BLOGI 140 9.2.2018
Terveisiä Pikkuparlamentista. Siellä oli 7.2. hieno seminaari Maapallon tulevaisuus – metsien merkitys ilmastonmuutoksessa. Niin hieno, että teki mieli huutaa bravo usean esityksen jälkeen. Ei puutunut peffa 2,5 tunnin aikana. Paikalla eduskunnan lisärakennuksen lämpiössä oli viitisenkymmentä maailmanparantajaa, joista seitsemän hengen iskujoukko piti oman alustuksensa. Lupasin eräälle kollegalle raportoida tilaisuudesta. Tässä:
Kiire
Tarttis tehdä jotain nopeasti – oli maailmalopun saarnaajan Eero Paloheimon viesti. Tekniikan tohtori, professori latasi valotaululle tylyt numerot. Maailman väkiluku nyt 7,6 miljardia, joista yli puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Vuonna 2100 asukkaita 11 miljardia, joista köyhyysrajan alapuolella lähes saman verran kuin asukkaita nyt. Resurssit jo käytetty. Maapallo voi elättää kestävällä tavalla vain 4 miljardia ihmistä. Tähän päästään asteittain rajoittamalla lapsiluku maailmalaajuisesti kahteen. Asenteita täytyy muuttaa. Heti! Muuten uhkaa tuho.
Hiiliepätasapainopommi
Metsänhoitotieteen dosentti Veli Pohjosen numerot olivat puolestaan 550 ja 850 miljardia tonnia hiilidioksidia. Vanhoina hyvinä aikoina ilmakehässä 550 ja metsissä 850. Nyt päinvastainen. Ei hyvä. Maapallo lämpenee ja aavikoituu. Ainoa keino pelastautua on istuttaa valtavasti metsiä kaikkialle. Puiden rungot, oksat ja juuret sitovat hiilidioksidia.
Vihreä Sahara
Desert irrigation.
Liikennegurupappa, ”Duracell”-tilastohimobloggaaja, professori Pentti Murole esitteli keinot ja laskelmat Saharan metsittämiseksi. Aluksi pumpataan syvältä pohjavettä kasteluun. Lisäksi merivettä, josta suola poistetaan. Kallista, mutta mahdollista. Hyvään alkuun päästäisiin jos maailman sotavarustelurahat käytettäisiin kasteludivisioonien mobilisoimiseen.
Naiset ja tytöt pelastavat maailman
Ympärisöfilosofian dosentti Leena Vilkka (Helsingin nuorten naisten kristillinen yhdistys) toi esiin jo mantraksi muodostuneen naisnäkökulman ja korosti metsien biodiversiteetin tärkeyttä sekä terveys- ja mielihyvämerkitystä. Avohakkuut kiellettävä.
Öljyfirmat istuttavat metsää Saharaan
Hämmästyttävä otsikko! Miten tähän on tultu. St 1 OY:n hallituksen puheenjotaja Mika Aaltonen valisti: Johtuu siitä, että öljyteollisuus on sitoutunut käyttämään tietyn kiintiön biopolttoaineita. Kallista! Parempi maapallolle olisi jos firmat käyttävät nämä rahat metsien istuttamiseen. Pilottihanke on käynnissä Algeriassa.
Mika puolestaan hämmästeli sitä, että lehdistössä iloittiin siitä, kun Helsinki-Vantaan lentokentän matkustajamäärä ylitti 17 miljoonaa viime vuonna. Olisi pitänyt itkeä. Lentäminen kuluttaa valtavasti kaikkein kalleinta polttoainetta ja saastuttaa maapalloa. Joku sanoi, että pitäisi kieltää alle 1000 km lentomatkat.
Pitäisi valmistaa vain sellaisia henkilöautoja, jotka pääsevät korkeintaan 120 km/h. Tämä säästää valtavasti polttoainemenoja ja moottorien raaka-aineita sekä vähentää liikennenonnettomuuksia.
Energian kulutus kasvaa jatkuvasti. ”Vippaskonstit” kuten päästökaupat, bioenergia, aurinko- ja tuulivoima eivät riitä alkuunkaan, jos maapallo halutaan pelastaa. Öljypohjiaset muovit kiellettävä pakkausteollisuudessa ja vähennettävä niiden käyttöä elektronisissa laitteissa.
Esivalta panee kortensa kekoon
Kosonen, Hanna kesk
Keskustan kansanedustaja FM Hanna Kosonen, yksi tilaisuuden järjestäjistä, tottunut metsässäliikkuja, hiihtosuunnistuksen nuorten maailmanmestari ylisti metsien merkitystä ja kertoi mitä toimenpiteitä hallituksella ja eduskunnalla on käynnissä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Hämmästelin työryhmien ja hyvien projektien määrää.
Suomi voi olla edelläkävijä. Meillähän on tietotaitoa metsistä ja eniten metsiä pinta-alaan nähden koko maailmassa.
