BLOGI 4 4.8.2014
Esinäytös
Olen junassa matkalla ystäväni arkkitehti Erkki Elomaan kanssa Pyhäjoelle vuonna 1975. Muistuu mieleen rakennustaiteen historian professorini Nils Erik Wickbergin toteamus 14 vuotta aikaisemmin
Wickberg rakasti barokin pikkukirkkoja. Hänen unelmansa oli saada toteuttaa kirkko tradition hengessä modernein keinoin. Tämä on myös usean muun arkkitehdin unelma vaikka moni ei edes kuulu kirkkoon tai on vain muuten ateisti. Saa vähän vapaammin leikkiä muodoilla. Nisse osallistui moniin kirkkokilpailuihin. Ei tärpännyt.
Ei tärpännyt ennustuksissakaan. Onneksi. Vuodesta 1961 Suomessa on palanut vain 30 kirkkoa. Tosin tuhopolttoyrityksiä on ollut viitisentoista. Kaiken kaikkiaan Suomessa on palanut yli 3oo kirkkoa. Nissen ennustus otti tulta Pyhäjoella. Engelin kirkko paloi salamaniskusta kesäyönä 1974. Korvaamaton vahinko. Se oli ehkä parhaiten säilynyt kaikista C. L. Engelin puurakennuksista.
Julistettiin kilpailu uudesta kirkosta. Olin Ekin kanssa menossa tutustumaan paikkaan.
Betonia
Asetelma oli mielenkiintoinen. Ekillä oli alla voitto Järvenpään kirkkokilpailussa. Kirkko valmistui vuonna 1968.
Arkkitehtuuriltaan kirkko edustaa aikansa betonirakentamista. Pelkistettynä ja puhdaslinjaisena se ei jätä kirkossa kävijää välinpäitämättömäksi.
Näin seurakunnan sivuilla. Taidatkos sen selkeämmin sanoa. Suomeksi: kaikki eivät tykänneet tästä betonbunkkerista, mutta arkkitehtien keskuudessa se sai kiitosta ja kehuja. Interiöörissä on samaa lämpöä ja kodikkuutta kuin Erik Bryggmanin kuuluisassa Turun Ylösnousemuskappelissa vuodelta 1941. Tämä on ollut myös Erkki Elomaan esikuva.
Lasia
Minulla taas oli alla (yhdessä Jouko Koskisen ja Timo Vormalan kanssa) voitto Kouvolan keskuskirkon suunnittelukilpailussa 1971. Ehdotuksemme edusti aikansa lasiarkkitehtuuria. Tai aikaansa edellä olevaa – ainakin Suomessa.
Sisäperspektiivi sisääntulosuunnasta. Sali istuimineen sekä alttarin paikka ym. asetelmat ovat muunneltavissa, Oikealla avutuu täyskorkea lasiseinä sisäpihan puutarhaan.
Se oli puhtaaksiviljelty läpinäkyvä lasilaatikko antiikin temppeli ja Mies van der Rohen klassikot ihanteena. Ajatuksena oli myös peräänkuuluttaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kirkon imagoon ja toimintaan. Konstruktöörinä oli Matti Ollila. Meitä ei kutsuttu edes neuvotteluihin. Ilmeisesti saatiin selville, että emme kuuluneet kirkkoon. Työn saivat kilpailussa toisen palkinnon voittaneet Jaakko ja Kaarina Laapotti. Jaska oli jo tunnettu nimi kaksi vuotta aikaisemmin valmistuneen Lauritsalan kirkkon suunnittelijana yhdessä Toivo Korhosen kanssa. Sekin oli kilpailuvoitto.
Avustajana Laapoteilla Kouvolan kilpailussa oli mm. Markku Komonen, sittemmin professori ja monissa kilpailuissa palkittu. Kouvolan kirkko valmistui 1977. Lasilaatikkohan siitäkin tavallaan tuli. Mutta ei niin läpinäkyvä ja kevyt kuin meidän. En ole käynyt paikan päällä ennen kilpailua enkä sen jälkeenkään. Siksi on paha mennä sanomaan kirkosta mitään lopullista. Ulkoapäin se näyttää ladolta jonka edessä on rehusiilo. Sisältä se voi olla vaikka kuinka nätti. Virallinen totuus virallisine kuvineen ilmoitetaan seurakunnan sivuilla:
Kouvolan keskustakirkko edustaa modernia konstruktiiviset rakennusosat näkyville jättävää arkkitehtuuria
Kouvolan kirkko
Kouvolan kirkko sisältä
_
_
_
_
_
_
Kolmas lasilaatikko syntyi myös Kouvolan seurakuntaan jo vuonna 1972. Sakari Aartelon Lepolan siunauskappeli. Saku oli tuomarina Kouvolan kilpailussa ja valitsi meidät voittajiksi. Kun oli käynyt selväksi, että emme saa suunnittelutoimeksiantoa, kysyi Saku Timo Vormalalta olisiko meillä mitään sitä vastaan, että hän käyttäisi ideaamme Lepolan siunaskappelissa, josta hän puolestaan oli saanut toimeksiannon. – Siitä vaan, vastasi Timo, sehän on rautakauppatavaraa.
