BLOGI 93 4.4.2016
ARK-sarjan toinen osa
Rakennustaiteen – kuten kaikkien taiteiden – tehtävä on tuoda iloa ja auttaa ihmiskuntaa kehittymään henkisesti. Taide koskettaa. Ihastuttaa, hämmästyttää, hätkähdyttää ja vihastuttaa. Parhaimmillaan tuottaa ilon kyyneleitä ja huonoimmillaan on mitäänsanomatonta. Toisinaan kävelen rakkaassa Helsingissä umpimähkään löytämässä koskettavia katunäkymiä. Tervetuloa mukaan retkelle julkisivujen, katutilojen ja tunteiden maailmaan.
Makasiinin raunioiden ikkunasta avutuva näkymä valtion Finlandia paraatipaikalla.
Oho – onko makasiinin julkisivu peitetty virkatulla kangasmatolla?
Töölönlahden uusi rakennusrivistö heijastuu musiikkitalon julkisivuun. Vasemmalta UPM – Helin & co, Alma-media – JKMM, EY – Verstas arkkitehdit.
Ja onhan siellä Töölönlahdella muodinmukaisia asuintalojakin kadun yli kulkevine kattolaattoineen ja epäsymmetrisine ikkunoineen. Vähän pliisua. Mutta mitä ihmettä! Vain viisi kerrosta!
Mää ole kauhian hämmästyny! Yleiskaavaehdotus vannoo kantakaupungin nimeen. Kuitenkin valtakunnan pääkallonpaikalla kaikkien palvelujen, metron, junien sekä bussien kauko- ja lähiliikenteen, raitiovaunujen ja baanojen solmupisteessä keskuspuiston vieressä on lässähtänyt minilähiö-pannukakku, jossa on vain kourallinen asukkaita! Radalta katsottuna siinä on monta valkoista finlandiataloa vierekkäin rivissä. Alvarin Finlandia-talo menettää dominattiasemansa.
Täällähän sitä kantakaupunkia pitäisi olla eikä meritäytöillä ympäri rantoja eikä periferiassa. Mutta ei 8-kerroksisia umpikortteleita. Radan viereen olisi sopinut tasapaksuuden kontrastina erikorkuisten ohuiden asuintornien veistoksellinen sommitelma. 15 -25 kerrosta. 3000 asukasta. Autoton alue. Ei häiritse eikä varjosta ketään. Olisi saatu eloa keskustaan ja Stockmannkin olisi voinut säilyttää tasonsa. Mutta nyt kaikki on menetetty. Finish Finlandie. Surullista.
Pitää vähän rauhoittua keskuspuistossa. Sinne nopeasti.
Töölönlahti, kävelykuja Linnunlaulun villojen välissä.
Siuntionkatu, Alppila. Keskellä Jukka Turtiaisen suunnittelma uudisrakennus vanhan puutalokorttelin keskellä.
Minut pysähdyttää vielä toinen uudisrakennus, joka on sovitettu vanhaan ympäristöön. Ehkä Helsingin tutkituin kahdeksan metrin pituinen julkisivu, josta tekivät luonnoksia maestrot Crisse, Edu ja Timo – yhdessä ja erikseen viikkokausia. Monien vaiheiden jälkeen päädyttiin tähän:
Stockmannin tavaratalon laajennus Pohjois-Esplanadin puolella. Arkkitehdit Gullchsen-Kairamo-Vormala- Sutela, 1989. Kilpailuvoitto. Tavaratalo laajeni myös viereiseen Argoksen taloon, josta säilytettiin vain julkisivu ja sekin osin koristuksista riisuttuna.
Hienoa että Argoksen talo säilyi. Kyllä se siihen hyvin sopii kahden modernin blokin väliin – ja päinvastoin. Tulen iloiseksi.
Tulen myös nostalgisesti iloiseksi kävellessäni Hämeentiellä Väinö Tannerin kentän vieressä.
Näkinpuiston asuinkortteli. Hämeentie 7 -9. Ensimmäisiä post-modereneja asuintaloja Suomessa. Timo Vormala, Reijo Jallinoja, Jaakko Sutele & co. Kilpailuvoitto 1980 – 83.
Samaan aikaan toisaalla:
Nuorena kuollut Matti Vesikansan piirtää kuvan siitä miten elementtikerrostaloja voidaan elävöittää, 1980. Hämmästyttävää yhdennäköisyyttä edellisen kuvan kanssa. Huomaa inhimillinen väljä mittakaava ja että tässä kaikki ikkunat eivät enää ole pystysuunnassa samassa rivissä, mistä sittemmin tuli muotia 2000-luvulla. Muistaakseni Vadu teki myös yhdessä Jukka Turtiaisen kanssa noihin aikoihin pamfletin ”Täytyykö julkisivun olla ankea.” Katso myös tähän kuvaan liittyvä Vadun piirros edellisessä blogissani (Satu rakennustaiteesta).
Näkinpuiston 8-kerroksisen umpikorttelin avara ja valoisa sisäpiha – todellinen puisto – kelpaa edelleen kantakaupunkimaisen rakentamisen malliksi. Puita on paljom ja keskellä pihaa pienen kummun päällä tiilinen huvimaja. Valitettavasti uusissa hankkeissa pihat ovat paljon pienempiä.