Mistä rahat metsitykseen?
Arkkitehti Kari (”Kvick”) Silfverberg, oman pienmetsän hoitaja, kertoi mitä maailmanlaajuista rahoitusta metsitysprojekteihin on saatu. Taululla näkyi kaiken maailman kymmenien rahoitustahojen ainakin minulle tuntemattomat nimilyhenteet. Olihan siinä monella kukkarolla käyty mutta saalis tarpeeseen nähden melko mitätön eikä lainkaan maailman sotilasmäärahojen tasolla. Vieressäni istunut arkkitehti Pertti Solla kuiskasi, että veroparatiiseissa olisi valtavasti rahaa, jota voitaisiin käyttää ihmiskunnan hyödyksi.
Loppupyykki
Ihmettelin vähän ettei lainkaan puututtu jatkuvan kasvun periaatteeseen, joka näyttää olevan koko nykymaailman yhteinen falski taikajuoma. Jos maapallo halutaan pelastaa niin siitähän pitää ensimmäiseksi luopua. Resurssit on loppuun käytetty. Yhteiskunnan varainhankinta ja esim. vanhustenhoito maailmanlaajusesti on järjestettävä muulla tavoin kuin synnyttämällä lisää ihmisiä tai tuomalla niitä maahan. Väestörajoitukset voitaisiin Suomessakin aloittaa siten, että kolmannesta lapsesta ei enää makseta lapsilisää vaan sakkoa.
Rankkoja toimenpitetä tarvitaan. Voi keksiä kaikenlaisia yleisä keinoja, kuten vaimoni ehdottama charter-lentojen kielto. Varmin tapa on kuitenkin aloittaa maailmanparannus omasta itsestään.
Välineet ovat olemassa millä maapallon tuhoutuminen voidaan estää. ”Me osataan tää, mutta me ei haluta tätä”. Vielä. Tänään radiossa kuuntelin sijoitusneuvojien vinkkejä. Ehdotettiin pitkäaikaisten rahastosijoitusten tekemista tulevia polvia varten. Parasta tuleville polville mielestäni kuitenkin on, että nämä vanhempien ja isovanhempien antamat sijoitusrahat käytetään metsien istuttamiseen ja hoitoon.
Ihmisellä on synnynnäinen ominaisuus vastustaa kaikkia muutoksia. Muutosvastarinta ja torjunta kuuluvat psyykkisen minämme vakiovarusteisiin. Ehkä ihmiskunta edistyy vain katastrofien kautta. Pelkään, että niitä on tulossa. Mutta toisaalta haluan vielä elää sen verran, että tulevaisuuden esirippu raottuisi vähän enemmän.
Hullu arkkitehti
P.S. Kirjoitin tämän raportin ulkomuistista ilman seminaarissa tehtyjä muistiinpanoja. Virheitä ja väärinymmärryksiä voi olla varsinkin niiden isojen lukujen kohdalla, joissa on enemmän kuin yhdeksän nollaa. Seminaarista on tulossa YouTube video.
Hullu arkkitehti 
Kiitos yhteenvedosta! Toimin siis tilaisuuden järjestäjänä ja juontajana ja avauspuheenvuorossani toin esiin luonnon hyväksikäytön ongelman, jota juontuu syvälle juurtuneesta ajattelutavasta nähdä luonto raaka-ainevarastona, joka on ihmiskuntaa varten. Dualistisessa ajattelussa ihminen vs. luonto luonnolla on pelkkä välinearvo ihmistä varten. Hierarkkinen ajattelu asettaa ihmisen luonnon yläpuolelle antaen ihmiskunnalle hallitsijavallan hyväksikäyttää luontoa luonnonvarana loputtomasti. Tarvitaan siis ajattelutavan muutos, dualistisen ja hierarkkisen ajattelun sijaan tulee nähdä luomakunnan kokonaisuus ja ihmisen asema siinä viljelijänä ja varjelijana. Tarvitaan uutta syväekologista tilanhoitajaetiikkaa, joka näkee näkyvien pintaongelmien takana länsimaisen ajattelutavan turmiollisuuden ja kyvyttömyyden ratkaista aikamme perustavanlaatuisia ongelmia kuten väestöräjähdystä, ympäristö-, ilmasto- ja pakolaiskatastrofeja. Tarvitaan siis perustavanlaatuinen ajattelurakenteinen muutos, jossa luomakunnan monimuotoisuudella on yhdenvertainen asema, jossa ihmisellä ei ole oikeutta hyväksikäyttää luonnonvaroja omiin loputtomiin kulutustarpeisiinsa, tarvitaan luomakunnan arvostusta ja kunnioitusta.
kiitos
Hieno tiivistys seminaarista ja muutenkin viisasta tekstiä! Oletko lukenut Yuval Noah Hararin kirjoja Sapiens ja Homo Deus? Niissä olisi ajattelemisen aihetta kaikille asioista päättäville, toki meille muillekin.
