöskin laukkaan.
Jatkuu ensi viikolla….
Hullu arkkitehti
MIETE 45 NYT NÄEN SELVÄSTI ETTEN NÄE SELVÄSTI VIELÄ SOKEUDESTANI ON SEKÄ HAITTAA ETTÄ HYÖTYÄ
Hullu arkkitehti 
Hienoja kuvia!