BLOGI 85
8.2.2016
Toiviomatka jatkuu:
Seuravana aamuna on jälleen aikainen herätys. Arvokas jäljellä oleva aika on käytettävä tehokkaasti. Jo ennen auringonnousua olemme matkalla autolla kohti Öljymäkeä, joka osoittautuu korkeaksi kukkulaksi vanhan kaupunkin itäpuolella.
Öljymäki ja sen terassoitu hautausmaa ilta-auringossa palestiinalaisalueen keskellä. Kidronin laakso vasemmalla erottaa se vanhasta kaupungista.
Ajamme ylös kapeita jyrkkiä muurien reunustamia kiemuraisia kujia. Parasta rukoilla, sanoo isäntä. Kehotus on paikallaan koska vauhtimme on melkoinen ja näkyvyys eteenpäin olematon eikä ohituspaikkoja ole. Ilmeisesti tulemme kuulluksi sillä vastaan ei tule yhtään autoa.
Öljymäen ylärinteeltä avautuu satumainen näkymä auringon juuri noustessa kohti vanhan kaupungin kymmeniä hohtavia kupoleja. Loistavimpana hohtaa vanhin yhä käytössä oleva islamilainen temppeli, Dome of the Rock, hiljan kullattuine kupoleineen. Vaikka kupoli on valtava, on kultaukseen käytetty vain 57 kiloa kultaa, jolla kattolevyt päällystettiin elektrolyyttisesti. Lystin maksoi Jordanian kuningas Hussein, joka osin tästäkin syystä on maassaan hyvin suosittu.
Jerusalemin temppelivuori auringinnousun aikaan. Vanhan kaupungin takana lännessä häämöttää juutalaisten moderni kaupunki.
Ystäväni osoittautuu parhaaksi asiantuntijaksi tällä paikalla. Öljymäen rinteen ja alapuolella olevan laakson yleissuunnitelma on toteutettu hänen piirustustensa mukaan. Asetelma on se, että toisella puolella on Öljymäki ja toisella puolella vanha kaupunki, Akropolis eli temppelivuori. Niiden välissä on syvä Kidronin laakso, jonka molempia rinteitä peittää Nekropolis, kuolleiden kaupunki, jossa on 75.000 hautaa.
Kaikista haudoista on näköyhteys vanhan muurin kultaiseen porttiin, joka on muurattu umpeen ja avataan vasta Messiaan ilmestyessä. Legendan mukaan ylösnousemus alkaa Öljymäeltä. Hautapaikat siellä ovat jo loppuneet aikoja sitten, mutta niitä voi vielä saada korkeasta hinnasta. Kollegani kertoo, että hänellekin tarjottiin hautapaikkaa rahapalkkion sijaan alueen suunnittelusta, mutta hän otti mieluiten rahat.
Näkymä Öljymäen terasseilta Kidronin laaksoon pohjoiseen. Vanha kaupunki vasemmalla kuvan ulkopuolella.
Jyrkän rinteen terassointi pienine amfiteattereineen on mielestäni onnistuneesti toteutettu. Se sopeutuu maisemaan eikä kilpaile vanhan kaupungin muurin kanssa. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että paras arkkitehtuuri on näkymätöntä. Kaikki toimii hyvin eikä nykyiselle ja tuleville pääkäyttötarkoituksille ole esteitä. Amfiteattereiden akselit on sovitettu siten etteivät ne osu kohti mitään kirkkoa, koska mitään kirkkokuntaa täällä ei saa erikseen korostaa. Nämä istuinpenkit ovat kuulemma päivisin ahkerasti turistien käytössä kaupungin katseluun, sen esittelyyn ja pienimuotoisiin musiikki- ja lauluesityksiin. Koska olemme varhain liikkeellä ei muita turisteja vielä näy.
Edessä Öljymäen Nekropolis, taustalla oikella vanhan kaupungin Akropolis.
Kollegani on tarkasti tutustunut alueen historiaan, topologiaan ja uskonnollisiin käsityksiin. Uskonoppineiden kanssa käymissään keskusteluissa hän sinnikkäästi useiden viikkojen aikana kyselemällä sai lopulta selville miten ylösnousemus tapahtuu. Ensin nousevat ruumiit ja sitten heti sielut. Ruumiin dimensiot ovat tunnettuja. Sielujen dimensioksi ilmoitettiin 20 x 50 senttiä. Tämä näkyy nyt uusien terassimuurien aukkojen mitoituksessa, jotka ovat juuri sielunmentäviä. Mitään esteitä siis sielujenkaan ylösnousemukselle ei alueella ole. Kun katselen laajaa allani levittäytyvää nekropolia, havaitsen että sielujen koko lienee ollut tunnettua jo ammoisista ajoista, sillä makaavat vanhat hautapaadet ovat juuri vähän isompia kuin sielut. Jos sieluilla ei ole kolmatta dimensiota, mahtuu niitä näihin hautoihin odottamaan ylösnousua vino pino.
