BLOGI 125 16.1.2017
Asuntomme ikkunasta avautuu näköala itään Koirakivenniemenpuiston kautta Lauttasaarensalmelle.
Hurmaannun päivittäin tästä kotialttarimme triptyykistä.
Tätä reittiä kulkee suosittu ulkoiluraitti saaren ympäri.
Tervetuloa mukaan kanssani aamukäveleylle Koirakivenniemelle.
Lauttasaarensalmi, Koirakivenniemi ja Lauttasaarenselkä
Foto B.S.-A.
Lauttasaarensalmi on jäätymässä. Pakkasta on 18 astetta. Keskellä Salmisaaren puolella Alkon entinen upea pääkonttori. Sehän on kuin täyttä höyryä kulkeva valtamerilaiva taustalla nousevine voimalaitoksen savupiipuinen. Rakennusta suunnitteli aluksi Pauli Blomstedt. Hänen sairastutuaan järjestettiin vuonna 1935 kilpailu, johin kutsuttiin Alvar Aalto, Erkki Huttunen, Bertel Liljequist ja Väinö Vähäkallio. Suuttunut Eliel Saarinen lähetti kirjeen järjestäjille: ”Eikö vanha enää kelpaa” ja pääsi mukaan kisaan.
Kilpailun voitti Väinö Vähäkallio, jonka suunnittelema talo valmistui 1938. Katkeroituneiden kollegoiden mielestä Vähäkallio oli kopionut Huttusen ehdotusta. Ihmekös se, että aina olen luullut taloa Huttusen suunnittelmaksi. Rakennus on peruskorjattu oikeustaloksi (2004) suunnittelijana Tuomo Siitonen, joka on piirtänyt myös vasemmalla näkyvän Varman pääkonttorin. Tulen iloiseksi tästä Salmisaaren tiilisilhuetista. Siinä on rytmiä ja vaihtelua. Uusi ja vanha swengaavat hyvin yhteen.
Salmisaaren Tammasaaren alue (entinen Märholmen). Rakastan tätä näkymää. Tässä on elävää kontrapunktia ja melodia vaikka se onkin nykymusiikkia. Vasemmalla W.G.Palmqvistin suunnittelema komea Kaapelitehdas (1939 -1954). Keskellä Kai Wartiaisen HTC-talo (2001), josta pidän yhä enemmän. Satama-aiheiset punaiset konstruktiot toimivat kuten oli ajateltu poistuneen Jätkäsaaren sataman muistona.
Mutta eihän se satama kokonaan poistunut. Hiililaiva Eira purkaa lastiaan Salmisaaren maanalaiseen hiilivarastoon. Sen omat mustat ”hiilikädenjälki”-nosturit osoittavat ryhdikkäästi heil-tervehdyksen Jätkäsaaren uusimmalle tulokkaalle Clarion-hotellille (2016). Tässä ympäristössä Aki Davidssonin tuore luomus ei näytä ollenkaan pahalta. Keskellä Crusellin 173,5 metriä pitkä vinoköysisilta (2011) kaksoispyloneineen, joiden vaijereiden munaleikkuri katkaisee tylysti Johanneksen kirkon kaksoistornit, jotka ennen olivat tämän maiseman dominatit. Monelta taholta olen kuullut sanottavan, että eikö vähän vähemmän mahtipontinen silta olisi riittänyt pienveneiden alitusta varten.
Kuutamoilta Crusellin sillan ympäristössä Lauttasaaresta katsottuna. Kannatinpyloni vaihtaa yöväriä – tässä se on sininen – joskus punainen. Hotelli Clarioinin valaistu kaksoistorni jää pylonia matalammaksi (sen oikealla puolella) ja statistin osaan tässä silhuetissa. Vasemmalla kaapelitehdas – oikella Jätkäsaaren Saukonpaaden rantaa.
Mutta nyt aamukävely jatkuu. Nouseva talviaurinko valaisee rantaraitin. Toistaiseksi. Yleiskaavassa tämä on asuntovaltaista aluetta yli 1,8:n tehokkuudella.
Jätkäsaaren uhmakas 8-kerroksinen talomuuri hiipii koko ajan ulommas merta kohti täyttömaalla. Samalla Lauttasaarensalmi koko ajan kapenee.
Jätkäsaaren kärki, foto B.S.-A.
Näissä ja seuraavissa kuvissa tule iloiseksi siitä, ettei Jätkäsaaren silhuettia näy – kiitos jäätyvän meren huurun.
Jätkäsaaren keskiosaa, poistuneen sataman valaisintorneja on vielä alueella, oikealla väliaikainen betoniasema, Foto B.S.-A.
Jätkäsaari, Foto B.S.-A.
Ylläolevasta kuvasta tulee mieleen yhteiskoulun englanninkielen oppikirjan lause:” I was restored to my tranquil mind again looking at an enormous Turner on my mantelpiece”. Muistan selvästi kun 60 vuotta sitten päätin opetella ulkoa tämän lauseen sillä ajatuksella, että tulee vielä hetki jolloin voin siteerata sitä. Nyt hetki on tullut.
Näkymä Koirakivenniemen kärjestä kaakkoon. Aurinko nousee Jätkäsaaren täyttömaan uloimmasta kärjestä, joka peittää aikaisemman avoimen merinäköalan. Oikealla Pihlajasaari.
