BLOGI 102 6.6.2016
Ranskan matkan seuraava etappi on Lyon, Gallian pääkaupunki ja maan toiseksi suurin metropolialue ja taidekeskus heti Pariisin jälkeen. Ruokakulttuuriltaan maan ykkönen – 4000 ravintolaa, joista 15 on saanut Michelin-tähtiä. Asukkaita 1,7 miljoonaa. Täällä on syytä liputtaa joka päivä.
Kaupunki on perustettu Rooman vallan aikaan runsaat 2000 vuotta sitten. Sijainti on samankaltainen kuin Grenoblessa kahden joen risteykohdassa linnanvuoren ympärillä.
Vasemmata tuleva Saône-joki yhtyy Rhoneen kaupungin etelälaidalla. Vanha kaupunki ja linnanvuori – seepian väriset alueet – Saône-joen mutkassa. Pääliikenneväylät seuraavat jokien rantoja täälläkin kuten Grenoblessa.
Yllä kaupungin keskeinen alue. Jokien yli johtaa yhteensä 30 siltaa. Vasemmalla Fourviéren kukkula, jonne kulkee osittain kallion sisällä köysirata – Funiculaire. Kukkulan alapuolella joen rannalla on vanha kaupunki.
Notre Damen basilika kukkulan huipulla hallitsee kaupungin silhuettia. 130 vuotta sitten rakennettu hämmästyttävä tabernaakkeli. Se edustaa jotain minulle entuudestaan tuntematonta tyyliä. Lähinnä tulee mieleen kertaustyyli eli eklestiikka, jossa ihanteita haettiin monista suunnista. Kansan suussa ”elefantintassuinen” nelitorninen kirkko on saanut nimen ”elefantti ylösalaisin”.
Arkkienkeli basilikan katolla silmäilee ja suojelee punaisten kattojen kaupunkia. Hän näkyy kaikkialle ja näkee kaiken.
Fourviérin kukkulalla sijaitsee myös hyvin säilynyt Rooman vallan aikainen amfiteatteri.
Jyrkät portaat ja rampit johtavat kukkualta alas vanhaan kaupunkiin.
Kapeat kauppakujat ovat melko hiljaisia koska lauantaina useat liikkeet ovat suljettuja
Sen sijaan ravintoloiden terasseille johtavat kujat ovat tungokseen asti täynnä vipinää.
10-12 metriä leveän ja 50 metriä pitkän place Neuve-Saint-Jeanen varrella on toistakymmentä ravintolaa vieri vieressä. Meille löytyy vapaa pöytä oikealla edessä näkyvän pariskunnan vierestä.
Nipistän itseäni. Olen ensi kertaa Ranskassa ja ulkoterassilla ja vielä viehättävässä seurassa. Tästä olen aina salaa haavellut.
Joudumme juttusille vieressä istuvan ranskalaispariskunnan kanssa. Kuin he kuulevat, että olemme Suomesta, innostuu rouva kertomaan, että heidän tyttärensä on ollut vaihto-oppilaana Uudessa Kaarlepyyssä. Of all places! Käsi sydämelle rakas lukija: Kuka teistä on käynyt Uudessa Kaarlepyyssä!
Kaikkialla näkee ravintolakujia. Ja terassit ovat täynnä väkeä.
Yksistään vanhassa kaupungissa pienellä alueella – ranskalaisen keittiön helmessä – on satoja ravintoloita. Toinen alueen erikoisuus ovat lukuisat kortteleiden sisäiset erittäin kapeat (1-2 metriä) pimeät käytävät, jotka vievät pienien sisäpihojen kautta korttelin läpi. Käytävät on suljettu ovilla, jotka ainakin päivisin ovat lukitsematta ja niiden läpi voi kuka tahansa kulkea, jos vain tietää missä niiden ovet ovat. Niitä ei kylteillä ole ilmoitettu.
