blogi 11
18.9.2014

Done with the wind

Kurssitoverini Reijo Perko lähetti kutsukortin. Näyttelyn avajaiset Reijon suunnittelman Sipoon pääkirjaston 30-vuotisjuhlien yhteydessä. Sinne! Matkalla annoin vaimolleni tehtävän päätellä hänelle entuudestaan tuntemattoman Reijon puheesta mistä päin tämä on kotoisin. Avajaisissa Reijo piti esitelmän. Toisen lauseen jälkeen vaimo sanoi: Se on joko Turust tai Tampereelt.

Aika hyvä! Reijo on kotoisin siltä väliltä –  Somerolta, mistä on tullut paljon kuluisuuksia. Ja mitä Reijo sanoi siinä esitelmässä. Se sanos, että

LUONTO ON KAUNEUS JA KAIKKIEN MUOTOJEN PERUSTA
PUU ELEMENTTILEHTINEEN ON TÄYDELLISEN KAUNIS LUOMUS
JOS LEHDET PUTOAA MAAHAN
NIITÄ EI PIDÄ JÄRJESTÄÄ PAREMPAAN ASENTOON
PUTOAMISEN JÄLKEENKIN NE OVAT TÄYDELLISESSÄ SOMMITELMASSA
KIITOS PAINOVOIMAN JA TUULEN

Hyvä Reijo! Näin on näreet! Ja mitä tästä seuraa?! Antaa painovoiman ja tuulen tehdä sommitelmat. Ne ovat täydellisen kauniita. Eikä kahta samanlaista ole eikä tule. Esimerkiksi rekka-autojen takaseiniin kerääntyy talvella lunta. Kaikki lumen tekemät takaseinäsommitelmat ovat erilaisia taideteoksia. Tai autetaan vähän. Ruiskutetaan tuulen tavoin päävärejä kahdelta sivultaan avoimeen kuutioon. Sitten levitetään sivut ja asetetaan ne johonkin järjestykseen. Isoja ja pieniä kuutioita. Syntyy Malevitsiä tai Mondriania

Ulkotaidetta luodaan valuttamalla vettä pakkasella.Voidaan valaista eri värein. Valmista tuli!

Tai tehdään tuulelle leikkiteline

Taitteiden taikaa

Rutistetaan ja taitellaan maalattua paperia. painovoima painaa täydellisiä nimettömiä sommitelmia. Tätä voi kutsua plastiseksi grafiikaksi. Jokainnen voi vapaasti valita mitä täössä näkee tai kokee.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kierrätystaidetta

Taidetta rakennuksiin

Vierastan aajatusta, että taidetta pitää saada rakennuksiin. Rakennuksienhan tulisi jo sellaisenaan olla rakennustaidetta. Mutta okei! Hyvä, että kaupungilla ja valtiolla on määritelty tavoite, että julkisten rakennusten kustannuksista joku pieni murto-osa tulee käyttää taidehankintoihin. Reijo viljelee suunnittelemiensa julkisten rakennusten koristelussa omaa taidettaan tiilireliefeinä ja maalauksina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dipolin kansalliskäpy

Reijo teki taidetta täysillä jo opiskeluaikoina. Otaniemen teekkarikylän Dipolin pihalle toteutettu käpyveistos vesialtaineen saavutti kuuluisuutta, kun tasavallan Presidentti Urho Kekkonen vihki sen virallisesti käyttöön hulluna vuonna 1968 laittamalla kolikon automaattiin, joka käynnistää kävyn aukeamiskoneiston. Tarina ei kerro tuliko lantti Urkin omasta kukkarostaa. Vesiallas on nykyisin tyhjillään eikä kävyn aukeamismekanismi enää ole käytössä. Kolikoita tuli jo riittävästi.

Reijo seuraa aikaansa ja juoksee sen mukana tai sen edellä. Vähän nopeammn kuin me tavalliset pulliaiset. Olihan hän aikoinaan mestaruustason maileri. Esiintyi usein perinteisessä keväisessä Vartin-juoksussa teekkareiden voitokkaassa joukkueessa ankkurina, joka juoksi muita pitemmän matkan. Hop hop Reijo!

 

miete 11
(Seli seli)
Maailmaa ei voi selittää
mutta sitä voi kuvata
kuvausta ei pidä selittää
mutta selitystä voi kuvata
Kuvataide, kirjallisuus ja näyttämötaide
ovat projektioita elämästä
joiden tarkoitus on kuvata
että elämä on taidetta
rakennustaide ja musiikki
eivät ole projektiota 
vaan sellaisenaan läsnä
arkkitehtuuri on käsin kosketeltavaa
ja järjellä ymmärrettävissä

mutta mistä musiikki tulee
se ei ole tästä maailmasta
sitä ei voi koskettaa
mutta se koskettaa
täydellisen kaunis mysteeri minulle
itsekin olen täydellinen luomus
kaikin aistein todettavissa
mutta olenko vain projektio
ja mistä maailmasta