Kiitos kommentista!Homo Deus luettu.
Kiinnostava! kiitos
Mainio tiivistys! Kun mainitset vierusistujasi nimen ja muistelet hänen (minun) sanomaani, täsmentäisin
kuiskausyritystäni Ilpolle veroparatiiseista: Olin lukenut joulun 2016 jälkeen Thomas Pikettyn kirjan ”Pääoma 2000”, mutta täytenä taloustieteen pinta-amatöörina. Ymmärrykseni mukaan hän osoitti kirjassa, että verottamalla suhteellisen kevyesti maailmalla tuottoja hakevia mijjardeja, saataisiin maailman kaikki rahahuolet hoidettua.
Kun joulun 2017 jälkeen luin Sixten Korkmanin kirjan ”Globalisaatio koetuksella”, kirjoitin hänelle kiitoskirjeen selkeästä nykytilanteen kuvauksesta. Kirjan sivulla 72 Korkman kirjoittaa: ” On arvioitu, että kotimaan rajojen ulkopuolella omistettua rahoitusomaisuutta on maailmanlaajuisesti noin 10 000 miljardin dollarin edestä, josta neljännes on eurooppalaisten varoja. Merkittävä osa näistä varoista saaduista tuotoista on varsin matalan, jos minkään verotuksen kohteena”.
Toivoin saavani tunnustetulta taloustieteilijältä kannanoton Pikettyn ehdotuksiin ja kysyin Korkmanilta, miksi hän on siteerannut Pikettyä vain luokkayhteiskunnan paluulla uhkailevaksi. Sain Korkmanilta ystävällisen vastauksen, mutta Pikettyn hän ohitti kirjoittamalla: ”Muistaakseni jo Einstein sanoi, että politiikka on vaikeampaa kuin fysiikka.”
Näiden esimerkkien perusteella näyttäisi siltä, että kyllä rahaa olisi vaikka millä mitalla, kunhan vain voitaisiin yhteisesti ja maailmanlaajuisesti sopia siitä, miten ja mihin sitä käytettään.
Haranin Sapiens kirja, joka alkaa lupaavasti: Biologia, kemia, fysiikka ja evoluutioteoria lopettaa kuitenkin vain kysymykseen: Mitä me haluamme haluta? Homo Zeus taas esittää lopuksi kolme kaiken kattavaa projektia ja niiden johdannaisena kolme kysymystä – ei mitään arvioita siitä, miten tästä eteenpäin!
Eero Paloheimo on jo 1970-luvulta alkaen esittänyt kymmenessä kirjassaan lukemattomia käytännön ratkaisuja, miten voitaisiin, miten meidän tulisi edetä. Ne on jatkuvasti tuomittu utopioiksi, joilla ei ole toteuttamisen edellytyksiä. Näistä asioista ei edes haluttu kirjoitettavan – nyt neljännesvuosisata myöhemmin näillä asioilla voi kirjoitaa bestsellerietä, kuhan vain aloiottaa alkuräjähdyksestä 13.4 miljardia vuotta sitten ja osoittaa, mikä/mitkä päätökset/kehitysaskeleet olivat tulevaisuutemme kannalta vääriä.
Näin pinta-pinta-ekologina toteaisin, että jo 1970-luvulta alkaen minäkin olen vähissä kirjoituksissani kiinnittänyt ympäristökysymyksiin huomiota. Voimani tai paremminkin tahtotilani ei kuitenkaan ole koskaan riitänyt viemään minua syväelologian tasolle.
Tosi hyviä juttuja, antaa paljon ajattelemisen aihetta. Mutta miten saataisiin isot päättäjät ajattelemaan asioita muun kuin ainaisen kasvun kannalta. On todella korkea aika muuttaa suuntaa.
Kiitos Ilpo hyvästä yhteenvedosta ja näkemyksistä.
Jos puut, ekologia ja metsänhoito kiinnostavat, kannattaa investoida omaan isoon tai pieneen metsätilaan. Niitä on tarjolla eripuolilla Suomea ihan kohtuuhintaan – mökillä tai ilman (kts. esim. metsatilat.fi). Siinä oppii kaikenlaista, ja saa keholleen mukavaa hyötyliikuntaa. itse hankin oman metsätilani Pirkanmaalta (15 ha) vuonna 2001, ja olen sen jälkeen hoitanut sitä monimuotoisena hiilinielumetsänä – ja istuttanut sinne monenlaisia uusiakin puulajeja, mm. tammia, joiden terhoja löytyy syksyisin runsaasti pääkaupunkiseudun puistoista ja metsistä. Sitten kun jokin pätevä kansainvälinen organisaatio alkaa käynnistää varsinaista aavikkometsitystoimintaa, voinee sellaiseenkin kohdistaa omia tukitoimia.