BLOGI 58
15.6.2015

Vaakunasuunnittelukilpailu

– Vaari, tehdään Sarvikarille vaakuna, ehdotti kahdeksanvuotias Sampo.

– Hyvä idea! Suunnitellaan kumpikin oma ehdotus.

– Pidetään kilpailu ja paras ehdotus toteutetaan.

– No, ei sen tarvitse olla kilpailu. Tehdään kaksi vaakunaa.

– Pidetään kuitenkin kilpailu.

– No pidetään nyt sitten, vastasin vastahakoisesti.

Mielessäni ajattelin ettei kilpailu ollut hyvä idea, koska pojalle saattaisi tulla paha mieli häviöstä. Olinhan sentään melko tunnettu arkkitehti ja hyvä piirtäjä sekä hieman selvillä heraldiikan säännöistä. Melko nopeasti pystyisin tekemään loistavan ehdotuksen.

Aloimme suunnittelun kumpikin omalla paperillamme. Hm…pienen saaren symboliikkaa. No tietysti kalalokki, jolla on suuri pesivä yhdyskunta saarella. Ja sitten muuttavat hanhet meren yllä ilta-aurinkoa vasten. Juuri niin. Yksi liitävä kalalokki vähän tyylitelty mutta tunnistettavissa liitämässä vasemmalle. Sen takana auringon edessä pieni hanhiparvi. Siihen saa nyt hyvin heraldiset värit musta, sininen, vihreä, valkoinen, kulta ja hopea. Tällä tavalla näin. Pannaan vielä leppäkerttu ratsastamaan aalloilla. Nyt näyttää jo hyvältä.

– Vaari, minun ehdotus on valmis.

– Näytä!

Se oli tyypillinen sekava lasten piirustus, jossa oli paljon erilaista tavaraa sikin sokin.

– Mikä tämä on ja mikä on sen väri?

– Siinä on airot ristissä lokin takana ja airot ovat ruskeita.

– Mutta on myös keltaisia airoja. Ruskea ei ole heraldinen väri. Muutetaan tämä keltaiseksi niin sitten se on hyvä.

– Ei niiden pitää olla ruskeat.

– Ja mitäs nämä ovat?

– Siinä on puut juurineen ristissä sateenkaarenvärisen kalan takana.

– Mikäs tämä tässä kalan päässä on?

– Sillä on valkoinen hattu. Ja ne punaiset siellä alhaalla on kaksi kuuta.

– Ja tämä alaosa näyttää olevan vaahtoavaa merta aaltoineen.

– Joo siinä on myrsky.

– Okei, okei. Minä maalaan tämän huomenna akryyliväreillä vanerille.

– Mitä on vaneri?

– Sen puusta tehtyä tasaista levyä. Minulla on varastossa paljon erilaisia pieniä levyjä. Mennään liiteriin hakemaan meille omat vaneripalat.

Aloin piirtää ehdotuksiamme vanerille. Ajattelin, että tehdään nyt pojan vaakunasta prikulleen sellainen kun hän haluaa. Paras olla muuttamatta mitään vaikka kaikki viivat ovat vinoja ja airotkin vähän vaikeasti tunnistettavissa. Onhan tämä vähän lapsellinen ja aika epäheraldinen, mutta olkoon.

Seuraavana päivänä maalasin Sampon ehdotuksen. Siihen meni paljon aikaa koska piirustus oli täynnään pieniä detaljeja ja värejä oli kymmenkunta. Työn edistyessa ja saadessa kirkkaat värit havahduin asteittain huomaamaan sen taiteelliset ansiot. Tämähän on uusia heraldisia uria aukova nerokas ehdotus. Luovan fantasian räiskyvän iloinen ja alitajuntaista elinvoimaa pursuava spontaani mestariteos, jonka rinnalla oma ehdotukseni on vakavan kankea vanhojen ennakkoluulojen estoinen roskakori.

Sampo pyysi minua kirjoittamaan raportin vaakunasuunnittelukilpailusta seuraavan päivän Saariston Sanomiin, joka on hänen päivittäin julkaisemansa lehti. Tein työtä käskettyä.

 VAAKUNASUUNNITTELUKILPAILU RATKAISTU

Sarvikarin vaakunasuunnittelukilpailun voitti ylivoimaisesti Sampo upealla ehdotuksellaan. Toisen palkinnon sai Vaari, vaikka hän kilpailun alkaessa luuli voittavansa. Onneksi olkoon Sampo!

MIETE 58
TUTKITTUANI
C.G. JUNGIN KIRJOITUKSIA
MINULLE PALJASTUI
ETTÄ OLEN ARKKITYYPPI