blogi 27
22.12.2014

 Kädet puhuvat

Minulla oli ilo olla Tuijan Pösön luokkatoveri kansakoulussa ja kurssitoveri arkkitehtiosastolla. Vasemmalla Tuija poseeraa luokkakuvassa 1948 – 49 kädet lepoasennossa. Nämä silmät eivät unohdu. Oikealla Selfie vuodelta 2010 (pronssia). Käsiin on tullut eloa. Tuija on tehnyt veistoksia yli 30 vuotta kipsiin, betoniin, hopeaan ja pronssiin. Viimeksi näyttely oli Lapissa parhaaseen ruska-aikaan viime syksyllä jolloin kuvaan mukaan oli tullut myös poronsarven veistäminen. Tervetuloa virtuaaliseen jälkinäyttelyyn te jotka ette ehtineet käydä siellä. Lisäksi tulee kuvia varhaisemmasta näyttelystä Helsingin Lasipalatsissa vuonna 2011. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.

Taiteilija Lapin näyttelytilassa pienoisveistostensa keskellä.

Kärppä, poronsarvi 2014

Kiillotetut korot, pronssi 2014

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelokas, pronssi 2013

Rannalla, pronssi 2012

Kolmen lapsen äiti, pronssi 2011

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Tunturikiitäjä ja poroballerina, poronsarvea 2013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuijan arkkitehtiura eteni 10 vuoden jaksoissa. Ensin toisten toimistoissa ja sitten omassa toimistossa. Lopuksi Helsingin opetusvirastossa tilaajarakennuttajana. Hän on seurannut isänsä, arkkitehti Viljo Myyrinmaan jälkiä. Viljo suunnitteli kouluja eri puolille Suomea ja on tehnyt harrastuksena lukemattomia veistoksia – vähän isompia kuin mitä Tuija tekee. Mieliinpainuva hetki oli kun sain haastatella tätä sotiemme veteraania vähän ennen hänen kuolemaansa. Viljo halusi välttämättä soittaa minulle pianolla kappaleen ”Eldanka järven jää” samalla kun hän lauloi. Komea bassobaritonin ääni kaikui hyvin veteraanin  itse suunnittelemassa ja rakentamassa rintamamiestalossa Lauttasaaressa. Leveällä ikkunalaudalla ja takan päällä oli kuulijoina lisäkseni koko joukko veistettyjä rintakuvia. Bongasin sieltä myös Tuijan pään. Tytär seuraa isänsä jälkiä myös siinä, että hänkin asuu suunnittelmassaan omakotitalossa Espoossa.

Aploodit Tuijalle hienoista veistoksista – tähänastisista! Sillä mitähän mahtaa vielä olla tulossa, kun taiteiljatar on ottanut ohjelmaan myös marmorin veistämisen ja käynyt tämän jalon kiven käsittelykurssin Carrarassa Italiassa marmorilouhosten pölyn keskellä.

 miete 27

hankkimani itämainen matto
osoittautui lentäväksi
siksi en enää
lennä lentokoneella