BLOGI 137 28.8.2017
Strangers in paradise
Kevät lintukoto-saarella näytti lupaavalta. Hyvin kotoutunut maahanmuuttaja Cygnus Olor oli jo viidennen kerran tehnyt komen pesäkeon saareen ja jonkin verran kesyyntynyt. Valokuvaaminen ei häirinnyt sitä.
Tämä vieraslaji pesi ensimmäisen kerran Suomessa Ahvenanmaalla 1934. Nyt maassamme on noin 10 000 paria kyhmyjoutsenia. Pesintä saaressa tänä vuonna tuotti neljä poikasta. Selvisi myös miksi joutsenilla on usein juuri tuo määrä lapsia. Koska en ehtinyt ottaa perhepotrettia kameralla siipien suojassa olevista pienokaisista, oli maalattava kuva:
Kuva jota ei otettu. Maalauksen nimi on ”Vastavirran kiiski” (oikeassa alareunassa).
Joutsenbeibit ovat sen verran isoja, että yhden siiven alle mahtuu vain yksi poikanen. Kuvasta selviää myös, että isokoskelot onnistuivat pesinnässään kahden pöntön avulla.
Isokoskelon perheidylliä
Toinen hyvin kotoutunut maahanmuuttaja saarellamme on Branta Leucopsis. Viitisen paria sai poikasia. Olen oppinut suhtautumaan hanhien ulostuskasoihin myönteisesti. Saaren kuvernöörinä hoidan myös ”kakkapoliisin” virkaa. Eli kerään kotiharjalla ja kihvelillä tuotokset käytettäväksi saaren metsikön lannoitukseen. Tänä vuonna saalis oli kymmenisen ämpärillistä. Valkoposkihanhi pesi maassamme ensimmäistä kertaa vuonna 1981 Inkoossa. Laji on levinnyt räjähdysmäisesti. Viime vuonna Suomessa oleili jo 28 500 yksilöä.
Vanhan musiikin maestroja saarellamme keväisin ovat kuitenkin kalalokki (20 paria) ja lapintiira (12 paria). Näytti lupaavalta. Veneemme laituripaikka on lokkiyhdyskunnan keskellä ja sen näköinen aluksen komentosilta olikin:
Kurkistetaanpa vielä ohjauspulpetin alle:
Ihan niinkuin joku lintu olis lentänyt bensakanisterien takaa ulos!
Joo – siellähän on västäräkin pesä paperiservietin vieressä ja neljä munaa pesässä. Koska emot eivät seuranneet liikkuvaa venettä, joutui saaren pormestari asettamaan yhteysaluksellemme neljäksi viikoksi ankarat käyttörajoitukset. Se kannatti ja tuloksena oli neljä lentokykyistä poikasta.
Faunan lisäksi sateinen kesä kukoistutti myös flooraa soutuvenessämme.
Onneksi ei tarvinnut asettaa käyttörajoituksia. Kasvia en ole vielä pystynyt tunnistamaan. Kuka tietää? Tietokilpailu jatkuu: Kuka tunnistaa seuraavan keväällä kukkivan kasvin?
Vihje. Se on runsaslukuisin ja kookkain saaren kasveista. Oikein: Männynoksahan se siinä. Vielä floorassa viipyilläksemme voin mainita, että aikaisin keväällä istutin saaren poikki kulkevaan ruovikkovalliin viisitoista jääkaapista löytynyttä itänyttä perunaa.
Mutta ei lintukoto ole niin auvoista kuin miltä näyttää. Alkoi löytyä rikottuja munan kuoria. Rauhoitetulla saarella toimii tietysti myös suojelupoliisi. Paljastui terrori-epäily: Ruovikkovalliin istutetut perunat oli kaivettu ylös ja hävinneet ilmeisesti parempiin suihin. Syynä voi olla vain hyvänenäinen maahanmuuttaja Nyctereutes Procyonoides. Tämä vieraslaji havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran Keuruulla 1949. Nykyisin maassamme oleilee yli puoli miljoonaa supikoiraa!
Mutta ei tässä kaikki. Nököhavaintona iltahämärissä paljastui toinenkin maahanmuuttaja: Neovison Vison. Tämä vieraslaji havaittiin ensimmäisen kerran Suomen luonnossa juuri Kymenlaakson alueella 1932. Villiminkki kuuluu riistaeläimiin ja sitä saalistetaan vuosittain yli 50 000 yksilöä.
Nämä kaksi hyvin uivaa, tummaa terroristia eivät piittaa rauhoitussäännöistä ja tekivät selvää jälkeä lokkien ja tiirojen pesistä. Yksikään poikanen ei selviytynyt. Katastrofi! Parhaimpina vuosina saaresta on tullut nelisenkymmentä lentokykyistä lokin poikasta.
Saaren rikospoliisi ryhtyi toimenpitesiin. Supiloukku viritettiin ja syötiksi kovaksi keitettyjä häkkikananmunia. Ei tarvitse olla vapaiden kanojen tai luomukanojen munia eikä edes virikehäkkimunia.
Metsästys tuotti tulosta:
Saaliiksi tuli kaksi supia – yksi aikuinen ja yksi poikanen (kuvassa). Kolmenkymmen vuoden aikana tähän loukkuun on saatu 26 supia. Ja ettei tämä menisi vallan rasismiksi täytyy paljastaa, että yllätykseksi loukkuun käveli kuusi täysin kotoperäistä terroristia.
Siitäs saitte munavarkaat! Useitakin minkkiloukkujakin oli viritetty, mutta yhtäkään rosvoa ei ole saatu satimeen toistaiseksi.
Korkeimman luokan terrorismiuhka on edelleen voimassa saarellamme. Eikä syyttä – tämä mustien maahanmuuttajien lauma on jo vallannut naapurisaaren 200 metrin päässä:
Kysymyksessä on Phalacrocorax Carbo. Merimetso palasi Suomeen pesimään 1996. Nyt pareja on jo ainakin 24 000.
Osasuurennus edellisestä kuvasta
Luonto toimii lakiensa mukaisesti eikä piittaa ihmisten laeista. Luonto on toisaalta julma ja toisaalta äärettömän kaunis kuten ihminenkin osana luontoa. Lopulta luonto kuitenkin voittaa ja se saa sanoa viimeisen sanan tässäkin jutussa.
Hullu arkkitehti
MIETE 131 AINOA ASIA JOHON EI VOI PETTYÄ ON USKO TUONPUOLEISEEN JOS SITÄ EI OLE EI ENÄÄ KYKENE PETTYMÄÄN JOS SE ON NIIN SIINÄ SITÄ OLLAAN
Hullu arkkitehti 
Iso kiitos näistä kiinnostavista ja hauskoista retkistä meren saareen! Tämäkin luontoreissu oli niin vinkeä, että tekee mieli jakaa tätä iloa. Laitoin sen FB-sivulleni linkattavaksi.
Kerro vielä – kuinka sitten päästit supit päiviltä? Vai kävelytitkö naapurisaareen?
Supit on kaikki ammuttu, yhteensä 26 kpl parinkymmenen vuoden aikana.