Koirakivenniemen kärki toivottaa nousevan auringon tervetulleeksi. Tutkimusten mukaan vain muutaman sekunninkin luonnonmaiseman näkeminen päivittäin lisää elämänhalua ja piristää mielialaa. Uskon sen.
Kirkasta valoa voi katsoa vain puun takaa. Yleiskaavan mukaan koko Koirakivenniemenpuisto on asuntovaltaista aluetta yli 1,8:n tehokkuudella.
Rantaraitti jatkuu ja Jätkäsaaren kaikkialla läsnä oleva painajaismainen silhuetti.
Foto B.S.-A.
Jäätyvän meren huuruista muodostunut alppivuoristo rantaraitilta etelään. Vasemmalla Jätkäsaaren täyttömaan kärki, keskellä Pihlajasaari, oikealla HSK:n venesataman itäkärki Vattunokka.
Lauttasaaren itärantaa, vasemmalla HSK:n satama.
Vanha tuttavamme ”ankkalammikko” Lohiapajanlahden (Pajalahden) venesataman aallonmurtajan kupeessa.
Maanalainen hulevesiputki laskee tähän ja pitää meren sulana 2o asteen pakkasessakin varsinkin kun sorsat koko ajan liikkuvat ja polkevat räpylöillään vettä.
Pakkanen kiristyy, jää lähestyy ja ryhmä tiivistyy. Kiitos seurasta sanovat sorsat ja
Hullu arkkitehti
MIETE 120 ENNEN LUULIN ETTÄ PITÄÄ OSATA ITSE TEHDÄ KAIKKI EIKÄ SAA PALJASTAA TIETÄMÄTTÖMYYTTÄÄN NYKYSIN VAHVUUTENI ON ETTEN TIEDÄ MITÄÄN JA SENKIN TIEDÄN HUONOSTI - MUTTA YRITÄN OTTAA SELVÄÄ
P.S.
Jätkäsaaren kantakaupunkimaista aluetta Lauttasaaresta nähtynä, Saukonpaasi, entisen Utternin saaren ja Vuosaareen siirtyneen sataman paikalla.
Yllä olevaa näkymää jäimme tällä kertaa vaille kiitos jäätyvän meren huurun. Kuvan asuintalojonon suunnittelijoina ovat maamme taitavimmat arkkitehdit. Silti en tule iloiseksi tästä. Näyttää enemmän rakennustuotannolta kuin rakennustaiteelta. Spontaanisti tulee mieleen, että rakennusten vaalea yleisväri olisi keventänyt tätä raskasta näkymää.
Jätkäsaaren havainnekuva, ksv. Tästä on vielä katsojaa lähinnä oleva runsas kolmannes Jätkäsaaren koko volyymista toteutumatta. Toden totta – eihän se satama sieltä mihinkään häivy.
Länsisataman yhä kasvava autolauttojen rekkaliikenne kulkee Jätkäsaaren asuntoalueen läpi vasemmalla näkyvän Crusellin sillan kautta Länsiväylälle ja kehä ykköselle. Ei hyvä! Raskaan liikenteenhän piti poistua kun satama siirrettiin Vuosaareen! Haluan nähdä Jätkäsaaren valmiina rantaraitteineen ja puuistutuksineen, jotta voin kommentoida lisää. Hyvä syy minulle elää vielä ainakin 10 vuotta.
Ksv, havinnekuva Hernesaaresta, 6000 asuntoa, 3500 työpaikkaa ja laiturit isoille ristelyaluksille. Osayleiskaava ei vielä ole saanut lainvoimaa.
Tai pidennetään aikajanaa vielä vähän. Haluan nähdä myös Hernesaaren, Kalasataman ja Keski-Pasilan valmiina. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu, kun vielä Hernesaaren liikenne sotkeutuu mukaan Ruoholahden ruuhkasumppuun. Mutta Koivusaarta en halua nähdä ”valmiina”. Minusta se on jo nyt valmis. Kaikki tämä voi tapahtua ennen kuin Helsingin uusi yleiskaava saa edes lainvoiman. Valistunut arvaus on, että vahvistuvasta yleiskaavasta jätetään kaikki kaupunkibulevardialueet pois. Toinen vaihtoehto on että yleiskaava jää vain ohjeelliseksi. Oli miten oli – en halua nähdä mitään uuden yleiskaavan toteutumisesta. Jotain rajaa!
Hullu arkkitehti 
Koirakivenniemen ikkunakuvissa ulkoiluraitin reunalla esiintyy epäilyttävää risukkoa ja pusikkoa. Toivottavasti rakennusvirasto ei saa tietää tästä. Rakennusvirasto ei pidä risukoista ja pusikoista, vaan avarista maisemista.
Pelko on aiheellinen. Toivottavasti tämä lintujen piikkinen paratiisipensaikko saa jäädä ja kukoistaa keväisin satakielen laulella ja talvisin ja urpiaisten liverrellä.
Saukonpaaden asemakaava on lähes 15 vuotta sitten laadittu. En kutsuisi kyseistä aluetta kovin kaupunkimaiseksi, ja talot ovat tosiaan monotonisia lättänöitä. Ei hyvä. Saukonrantaan (asemakaava vuodelta 2014) tulee toivottavasti parempaa.
HTC-talo on minusta yksi rumimmista hökötyksistä, joita maa päällään kantaa.
Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Pasilaan saadaan nyt sitä, mitä on tilattu. Vanhat kaupunginosat voisi sen sijaan jättää rauhaan.