BLOGI 39
23.2.2015

JATKO-OSA BLOGILLE 22 (1.12.2014/ HELSINGIN YLEISKAAVA)

Kaupunkibulevardi in memoriam

Helsingin valmisteilla olevan yleiskaavan pihvi – à la MasterChef Ksv – on kaupunkibulevardi. Lähdetään selvittämään mistä aineksista pihvi koostuu ja miten paljon sitä on kypsennetty. Kaupunkibulevardeiksi yleiskaavassa ehdotetaan kaikkia Helsingin sisääntuloväyliä kehä I:n sisäpuolella. Vision mukaan kaupunkibulevardi näyttää tältä:

Keskellä puurivi. Sen molemmin puolin kaksi kaistaa läpiajoliikenteelle (60 km/t) . Niiden vieressä kaistat  paikallisliikenteelle (40 km/t), polkupyörille ja raitiovaunuille. Jälleen puurivit molemmin puolin sekä leveät jalankulkualueet 8-kerroksisen talomuurin vieressä. Kuilun leveys runsaat 50 metriä. Liittymät muihin katuihin ovat tasoliittymiä ja jalankulkijat kävelevät kadun yli samassa tasossa. Rakennuksissa on kadun varrella liiketilaa sekä toimitilaa ja asuntoja ylempänä. Kuvasta ei selviä miten ihmiset pääsevät asuntojen lähelle autoilla ja miten kadun huolto pelaa.Täytyy olla asunto- ja huoltokadut talorivien toisella puolella. Mutta missä ovat pihat ja autopaikat? Onko tämä autoton alue?

Onko pihvi terveellinen?

Kysymykseen vastaa Ilmatieteen laitoksen raportti kaupunkibulevardien ilmanlaadusta. Kaupungin tilaama selvitys valmistui vasta kun yleiskaavaluonnos oli piirretty ja selostukset kirjoitettu. En lähde spekuloimaan mistä tämä johtui. No oli miten oli niin raportin sanoma on:

LIIKENNEMÄÄRÄ KAUPUNKIBULEVARDEILLA
EI SAISI OLLA YLI 30 000 AJONEUVOA/VRK
MIKÄLI HIUKKASPÄÄSTÖJEN AIHEUTTAMAT
TERVEYSHAITAT AIOTAAN ESTÄÄ.
MITÄ ENEMMÄN ON LIIKENNETTÄ
SITÄ SUUREMMAKSI TERVEYSRISKI KASVAA.
RISKI KOROSTU JOS RAKENTAMINEN ON KUILUMAISTA.

Pienhiukkasia pääsee ilmaan sekä autojen pakoputkista että etenkin talvella nastarenkaista ja tien pinnoitteesta sekä myös hiekotuspölystä. Hiilidioksidipäästöt ovat pienentyneet 2000-luvuilla, mutta nykyteknologialla pienhiukkaspäästöjen merkittävää putoamista ei ole näköpiirissä. Niiden arvellaan aiheuttavan Suomessa vuosittain 1800 ennenaikaista kuolemaa. Toinen vakava terveysriski on liikennemelu, josta kärsii 2/3 helsinkiläisistä. Talvella melu on suurempi nastarenkaiden johdosta. Melu on suoraan verrannollinen liikennenmääriin erityisesti raskaan liikenteen osalta. Kaikilla yleiskaavassa kaupunkibulevardeiksi merkityillä väylillä  liikennemäärät ylittävät riskirajan pienhiukkaspäästöjen osalta. Toiseksi suurin liikenne on Länsiväylällä – 70 000 ajoneuvoa/vrk. Liikenteen ennustetaan edelleen kasvavan Länsimetron tulon jälkeenkin. Tällaisilla liikennemäärillä ei asuntoja suositella rakennettavaksi lähemmäs kuin 140 metrin päähän kadusta. Mikäli suositusta noudatetaan ei kysessä enää ole kaupunkibulevardi.