Näkinpuisto oli myös lasitettujen parvekkeiden edelläkävijä. ”Professori” Timo Vormala oli yhtenä kehittämässä tätä suomalaista innovaatiota, josta tuli merkittävä lisäkeaihe julkisivuihin. Aihe muuntuu moneksi.
Vallila, konepajan alue, asuinkerrostalo Teollisuuskadun ja Aleksis Kiven kadun välissä, ARK-house arkkitehdit. Päävärejä tunnustetaan – varsinkin punaista reippaasti. Taloja talon päällä, yhteensä 11 kerrosta. Tämä on muotia – tai ainakin oli vielä pari vuotta sitten.
Lasitettu parvekenauhajulkisivu, Merenkulkijanranta Lauttasaari NRT-arkkitehdit. Saa tirkistellä. Laskin kuvassa 15 erilaista parveketuolia. Huomaa polkupyörä neljännen kerroksen parvekkeella.
Yksilöllinen ja persoonallinen lasitettu parveke puutarhatonttuineen. Ei ole ainakaan ankea. Merenkulkijanranta.
Julkisivu etelään. Alimmat lasitetut parvekkeet on eri tavoin peitetty. 13 lähes huoneen korkuista ”näyte”ikkunaa, joista 12 on sälekaihtimilla lähes aina suojattu katseilta ja auringolta. Merenkulkijanranta.
Parvekepihajulkisivu Jätkäsaari, Juutinraumankatu 6, Anttinen & Oiva arkkitehdit. Täällä voi lapsi pihalla helposti huutaa äitiä parvekkeella ja päinvastoin.
Värikästä Jätkäsaarta, Välimerenkatu 5, Hoas opiskelija-asuntoja, arkkitehtitoimisto Helamaa ja Pulkkinen Oy
”Apinahäkki”parvekkeetkin ovat viela muodissa. Ruoholahti, Välimerenkatu 9, arkkitehtitoimisto Jukka Turtiainen.
Taistelupari samassa korttelissa? Jätkäsaari, Saukonlaituri. Vasemman talon suunnittelijat arkkitehdit Korhonen ja Penttinen. Pitsitalon suunnittelijat Huttunen – Lipasti – Pakkanen arkkitehdit. Se mainitaan myös Suomen kauneimmaksi betonielementtitaloksi.
Korttelin sisäpiha on yllättävän iso ja valoisa – mammuttimainen verrattuna Jätkäsaaren tavanomaisiin pihoihin. Näkymä Korhosen ja Penttisen talon suuntaan. Tumman katujulkisivun kontrastina pihalla loistavat iloiset päävärit. Lasitetut parvekkeet ovat sisäänvedettyjä.
Näkymä sisäpihalta vastakkaiseen suuntaan. Lasitettu parvekejulkisivu on peitetty betonisella pitsilevyllä, joka lisää intimiteettisuojaa.
Tämänkertainen ympyränmuotoinen kävelylenkki päätyy Lähinaapurustoon. Onko rakennustaiteen ympyrä myös sulkeutunut?
Uusinta uutta! Asuintalo Larunportti, Lauttasaari, 2016. Arkkitehdit Hannunkari & Mäkipaja, viitesuunnitelma ALA-arkkitehdit. Klassisen linjan paluu. Kaikki lasitetut parkkeet ovat sisäänvedettyjä. Kaukaa katson ei edes huomaa missä on ikkuna ja missä parveke.
Larunportti. Julkisivu Lauttsaarentielle. Klassinen levollisen harmooninen fasadi. Ei mitään vinksahtaneita ikkunoita, ulkonevia parvekkeita eikä värisekamelskaa. Ilo silmälle ainakin Jätkäsaaren kävelyretken jälkeen. Ensimmäiset asukkaat ovat muuttaneet sisään.
Ark-sarja jatkuu:
11.4. Julkisivun uudet seikkailut
19.4. Kasarmitori- Quo vadis ?
Hullu arkkitehti
MIETE 90 TOISINAAN LIIKUTUN ELOKUVISSA KYYNELIIN TÄTÄ TAPAHTUU HARVOIN KATSELLESSA ARKKITEHTUURIA KUTEN ESIMERKIKSI MUUTAMAN KERRAN KIRKON SISÄTILOISSA
Hullu arkkitehti 
Täydennän hieman lasitettujen parvekkeiden suomalaista historiaa: Suunnittelimme Merihakaan lasitettuja parvekkeita vuonna 1969. Helsingin rakennustarkastuksen päällikkö Aulis Salo tulkitsi silloisia määräyksiä niin, että lasitetut parvekkeet olisi pitänyt laskea mukaan huoneistoalaan. Hanke jäi luonnollisesti toteuttamatta, vaikka lasitukset nimenomaan tuulisella merenrannalla olisivat olleet tarpeen. Myöhemminhän ne on taloihin tehty, mutta julkisivut olisivat ehkä toisenlaiset, jos lasitukset olisi voinut ottaa huomioon alunperin. Näkinpuiston rakennuttajalle, Hakalle, ajatus oli siis vanhastaan tuttu.
Aurinkoista kevättä toivottaen
Suti Savolainen
Kolme paikkaa, jossa arkkitehtuuri on saanut kyyneliin: Ibizan vanha kaupunki, Córdoban Mezquita ja Forth Worthin Luis Kahnin suunnittelema taidemuseo. Kaikki osana laajempaa kokemuskontekstia.