BLOGI 89 7.3.2016
Jatkokertomuksen toinen osa
Kun Kekkoslovakian armeijan alokkaat ovat saaneet alkeiskoulutuksen heidät vihitään sotamiehiksi ja pioneereiksi. Tämä tapahtuu kirkossa, jossa sotilasvala vannotaan. Taistelupari A & H sai myös vihkimyksen.
Itsenäisyyspäivä lähestyi. Vääpeli komensi komppaniansa marssiharjoituksiin paraatia varten kasarmin ympäri. Kaikki marssivat – paitsi kunnon pioneeri A. Hänet oli komennettu nypläämään perinteen mukaista havuseppelettä sisätiloihin. Kekkoslovakiassa kuvitellaan, että arkkitehdit osaavat mitä vaan. Ehkä upseerit ovat lukeneet historiaa. Engelkin rakensi kokonaisen kaupungin itse ja Hitler oli koko toisen maailmansodan arkkitehti yksinään.
Seppeleen teko ei ole vaikeaa. Kerätään havut, leikellän ne sopiviin mittoihin ja langalla sidotaan ne vanerisen muotin päälle. Työ kävi kuin leikki. Koko armeijassaolo on yhtä leikkiä, ajatteli kunnon pioneeri A. Avoimesta ikkunasta kuului marssivan sotilasosaston laulua. Seppeleensitojalle tuli mieleen kansakoulun yhteislaulutunnit. Hän sulki ikkunan.
Kekkosslovakiassa seppeleensitojat laskevat myös seppeleen. Itsenäisyypäivän aamuna oli 26 astetta pakkasta. Pataljoona marssi hengitys höyryten Pioneeriaukiolle. Kunnon pioneeri kantoi seppelettä, joka jäätyi teräviksi puikoiksi. Kun seremonia oli edennyt kulminaatiopisteeseen, tönäisi vääpeli pioneeri A:ta ja kuiskasi tälle jotain. Kuiskaus hukkui pakkaseen, mutta A ymmärsi, että oli aika laskea seppele ja lähti hitaasti ja arvokkaasti astelemaan kohti muistomerkkiä.
Vuonna 1966 valmistunut pioneerimuistomerkki
Matka oli melko pitkä ja A ehti sinä aikana useeen otteseen mielessään kertaamaan sanat, jotka hänen tuli lausua. Hän sopersi jotain epäselvää, laski seppeleen, kumarsi ja palasi takaisin hitaasti ja arvokkaasti. Paluumatkalla hän huomasi, että höyrypilvi pataljoonan päällä oli entisestään sakeentunut.
Kun hän pääsi takaisin vääpelin viereen, tämä kääntyi hänen puoleensa eikä enää kuiskannut:
– Miksi helvetissä sinä kävelit niin hitaasti? Etkö kuullut, kun minä käskin marssia nopeasti. Mehän jäädymme tässä helvetin pakkasessa.
Silloin A ymmärsi, että hän upseerien joukossa oli saanut ystävän.
Itsenäisyyspäivän menu pioneeriruokalassa oli asianmukainen. Lounaaksi oli Karjalanpaistia, päiväkahvilla Viipurin rinkeliä ja päivälliseksi Karjalan piirakkaa. Viesti meni perille.
Pakkaset jatkuivat ja oli aika lähteä perinteiselle polkupyörämarssille Pahkajärven talvileirille. Marssipäivän aamuna oli yli 20 astetta pakkasta. Vääpeli käski pukea kaikki vaatteet päälle ja laittaa lisäksi sanomalehtiä housuihin lämmikkeeksi. Kekkoslovakian armeijan miesvahvuus haluttiin tulevaisuudessakin turvata.
Kymen pioneeripataljoona kokoontuneena pyörämarssia varten. Selässä on reppu ja kivääri. Polkupyörän tangossa ovat kiinnitettynä sukset. Pioneeri A kuvan vasemmassa laidassa edessä. Juuri siinä kohtaa missä näyttää olevan jotain sählinkiä. Mutta kuka otti kuvan kasarmin ikkunasta, jos koko pataljoona oli lähdössä marssille?
Pioneeri A:n ryhmässä oli kahdeksan miestä. Marssia edeltävänä päivänä yksi sairastui kuumeeseen. Seuraavana yönä toinen putosi yläsängystä ja valitti päänsärkyä. Nämä jäivät sairastuvalle. Marssi alkoi – ei sota kahta miestä kaipaa. Matka oli pitkä. Pitkä oli myös marssijoiden jono. Komeaa nähtävää ja osoitus modernin armeijan äänettömästä etemisestä kohti tuntematonta päämäärää. Mutta ei se aivan äänetöntä ollut. A kuuli hengityksensä puuskutuksen ylämäissä. Huuru jäätyi silmälaseihin. Alamäissäkin piti polkea puolisokeana, kun pyörän laakerirasva hyytyi. Ja mäkiä matkalla oli paljon. Jono piteni ja välit marssijoiden välillä.
Pioneeri A päätti luovuttaa ja siirtyi tien viereen, mistä letkan perässä tuleva ambulanssi poimi hänet. Hämmästyksekseen A huomasi, että ambulanssin viidestä ”potilaasta” neljä oli A:n ryhmästä. Nämä olivat jättäytyneet jälkeen jo alkumatkasta A:n takana tämän huomaamatta. Pioneeri A tajusi, että hänet oli sijoitettu hyvin edistykselliseen ryhmään, jolla oli strategisia sodankäyntitaitoja.
