BLOGI 47 13.4.2015
Tupaantuliaiset
Tervetuloa saunatupaan. Vaikka tupaantuliaiset olivatkin jo kymmenisen vuotta sitten. Juuri parahiksi kun tyttären perheeseen tuli lapsia. Luovutimme vanhan huvilan nuoren perheen käyttöön. Fossiilit siirtyivät saunamökkiin, jossa on oma keittiö ja oma huusholli. Tärkeä edellytys sille, että sopu säilyy ahtaalla saarella. Tältä uunituore tupa näytti silloin.

Näkymä saunatuvasta etelälounaaseen. Neljään kertaan venelakattu mäntylattia kiiltää, käsittelemättömät puuseinät ja katot hohtavat puhtauttaan ynnä kirjahyllyt ammottavat tyhjyyttään.
Tämä kuva on niin aneeminen, että sen melkein voisi julkaista Arkkitehti-lehdessä. Ei mitään elämää kuten niissä kiiltokuvajulkaisuissa ei yleensä ole. Mutta eihän se sisämiljöö enää ole tällainen. Siitä tuli ihmisten kesäkoti ja nyt se näyttää tältä.

Saunatupa lounaaseen ilta-auringossa. Keskellä nurkassa ikkunarivistössä on 30 cm leveä peili, joka antaa illusorisen vaikutelman nurkan keveydestä. Keskellä naapurin roskikseen heittämä putkituoli.
Laitetaan tähän vielä tuvan plaani.
Tupa ei ole talviasuttava. Villaa on seinissä vain viisi senttiä, lattiassa 13 ja katossa 10. Ikkunat ovat yksinkertaista lämpölasia.

Näkymä saunatuvasta pohjoiseen katetulle ja lasitetulle ulkokuistille. Ulko-oven yläpuolella varastohylly (naapurin roskikseen heittämä levy). Sen edessä tuvan poikki kulkeva 5 tuuman vetoparru, josta on hyvä roikkua ja venytellä. Vasemmanpuoleinen ikkuna antaa hyvää luonnon lukuvaloa sänkyyn auringonlaskun suunnasta myöhään iltaan asti. Vaatekaapin säleovet ovat tietenkin kierrätyskamaa.

Näkymä saunatuvasta ilta-auringossa vastakkaiseen suuntaan etelään. Sänkyjen alla on muoviset säilytyskotelot vuodevaatteille ja pyyhkeille. Kaminan päällä on isot kattilat, joissa lämmitetään vettä kylmiä öitä varten. Toimii lämpöpatterina. Hormissa ei ole sulkupeltiä.

Tuvan eteläikkuna. Viiden tuuman vaakapalkki keskellä on sijoitettu siten, että pöydän ääressä istuvalla on vapaa näköala sen ali. Tuvan lattialla seistessä taas näkee palkin yli horisonttiin. Ikkunoiden pystypuut ovat höylättyä 45 x 45 soiroa. Lämpölasit on kinnitetty niihin listoilla ja ruuveilla.

Detaljinäkymä saunatuvasta muutaman metrin päässä ikkunan ulkopuolella olevaan linnunpönttöön. Joka vuosi saamme seurata ensin sinitiaisen ja kirjosiepon taistelua pöntöstä ja sitten kirjosiepon perhe-elämää.

Tuvan työtila itään sähkökeskuksineen. Astiakaapin ovet ovat kierrätyskamaa – käytöstä poistettuja Lundia-kirjahyllyn ovia.

Saunatuvan kaakkoisnurkka. Pöydällä oikealla on pienellä aurinkopanelilla varustettu valaisin, jota voidaan siirtää paikasta toiseen. Näitä on huushollissa käytössä useita. Erittäin hyvä. Voidaan säilyttää saaressa talven yli.

Eteläpöydän keskelle sen eteen voidaan sijoittaa pieni seurustelupöytä, jossa on saranoitu taitettava jalka. Nopea asentaa paikoilleen hakasilla.
Jøtulin klassikon suunnittelivat 1930-luvun lopulla norjalaiset arkkitehdit Blakstad ja Munthe-Kaas. Koristeet teki taiteilija Ørnulf Bast. Kamina on maailman eniten myyty. Tässä se lepää Leca-harkoista muuratussa kolossaan. Pinnat olen sivellyt valkoisella antiikkilaastilla.
Niin – ja rakennustarkastajakin kävi suorittamassa lopputarkastuksen. Samalla kertaa oli kaksi tarkastusta. Naapurisaaressa ja meillä. Naapuri soitti, että nyt hän on veneellä tuomassa virkamiestä. Menin hiekkarantaan vastaan. Keli oli peilityyni. Puolessa välissä salmea kuului veneestä miehen huuto: ”Sehän on ihan sen näköinen kuin piirustuksissakin.”
Oikeasti hän sieltä niin kaukaa rannasta voinut nähdä mökistä kuin pieniä vilahduksia puiden välistä. Seuraavaksi hän marssi suoraan sisään tupaan pöydän ääreen, jossa oli kahvikupit ja pienet tuopit valmiina. Enemmittä puheitta hän löi leimat heti papereihin. Ei välittänyt edes kiertää mökkiä ympäri eikä käydä saunaa katsomassa. Puhetta riitti ihan muista asioista kuin tarkastuksen kohteesta.
Jatkuu ensi viikolla. Vuorossa saunan esittely.
MIETE 47 PÄIVÄLLÄ PIDÄN PÄIVÄKIRJAA JA YÖLLÄ YÖKIRJAA UNISTA VIERAILEN PÄIVÄLLÄ JA YÖLLÄ MONISSA PAIKOISSA UNIPAIKAT OVAT TOISINAAN ERI PAIKKOJA KUIN PÄIVÄLLÄ VÄLILLÄ MENEN SEKAISIN MIKÄ ON UNIPAIKKA JA MIKÄ OIKEA PAIKKA ON VIELÄ MONIA HUONETTA JOISSA EN OLE KÄYNYT UNESSA MINULLE NÄYTETTIIN HOPEINEN AVAIN JONKA AURINGONLASKUN SÄDE SAI KIMMELTÄMÄÄN NIIN ETTÄ HÄTKÄHDIN JA HERÄSIN
Hienoa seurata teidän kertomusta mökkirakentamisesta ym.sta siihen liittyvästä.Kevät on ihanaa aikaa,pian riennätte ehkä sinne mökille.Itsellämme ei ole mökkiä,mutta usein olemme olleet vuokramökillä kesällä tai tuttavat pyytävät. Kaikkea hyvää teille tulevaan kesään . Terv. Maija Arto v