Yksityisautoilua yritetään vähentää  rakenteellisilla esteillä (jollaisia kaupunkibulevarditkin ovat) sekä lisäämällä joukkoliikennettä. Politiikassa on ristiriitaa. Keskustaan pyrkii niin paljon autoja kuin pysäköintipaikkoja on tarjolla. Helsingin niemellä on toistakymmentä pysäköintiluolaa, joissa on useita tuhansia autopaikkoja. Lisää on tulossa: Jätkäsaari (900 paikkaa), Kalasatama (1000) , Katajanokka (500). Yleiskaavassa on jälleen mukana varaus keskustatunnelillekin. Uusine pysäköintiluolineen se nielee osan Länsiväylän kasvavasta liikenteestä. Ruoholahden sumpun lisäksi syntyy toinen ruuhka-alue maan alle. Länsiväylän lisäongelma on rekat. Nehän eivät poistuneet vaikka Jätkäsaaren satama siirrettiin Vuosaareen. Länsisataman Tallinan liikenteen kannattavuuden edellytys ovat rekat. Suunnittelijoille tämä tuli kuulemma yllätyksenä. Tämmöistä sattuu – kuten ulkoministerikin äsken totesi – vaikka ei pitäisi. Kaupunkisuunnittelu on vaikea taiteen laji. Nyt vahinkoa yritetään korjata kaivamalla esiin upoksissa ollut tunnelihanke Suomenlahden ali nielemään rekat. Eikä maksa kuin runsaat 10 miljardia. Sillähän saisi jo 10 Pisararataa. Helsingissä on kokemusta kaupunkibulevardeista jo vuosikymmenien ajalta. Paras referenssikohde on Huopalahdentie Munkkiniemessä, jonka liikennemäärä on 36 000 ajoneuvoa/vrk.

Ilmatieteenlaitoksen raportin perusteella tämän ympäristön hiukkaspäästöt ylittävät riskirajan. Se näkyy myös siinä, että kadun varren asunnot ovat halvempia kuin muualla Munkkiniemessä. Itsekin asuin tässä vasemmalla keskellä olevassa talossa pari vuotta 1960-luvun alussa. Huoneeni parveke oli kadun puolella. En muista avasinko edes sen ovea koskaan. Melua ja pölyä oli jo silloin vaikka liikenne oli huomattavasti pienempää.

Tämä ei ole vakavin ongelma. Kadulla tapahtui 2000-luvun alussa kaksi jalankulkijan kuolemaan johtanutta onnettomuutta valo-ohjatulla suojatiellä. Nousi meteli, kun uhrit olivat lapsia. Turvallisuuden parantamiseksi rakennettiin aikulkutunneli Munkkivuoreen – Munkkiniemessä jo aikaisemmin toteutetun ylikulkusillan lisäksi. Suojateitä vähennettiin minimiin. Lisäksi nopeusrajoitukseksi tuli 40 km/t, mitä on vaikea pitää kadulla ajaessa, kun muut huristavat ohi.

 

On utopiaa kuvitella, että näköpiirissä olevana aikana liikennemäärät vähenisivät sisääntuloteillä niin radikaalisti, että pienhiukkaspäästöt alittaisivat riskirajan. Tämähän merkitsisi Lahdenväylällä liikenteen vahenemistä kolmasosaansa ja Länsiväyllä puoleen. Joukkoliikennettä ei saada koskaan niin hyväksi, että se tyydyttäisi kaikki liikennetarpeet. Yksityisautoilu kuuluu oleellisena osana liikennenjärjestelmään ja on tullut jäädekseen jokseenkin samanlaisena kuin nykyään ainakin siihen asti kun taas aletaan laatia uutta yleiskaavaa 10 vuoden kuluttua – todennäköisesti paljon kauemminkin. Eniten minua ihmetyttää kaupunkibulevardimaniassa, että hyvät suunnitteluperiaatteet ovat heittäneet häränpyllyä. Korkeakoulussa meille opetettiin terveellisen ympäristön aakkoset. Asuntoja ei saa sijoittaa vilkkaiden liikenneväylien varrelle. Tiiviitä ja ahtaita umpikortteleita tulee välttää, koska pihat muodostuvat varjoisiksi. Nyt näistä kahdesta paheesta on tullut hyve, johon ehdoin tahdoin pyritään. Ja miksi? Koska muka kaupunkiin pitää saada pilvin pimein uusia asukkaita. Kuitenkin uuden yleiskaavaluonnoksen aluevaraukset ilman kaupunkibulevardejakin reippaasti mahdollistavat väestötavoitteen mukaisen kasvun.

Mitäs se pihvi maksaa?

Helsingin sisääntuloväylät omistaa valtio, joka vastaa niiden rakenteista ja kunnossapidosta. Jotta väylät voivat tulla kaduiksi, tulee kaupungin lunastaa maa-alueet kaikkinen vastuineen. Kukaan ei tiedä mitä tämä maksaa. Ostohinnalle lienee vaikea saada nopeaa tuottoa, kun alueiden kaavoitus ja rakentaminen on hidasta.

Koivusaaren pannukakku

Koivusaarta on suunniteltu vuosikymmeniä. Valtuusto hyväksyi runsas kuukausi sitten alueen osayleiskaavan. Ei tullut pihviä vaan pannukakku.