Muutaman päivän talvileirillä yövyttiin kovassa pakkasessa puolijoukkueteltoissa. Kaminaa piti lämmittää koko yön. Kaminavahdit vuorottelivat tunnin vuoroissa. Taistelupari A & H otti mielellään ylimääräisiä vuoroja. Leiri oli mieliinpainuva kokemus. Enempiä yksityiskohtia ei sotasalaisuussyistä voi paljastaa.
Elsi Borgin piirtämä Korian sotilaskoti valmistui 1938. Kasarmialueen noin 50 rakennusta on suojeltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ympäristönä.
Joulu lähestyi. Puolet komppaniasta pääsi lomalle. Taistelupari A & H sai erikoistehtävän koristella kasarmin pitkä sisäkäytävä. He saivat määrärahan ja luvan lähteä ostoksille Kouvolaan. He ostivat rullan 90 sentin skissipaperia sekä punaista ja vihreää kreppipaperia. Skissipaperi laskotettiin käytävän kattoon aaltomaisiksi poimuiksi. Kreppipaperista punottiin neilikoita rautalangan ympärille. Koko komppanian kanssa yhteistyössä tehdyt kukat laitettiin käytävän kaikkien kiväärien piippuihin. Käytävän päässä olevan ison ikkunan eteen rakennettiin puukapuloista epäsymmetrinen konstruktivistinen kynttiläteline, joka aattona sytytettiin palamaan. Sananmukaisesti, sillä loppuillasta koko häkötys alkoi palaa. Onneksi pataljoonan komentaja majuri V oli sitä ennen ehtinyt tehdä yllätyskäynnin ja koristelusta vaikuttuneena antanut taisteluparille erityiskiitoksen.
Kohta tämän jälkeen taistelupari hajotettiin. Kekkoslovakian armeijassa tunnetaan myös Cesarin filosofia. Divide et impera. Pioneeri H lähti aliupseerikouluun. Kunnon pioneeri A siirrettiin ns. puujalkakomppaniaan, jossa oli B-luokan sotilaita, joille ei katsottu tarpeelliseksi antaa syvällisempää sotilaskoulutusta. Sen sijaan pioneeri A määrättiin antamaan syvällisempää koulutusta upseerien tyttärille ja vaimoille iltaisin. Hän opetti heille matematiikkaa, ruotsia ja englantia. Nämä olivat kodikkaita hetkiä upseerien kodeissa. Siinä vierähti aika mukavasti myös kaikenlaista jutellessa teepöydän ääressä varsinkin upseerien yksinäisten nuorten vaimojen seurassa ja näiden leipomia kakkuja maistellessa.
Kun kunnon pioneeri A palasi yöllä kasarmille, oli hänen sänkynsä päälle viritetty naruun sidotuista vesitäytteisistä kondomeista tehty pioneeriansa. Kunnon pioneerina A osasi purkaa ansat ennen kuin ne ehtivät laueta. Kaiken tämän johdosta toveruussuhteet puujalkakomppaniassa vain syvenivät.
Pioneeri A hiihtokilpailujen lähtöaluella. Armeija on hauskaa hommaa.
MIETE 86 SAIN VIHDOIN AIKAISEKSI TÄYDELLISEN TEKSTIN MITEN KAUNISTA EN LAKKAA IHAILEMASTA JOKAINEN SANA PAIKALLAAN EI YHTÄÄN VIRHETTÄ SITTEN TEIN TESTIIN TAHALLAAN YHDEN VIRHEEN KUTEN SUURET MESTARIT AIKOINAAN LÄHETIN KIRJOITUKSEN LUKIJOILLENI SAATEKIRJEELLÄ ETSI VIRHEELLINEN SANA SAIN SATOJA VASTAUKSIA JOKAISESSA NIISSÄ OLI VIRHEEKSI MERKITTY ERI SANA AINOA SANA JOTA KUKAAN EI OLLUT HAVAINNUT VIRHEEKSI OLI SE TAHALLANI TEKEMÄ VIRHE
Jatkokertomuksen viimeinen osa ensi viikolla: Kunnon piirtäjä A:n seikkailut Kekkoslovakian armeijassa.
Hullu arkkitehti 
Koria taitaa ollut arkkitehtialokkaiden koulutuskeskittymä. Minäkin siellä 1966-67. Siellä opeteltiin etupäässä räjäyttämään muiden suunnittelemia rakennustaiteen teoksia, varsinkin insinöörien konstruoimia siltoja. Sen lisäksi panssarivaunuja yms. Siinä hommassa kädet venyivät 5 cm pidemmiksi, koska panssarimiinat painoivat 8 kg/kpl ja niitä piti kantaa 2 kpl käsissä ja 2 kpl taisteluliiveissä. Koria ansaitsee paikan sotilashistoriallisella maailmankartalla siksi että kapteeni Kuittinen keksi siellä ennen talvisotaa Molotovin cocktailin. Elsi Borgin suunnittelemaa sotkua ja sen munkkeja muistelen lämmöllä. Siitä, että arkkitehtiylioppilaallekin lähetettiin lupaa kysymättä kasarmille Insinööriuutiset, oli yllättävää sosiaalista ”hyötyä”. Yhden upseerin takan jouduin designaamaan ilman mitään koulutusta ja jotain juhlien julisteita.