BLOGI 94
11.4.2016

Ark-sarjan kolmas osa

Talon julkisivu on monimutkaisen prosessin tulos. Arkkitehtitiimi konsultoi rakennuttajaa, käyttäjiä, rakennesuunnittelijaa, asemakaavoittajaa ja rakennusvalvonnan asianomaista valmistelijaa minkä jälkeen suunnitelmaa käsitellään kaupunkikuvaneuvottelukunnassa ja rakennuslautakunnassa. Lopputulos on useimmiten vallitsevan muodin mukaista. Arkkitehtuuri on sidottu muotivirtauksiin kuten muutkin taiteet. Mutta ei ole ainoastaan yhtä oikeaa muotia. Valtavirtauksien lisäksi on monia muita. Ja uutta muotia syntyy koko ajan.

Forumin talo, arkkitehdit Kari Hyvärinen, Kaarlo Leppänen ja Jaakko Suihkonen, 1986.

Julkisivun väitetään olevan Kale Leppäsen käsialaa. Sitä on kritisoitu valtavirrasta poikkeavaksi aaltomaiseksi rypistykseksi. Olihan Kale vuosikausia Alvarilla töissä ja osallistui mm. Vuoksenniskan kirkon ja Finlandia-talon suunnitteluun. Kulmassa olevaa lyhtyaihetta on moitittu hukatuksi mahdollisuudeksi, koska siinä on näköalakahviloiden sijasta vain valtava porrashuone. Hyvä kuitenkin, että siihen tuli se lasilyhty lasipalatsin naapuriin.

Vain tuliko? Apua! Tässähän on valolyhdyn peitteenä kaksi kuuden kerroksen korkuista mainoslakanaa.

Julkisivun kaikki mainosvalot ovat käyneet läpi tiukan lupaprosessin ja saneet asianmukaiset luvat. Sen sijaan väliaikainen mainoslakana seinässä ei tarvitse kummoistakaan lupaa. Ensi viikolla tässä on jo uudet lakanat. Julkisisivu elää.

Kiasman julkisivu sellaisena kuin Steven Holl sen suunnitteli. Näyttää minusta väliaikaiselta lentokonehallilta Lasipalatsin rinnalla.

Ja väliaikainenhan se vaan olikin, muttei tämä yhtään paranna julkisivua. Räystään rajassa on kiinteä mainoslakanan ripustuskisko.

Tuskin Sanoma-talon suunnittelija Anti-Matti Siikalakaan tulee iloiseksi tästä seitsemän kerroksen korkuisesta mainoslakanasta.

Kuvataide pursuaa taidemuseon ulkopuolellekin ja riitelee rakennustaiteen kanssa. Kuulen Ateneumin suunnittelijan Theodor Höijerin kääntyvän haudassaan.

Entä olisiko tämä parempi, Theodor? – Kuuluu lisää kolinaa maan alta. Toisaalta voi väittää että olihan se fasadi jo nähty monta kertaa ja kyllästytty siihen. Uutta pukkaa. Somessakin kuvat alituisesti muuttuvat – miksei myös Suomessa.

Rakennuksia peruskorjataan aina jossain. Korjauksen ajaksi julkisivut voivat olla peitettynä parinkin vuoden ajan.

Rautatientorin ja Kaisanimenkadun kulmatalo. Onpa levotonta ja ankeaa. Tässäkin suuri osa mainoksista vaihtuu koko ajan.

Voihan suojauksen tehdä näinkin. Eduskuntatalon fasadi ja sisätilat ovat yhtä aikaa nähtävissä remontin ajan. Nokkelaa ja hauskaa.

If you can´t beat them – join them. Miksi potkia tutkainta vastaan. Miksi eivät tulevaisuuden julkisivut voisi olla älyseiniä, joihin voi heijastaa mitä fasadia tai kuvia tahansa ja alati vaihtaa kuvaa tarpeen tullen? Helppoa ja halpaa. Ei tarvitse funtsia sitä vaikeaa julkkaria etukäteen. Ja mikä parasta: eräs arkkitehdin pahimmista painajaisista väistyy lopullisesti. Ei tarvitse enää koko loppuikää katua, että tuli piirrettyä vääränlainen julkisivu. Muutoksen tuulet puhaltavat jo ilmassa.

Laajakangasjulkisivu. Ikkunan näköiset tumman siniset hahmot julkkarissa ovat ihmisiä – metalliduunareita rivissä. Siis inhimillinen mittakaava. Hakaniementori, Metallityöväenliiton talon peruskorjausplakaatti. Saa nähdä mitä kuvia tähän vielä tulee remontin aikana. Ehkä vaalitulokset tai lakkojulisteita. Aika näyttää.

 Elämme mielenkiintoisia aikoja ystävä hyvä kuten Aku Ankan papukaijalla oli tapana sanoa.

Ark-sarjan viimeinen osa Kasarmitori – Quo vadis ilmestyy 19.4.

Hullu arkkitehti

MIETE 91
MINUSTA ON KUVA
OLEN SIIS OLEMASSA