Kerrotaan, että sisäkäytävät tehtiin aikoinaan siksi, että silkkikaupungin silkkikauppiaat voisivat kuljettaa tuotteittaan niiden kastumatta sateessa. Myöhemmit salakäytävät olivat tärkeitä vastarintaliikkeen kulkureittejä saksan miehityksen aikana. Lyonhan oli vastarintaliikkeen keskuspaikka.
Sisäkäytävien siisteys on hämmästyttävä ja sitä varjellaan kuin silmäterää. Mitään roskia ei myöskään näkynyt muilla kujilla.
Kapea ravintolakuja johtaa valoisalle katedraaliaukiolle.
Katedraali Saint Jean sijaitsee suuren aukion päässä. Rakennustyöt on aloitettu 1100-luvulla ja kirkko valmistui vielä juuri keskiajan puolella.
Valotaidetta! Katedraalin julkisivu juhlavalaistuksessa. Awesome!
Katedraalissa urkuri soitti Bachia, mutta sen sivuseinustalla esiintyi tämä hauska bändi, joka ei soittanut Bachia. Kaikkien jalatkaan eivät olleet maassa.
Itse kardinaali oli siunaamassa vetopasuunasessiota.
Sujuu se istualtaankin, muttei volyymi siitä yhtään pienentynyt. Vain kardinaali johtaa seisten. Hiippalakki on jo siinä rytinässä pudonnut.
Nurkan takana turhautunut kitaristi odottaa kärsivällisesti vuoroaan. Saamarin torvet, jotka tulitte minun alueelleni! Olisin mielelläni kuullut tätäkin tyyppiä.
Viis taidemuseoista! Loppupäivän käytän ihmisvilinän tarkkailuun ja ihmisten kuvaamiseen. Siinä on elävää taidetta kerrakseen. Pääsenköhän lähemmäksi ranskalaista sielua?
Toinen kitaristi on löytänyt rauhallisemman paikan. Soitannassa yksi lempikapppaleistani: Vanha romanssi elokuvasta ”Kielletyt leikit”
Yksinäinen sikarinpolttaja rentoutuu. Cool!
Green and blue girl. Terasseilla saa vapaasti sauhutella myös sähköisesti
Red Lady under blue stars.
Red, green, blue and black cafe boys.
Old tourist group
Young tourist family
Three girls in front of the cathedral
Group 3 in front of the cathedral
Väsynyt kirkon portailla
Hämmästyksekseni huomaan, että ihmiset ovat samannäköisiä ympäri Eurooppaa ja käyttäytyvät samalla tavalla. Ihan sama missä maassa ja suurkaupungissa ollaan. Myös hullu arkkitehti on samanlainen.
Hullu arkkitehti, selfie Lyon. Esimakua seuraavasta päivästä jolloin kierrän hetken aikaa yksinäni kaduilla vaimon käydessä kuuluisassa silkkimuseossa.
Siis vielä yksi päivä Lyonissa. Mitähän jännää silloin tapahtuu? Se selviää seuraavassa blogissa viikon kuluttua.
MIETE 99 POHDITTUANI PITKÄÄN ELÄMÄN TARKOITUSTA OLEN TULLUT SIIHEN TULOKSEEN ETTÄ ON TÄRKEÄÄ OLLA LÄSNÄ JOS VÄLILLÄ VAIKUTAN POISSAOLEVALTA SE JOHTUU VAIN SIITÄ ETTÄ POHDIN JUURI SILLOIN ELÄMÄN TARKOITUSTA
Hullu arkkitehti 
läsnäolo on ilman muuta erittäin tärkeää
Tuli käytyä noin 10 vuotta sitten Lyonissa tutustumassa valaistukseen. Siellähän on valtava tutkimuskeskus koskien juurikin maisema, tie-ja katuvalaistusta. Muutama päivä siinä hurahti, kun piti käydä luotijunalla Marseillessa syömässä lounaskin.
Oppaina toimivat valaistusgurut Hautala ja Tiensuu.
Suosittelen hanhenmaksasalaattia, jota tarjottiin ko. tutkimuskeskuksessa meille lounaaksi. Viininä oli chablis gran gru.
Pentti Sirola
Eläkeläinen