Seurakunta ei mainosta siunauskappelia millään tavalla. Ikäänkuin sitä ei olisi olemassakaan. Mutta oli se siellä ainakin vielä pari vuotta sitten. Tämän todistaa kouvolalaisen blogistin kommentti ja kuvia 21.5.2011
Joskus minusta rumalta näyttänyt kappeli näytti nyt ihan kauniilta
Mitä sanoikaan opettajani professori Aarno Ruusuvuori
Erkki Elomaa tiennäyttäjänä
En muista tekikö Eki oman ehdotuksen Pyhäjoen kirkkokilpailuun niinkuin aikoi. Eikä sitä enää saa selville. Erakoitunut Erkki Elomaa kuoli 1989. Siunaus oli arkkitehdin omassa Järvenpään kirkossa. Arkun ääressä sopersin Corbun kuuluisat sanat, joiden tiesin olleen Ekin tienviittana Järvenpään kirkon suunnittelussa
Arkkitehtuuri on valon leikkiä tilassa
Intiimissä muistotilaisuudessa akteemikko Juha Leiviskä soitti Bachia pianolla tapansa mukaan. Muistopuheessaan hän paljasti liikuttavan totuuden
Aikamoinen kunnianosoitus kansainvälistä mainetta saavuttaneelta akateemikolta, joka on suunnitellut useita upeita kirkkoja Suomeen. Hänen ratkaisunsa kirkon muoto-ongelmaan on irrallisten pystytasojen veistoksellinen leikki suorakulmaisessa koordinaatistossa. Vaakatasot säestävät. Valo siilautuu elegantisti kaikkialta väleistä ja yhtyy leikkiin. Yksinkertaista symboliikkaa tämäkin. Ristin pysty- ja vaakatasot kertautuvat. Sisätila soi ja häipyy loputtomasti eri suuntiin kuin Bachin fuuga muunnelmineen. Juhan kirkkosalit ovat tietenkin myös hyviä ja paljon käytettyjä konserttisaleja. Flyygelille on aina varattu näkyvä ja kuuluva paikka. Kelpaa akateemikonkin esiintyä kirkkonsa vihkijäisissä.
Kunnianosoituksiin yhtyy
Hullu arkkitehti
Miete 4 On turha pohtia mitä ihmiset ajattelevat tai mikä on heidän tekojensa motiivi Tiedän vain mitä itse ajattelen ja senkin hyvin huonosti
Hullu arkkitehti 
Kiitokset, Sinä, Pentti Murole ja Tarja Nurmi tuotte paljon lisää meidän vanhusten arkkitehtuurimuistitietouteen. Heikki Tegelman
Arkkitehtuurikilpailuihin liittyvät käytännöt ja kiemurat tarvitsevat varmaan vielä paljon kehittämistä ja tuulettamista. Blogikirjoittelu saattaakin olla luonteva tapa tuoda persoonallisesti ja värikkäästi esille omia mielipiteitään, ehkäpä niissä jonkinlaiset ylilyönnitkin sallittakoon. Olet rohkeasti tällaiseen hommaan uskaltautunut ja onnistunutkin varsin hyvin. Kokonaan ei kuitenkaan kannata hukata lähdekritiikkiä, silloin kun kirjoittaa tapauksista ja henkilöistä, joita ei omakohtaisesti tunne. Ihmettelenkin, mistä lähteestä olet osan tiedoistasi Teerenpeliä-juttuusi ottanut. Lieneekö blogisi alussa mainittu arkkitehtuurin muistihäiriö tai muu vauhtisokeus iskenyt. Johanneksen kirkon kilpailusta ja suunnittelun alkuvaiheista on toki olemassa varsin tuoretta ja vakavasti otettavaa tutkimustietoa, joka perustuu alkuperäiseen arkistoaineistoon, kuulopuheisiin ei tarvitse luottaa. Annat mielestäni kovin harhaanjohtavan kuvan itse kilpailusta ja varsinkin arkkitehti Melanderin toiminnasta sen yhteydessä. Siihenkään aikaan ei kilpailun tekijä tietenkään voinut ollut tuomaroimassa itse kilpailua. Koitos ratkesi tosin varsin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Arkkitehtituomareiksi kilpailuun valitsi kirkkoneuvosto vuonna 1879 arkkitehdit G.Wileniuksen, F.A.Sjöströmin ja Th. Höjerin. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan lopulta osallistunut kilpailulautakunnan työskentelyyn, vaan hänet korvasi varamieheksi nimetty Th. Decker. Syyksi otaksutaan, että Höjer päätti tehdä kilpailun ja halusi jäävätä itsensä. Osanotto jäi kuitenkin pieneksi, vain pari ehdotusta tuli määräaikaan mennessä. Myöhästyneinä saapui lisäksi kaksi ehdotusta. Palkintolautakunta ei katsonut ajoissa tulleista ehdotuksista yhtään palkitsemisen arvoiseksi, vaikka esittikin Saksasta tulleen ehdotuksen tekijälle tunnustuspalkintoa. Lautakunta tutustui vielä myöhästyneisiin ehdotuksiin ja totesi, että toinen niistä olisi ansioittensa puolesta ollut selvä voittaja. Itse asiassa kysymyksessä oli kolme samaan perusratkaisuun liittyvää vaihtoehtoa. Lautakunta esittikin ehdotusten ostamista tekijältä. Kun nimikuori avattiin, tekijäksi osoittautui tukholmalainen F.A.Melander. Myöhemmin Melander pystyi vielä kiistattomasti osoittamaan, että hän oli lähettänyt ehdotuksen hyvissä ajoin ennen määräaikaa, ja myöhästymisen oli aiheuttanut hidas postinkulku. Melander kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen hänet julistettiin voittajaksi ja hän sai 1.palkinnon suuruisen palkintosumman. Mielestäni Melander toimi tilanteessa näin ollen aivan asiallisesti. Myös palkintolautakunnan ratkaisua voidaan pitää reiluna, periaatteessa melkeinpä nykyisten kilpailusääntöjen mukaisena. Varsinainen nokittelu alkoi vasta edellä mainitun ratkaisun jälkeen. Etenkin suomalaisarkkitehdit arvostelivat ehdotusta varsin kärkevästi ja löysivät siitä monenlaisia puutteita. Eräät arvostelijat tahtoivat kokonaan vesittää koko kilpailun. Tuntuu jotenkin tutulta! Mitään jatkokilpailua ei kuitenkaan käyty, mutta Melander sai vielä kehitellä ehdotusta tilaajan toivomaan suuntaan. Lopulta kirkkoneuvosto hyväksyi piirustukset, jotka senaatti vahvisti vuonna 1885. Kirkosta tuli näyttävä ja kelpo kirkko, kuten itsekin totesit, vaikkakaan ei kovin omaperäinen. Lopputulos ei kuitenkaan yhtään häpeä suomalaisten arkkitehtien saman aikaan suunnittelemien kirkkojen rinnalla.
Vihjeeksi kirjallisuutta:
Heikki Nuutinen: Johanneksen kirkko 100 vuotta, 1991
Eeva Maija Viljo: Theodor Höjer, 1985
Joakim Hansson: Svenska arkitekters verksamhet i Finland 1870-1920, 1998
Rakentavasti
Kalevi Saanilahti
Yhdyn Heikki Tegelmanin kiitoksiin. Sitä mukaa kun tuotoksemme nykyään ehtivät kadota jo omana aikanamme, nämä muistelot voivat edes hiukan lohduttaa. Ilpon maininta ettet käynyt paikan päällä edes ennen kilpailua oudoksutti.
Terveisin Yki Sahlstedt
Kiitos kommentista Yki. Monilla kilpailijoilla on salaisia reseptejä, joilla kuvitellaan pärjättävän. Esimerkiksi ettei pidä koskaan käydä kilpailupaikalla tai edes lukea kilpailuohjelmaa ennen kuin tekee ehdotuksen. Kuulun niihin, jotka ylensä aina käyvät kilpailupaikalla ja lukevat myös ohjelman jotenkuten.
Terveisin Ilpo