Getsemanen puutarha Öljymäen alarinteessä. Mikä ei ole kiellettyä, on sallittua.
Paluumatkalla alas rinnettä piipahdimme Getsemanen puutarhaan. Se on pieni nelikulmainen muureilla rajattu alue, jonka keskellä on kävelypolkujen reunustaman puisto 800-vuotta vanhoine oliivipuineen. Saimme ihailla tätä viehättävää keidasta ilman turistipaljouksia. Arkkitehtimme on täällä niin tunnettu, että hän käden viittauksella sai kaikki portit aukeamaan.
The Centre for Jewish Studies – The Hebrew University, Jerusalem, Rahamimoff Architects 1999 – 2002.
Seuraavaksi katsahdamme kollegani suunnittelemaa juutalaisen historian tutkimuslaitosta. Tämä on puhtaasti tieteellinen instituutti ilman uskonnollista väritystä. Tämäkin rakennus osittain kaarevine muotoineen on paikallista kalkkikiveä ja jyrkässä rinteessä tietysti. Arkkitehti kertoo, että ideana oli muodostaa paikka, jossa yksinäiset tutkijat saatetaan kosketuksiin toistensa kanssa ja hedelmällisiin keskusteluihin rakennustaiteellisin keinoin.
The Centre for Jewish Studies , Interior Main hall
Rakennuksen keskellä on korkea ja valoisa aula mahtavine portaineen. Aulan eri kerroksia reunustavat avoimet käytävät, joiden varrella tutkijoiden huoneet sijaitsevat. Pieniä intiimejä kohtauspaikkoja on sijoitettu sinne tänne sekä sisään, että ulkoterasseille, joilta on mahtavat näköalat ympäröiville kukkuloille.
Talon arkkitehti Arie Rahamimoff katselee mietteliäänä kattoterassilta avautuvaa näkymää palestiinalaisalueelle; luvattua maata – monelle.
Koska olemme varhain liikkeellä ei näy mitään tungosta talossa ja käytävillä. Ensimmäiset tutkijat ovat vasta tulossa työpaikalle. Talo on mielestäni kaikin puolin onnistunut ja ilmeisesti hyvin otettu vastaan päätellen siitä, että ala-aulassa töihin tuleva tutkijaprofessori tervehtii kädestä tunnettua arkkitehtia ja kiittää häntä onnistuneesta ratkaisusta.
The Center for Jewish Studies – Main Hall 2
Aika alkaa käydä vähiin, mutta ehdimme vielä pikaisesti käymään katsomassa kaivaustöitä kollegani suunnitteleman tulevan museon työmaalla vanhan kaupungin muurin edessä. Meidän on riennettävä kohtaamaan Aurinkomatkojen ryhmämme, jonka bussilla olemme liikkeellä. Kohtauspaikkana on juutalaisten holokaustmuseo Yad Vashem, monumentaalinen ja ehkä tarkoituksellisestikin ankea moderni rakennuskompleksi puutarhoineen. Monipuoliset tilat ja näyttelyt läpikäveltiin eikä mitään uutta historiallista tietoa ilmennyt.
Yad Vashem
Bussimatkalla takaisin Eilatiin aloin vertailla Jerusalemin ja Helsingin väestötiheyksiä. Jerusalemissa on 1500 asukasta/neliökm – Helsingissä 3000. Jerusalemin tiheimmin asuttua alue on vanha kaupunki 25 000 as/neliökm – Helsingissä Harjun kaupunginosa 31 000 as/neliökm. Kuka vielä sanoo, että Helsinki on harvaan asuttu verrattuna maailman suurkaupunkeihin. Kuriositeettina voidaan mainita Helsingin Hietaniemen hautausmaan ”asukastiheys” 750 000 as/neliökm!
Aurinkoranta Israelin alueella hotelleineen on ainoa elävä kaistale paikallisen lannoitetehtaan ohella Kuolleen meren todella kuolleessa aavikkomaisemassa.
Takaisinmatkalla Eilatiin pysähdymme Kuolleella merellä kelluntaa varten. Meille osoitettu hiekkaranta taustalla häämöttävine luksushotelleineen ja alkeellisine rantakahviloineen oli turistien ja räkämusiikin kyllästämä. Ilma pirun kuumaa ja vesi kirvelevän suolaista. Tämä alue on kuuluisa terveellisestä mudastaan, josta tehdään kalliita Ahava-tuotteita. Mitään näyttöä niiden terveellisestä vaikutuksesta ei ole, mutta voiteet käyvät kaupaksi kovalla hinnalla. Näin lihavahkon pariskunnan, joka kokonaan mudalla päällystettynä tepasteli hiekkarannalla. Kaiken kaikkiaan masentava paikka.
Kaverukset Öljymäen porraskujalla: Arie Rahamimoff & Hullu arkkitehti
Toiviomatka jatkuu
Viikon kuluttua Petra
Hullu arkkitehti 