Blogi 5 11.8.2014
Päin mäntyä
Pyhäjoen kirkkokilpailuun 1975 tuli 161 ehdotusta. Enemmän kuin mihinkään kirkkokilpailuun Suomessa aikaisemmin. Arkkitehdit innostuivat. Nyt saa revittäää vapaasti. Muistaakseni sijoituin kunniakkaasti alaluokkaan ehdotuksellani, josta annan kuvien puhua (kuvat voi suurentaa klikkaamalla ellei toisin mainita):
Ovaalin muotoinen ristikirkko sijoittuu akselisommitelmassa seurakuntarakennusten muodostaman pihan perälle.
Oikeassa ylänurkassa näkyy palaneen kirkon kivisokkeli, jonka esitin säilytettäväksi muistopuutarhana.
Seinävaatteet (raanut) on piirretty vanhojen perinteisten mallien mukaan.
Paluu menneisyyteen
Keuruun vanhan kirkon rakensi ja suunnitteli mestari Antti Hakola. Valmistumisvuosi 1759. Ei voi suurentaa.
Esikuviani olivat Keuruun ja Petäjäveden vanhat puukirkot. Viimemainittu Jaakko Leppäsen suunnittelema ja rakentama kirkko valmistui 1764 ja valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi 1994.
Tein oman projektin yksin kuten muutkin 30 viimeistä kilpailuani. Arkkitehtilehden maaseutu-numerossa 1980 projektistani on julkaistu mustavalkoinen perspektiivikuva ja alla oleva kuvateksti artikkelini Maaseutu piirustuslaudalla yhteydessä.
Yritys elvyttää perinnettä nyky-ympäristöön. Uusi kirkko muodostaa jo osaksi olemassaolevien seurakuntarakennusten kanssa kiinteän sommitelman kirkkopihan ympärille. Yhdistävän aiheena on sama kattokaltevuus ja samat materiaalit. Perinteinen muoto ja yksinkertainen rakennustekniikka antavat mahdollisuuden toteuttaa suunnitelma suureksi osaksi seurakuntalaisten omin voimin. Myös kirkkotekstiilit (raanut) ja huonekalut voidaan voidaan tehdä itse vanhojen paikallisten mallien mukaan. Näin kirkko voi kasvaa ympäristöstä ja sen ihmisistä kodikkaaksi ja omaleimaiseksi käyttörakennukseksi.
Aikaisemmin ei ole julkaistu kuvia pienoismallista eikä värikuvia ehdotuksesta. Ne lienee nähnyt lisäkseni vain kilpailun palkintolautakunta. Tosin minulla on hämärä muistikuva, että olisin ollut yleisön suosikki. Joten ehkä kaikki ehdotukset olivat esillä Pyhäjoella jollain tapaa. Joka tapauksessa ehdotustani ei enää voi nähdä. Olen hävittänyt planssit ja pienoismallin.
Lopuksi täytyy tunnusta, etten ehdotusta tehdessäni kuulunut kirkkoon. Toimeksiannon saaminen ja projektin toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista kuten blogissani numero 8 (julkaistaan 1.9.) vakuuttavasti osoitetaan.
Kymenlaakson puukirkot
Keski-Suomen kuuluisia puukirkkoja vanhempia ja vähemmän tunnettuja ovat Kymenlaakson kaksi perinteistä ristikirkkoa Iitissä ja Elimäellä. Ne ovat Suomen vanhimmat yhä ympärivuotisessa käytössä olevat puukirkot.
Iitin kirkko valmistui 1693 rakennusmestarina Taavi Juhonpoika
Elimäen vuonna 1638 valmistunut pitkäkirkko laajennettiin ristikirkoksi 1678 rakentajamestarina Petter Loman
Iitin kirkko on ollut punainen ainakin 1800-luvun alusta lähtien. Väri tunnetaan nimellä ”iitinpunainen”.
Paluu tulevaisuuteen
Neljänkymmenen vuoden ajan minua on vähän hävettänyt kilpailuehdotukseni Pyhäjoelle. Mitäs nyt piti mennä tekemään jotain näin naiivia! Otettuani esiin vanhat valokuvat tulen kuitenkin iloiseksi. Erityisesti minua ilahduttaa kolme seikkaa.
1. Puurakentaminen tekee taas paluuta kirkkorakentamiseen. Siitä enemmän blogissani nro 7, joka julkaistaan 25.8.
2. Tyrvään Pyhän Olavin kivikirkko valmistui 1516. Sen katto ja sisätilat paloivat tuhopoltossa 1997. Seurakuntalaiset rakensivat ne talkoilla uudestaan. Sisätilaa koristavat Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen maalaukset ovat tehneet kirkosta nähtävyyden ja yleisön suosikin.
Yllä näkymä kirkon takaseinään päin. Parvikaiteiden maalaukset Lavosen. Oikealla näkymä alttariosaan. Maalaukset Rauhalan.
Taiteilijoiden maalaukset edustavat tarkoituksella hyvin erilaista tyyliä.
Tyrvään kirkossa sisääntulijoita tervehtivät ”seinille maalatut pirut” keskiaikaisten kivikirkkojen kalkkimaalausten tavoin. Lavosen ekspressionistinen ja karkea tyyli sopii hyvin kuvaamaan viimeistä tuomiota sekä myös apostoleita ja Kristuksen kärsimystietä.
Peremmällä kirkossa odottaa alttarin ja saarnastuolin paratiisi ja luomiskertomus. Hillityt värit sekä tasapainoiset ornamentaaliset symbolit huokuvat rauhaa ála Rauhala.
Tulee mieleen ystäväni arkkitehti Jouko Koskisen toteamus menneisyydestä
Kuva Simo Rista 1970. Takana luurailee tuleva elokuvaohjaaja Lauri Törhönen.
3. Mutta eniten minua kuitenkin ilahduttaa professori Juhani Pallasmaan lausunto 18.6.2014 pidetyn filmi-illan yhteydessä
Hyvä Jussi! Ehkä jälleen tapaamme samalla polulla, toivoo
Hullu arkkitehti
Miete 5 tein ihmiskokeen jättäydyin viimeiseksi toivoen tulevani ensimmäiseksi Jäinkin pysyvästi viimeiseksi tämä ei ole hassumpaa olen hyvässä seurassa en ole ensimmäinen enkä viimeinen joka jää viimeiseksi
Hullu arkkitehti 