Länsiväylä on osayleiskaavassa moottoritie eritasoliittymineen. Kaupunkibulevardia yritettiin tähän. Oli kaksi kilpailuakin. Ei onnistunut.  Realiteetit – realiteetit – realiteetit!! Saaren keskellä on kaavassa toistakymmentä autokaistaa rampit mukaan luettuna. Ei synny hyvää ympäristöä. Ristiriitaa on ollut siinä, että samanaikaisesti on laadittu kahta erilaista yleiskaavaa Koivusaareen. Osayleiskaavassa Länsiväylä on moottoritie ja yleiskaavassa kaupunkibulevardi. Toisaalta hyväksyessään Koivusaaren osayleiskaavan valtuusto edellytti, että jatkosuunnittelussa selvitetään Länsiväylän bulevardisointia. Se, että vasta nyt – yleiskaavaluonnoksen jukistamisen jälkeen – lähdetään selvittämään ovatko kaupunkibulevardit mahdollisia, osoittaa, ettei niitä ole yleiskaavan laadinnan yhteydessä selvitetty riittävällä tarkkuudella. Uusi selvitys on lähtenyt ripeästi liikkeelle kuten oheinen lehtileike osoittaa. Hyvä että asiaa vihdoin tutkitaan, kun maankäyttö- ja rakennuslakikin edellyttää, että yleiskaavan on perustuttava riittäviin selvityksiin. Mikäli Länsiväylästä päätettäisiin tehdä kaupunkibulevardi, on Koivusaaren suunnittelu jälleen kerran aloitettava alusta. Ei huono sekään. Mielenkiintoinen tilanne. Aikaa taas kuluu ja kahvia.

Muistopuhe pikseleille

Ainoa asiakirja, joka yleiskaavassa vahvistuu on kaavakartta määräyksineen. Juuri sopivan kokoinen paperi pöytäliinaksi. Kartalla maankäyttö  on esitetty uudella tavalla – 100 m x 100 m pikseleillä.  Yleiskaavan aluevarukset mahdollistavat paljon suuremman väestökasvun kuin ennusteessa. Vahvistettavaksi tarkoitetun yleiskaavan jokainen pikseli on otettava vakavasti sillä oletuksella, että se toteutuu. Oikeustapaukset osoittavat, että valitukset yleiskaavan mukaisista asemakaavoista sisältösyillä säännönmukaisesti hylätään. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan valtuuston päätös yleiskaavan hyväksymisestä ja sen vahvistaminen ilmaisee lopullisesti kaupungin tahdon alueiden käytöstä.

Pikselikartan esitystapa on epäselvä ja tulkinnanvarainen. Alueiden välisiä rajauksia ei ole tutkittu riittävällä tarkkuudeella.  Kaavan tulkintaa vaikeuttaa lisäksi, että pohjakartta puuttuu ja eri kaavamääräysten alaisten monensävyisten ruskeiden alueiden värit ovat niin lähellä toisiaan, että kartalla väriä on hankala määrittää. Oheinen esimerkki Lauttasaaresta kuvaa tilannetta.  Esitys on epälooginen – osalla ranta-aluetta on täsmällinen viiva ja osalla pikselineliö. On mahdotonta arvata missä kohtaa täytetään merta ja missä nykyinen rantaviiva säilyy. Eräillä alueilla, missä on olemassaolevan maakuntakaavankin mukainen vihervyöhyke rannassa, voi yleiskaavakartan mukaan rakentaa vedenrajaan asti. Ei kai tämä ole tarkoitus. On aivan oleellista, että elintärkeät viherreitit näkyät selvästi. Kaavaa ei voi vahvistaa. Se ei täytä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia. Mikäli pikselilinjalla halutaan jatkaa, jää yleiskaava ohjeelliseksi ilman lainvoimaa ja sitovaa merkitystä.

Tarjoilija  – saanko tehdä tilauksen!

Kiitos – en otakaan pihviä (Näin meidän kesken sanottuna arvelen sen olevan aika raaka). Otankin vain tämän pöytäliinan ilman pikseleitä. Tehkää siihen vähän korjauksia. Enemmän vihreätä. Aluerajat selkeiksi ja yksiselitteisiksi. Älkää ylikypsyttäkö sitä liian tummilla väreillä. Niin – ja lähettäkää lasku lapsenlapsilleni – kiitos!

MIETE 39
KAUPUNKISUUNNITTELUSSA
PITÄISI KÄYTTÄÄ ENEMMÄN
MAALAISJÄRKEÄ

P.S. Jos haluaa tietää mistä kotisivun nimi ”hulluarkkitehti” tulee, pitää mennä katsomaan blogiarkistosta (syyskyy 2014) blogia 1 ”Eipäs arvostella arkkitehtuuria”. Samalla voi lukea blogin 2 ”Trendikästä” ja onhan siellä arkistossa paljon mutakin mielenkiintoista.