BLOGI 46 6.4.2015
Uglytecture
Nyt vihdoin päästään asiaan – saaren rakennettuun arkkitehtuuriin, joka on urani päätyö. Ja ainoa josta olen ylpeä. Sitä kehtaa näyttää lapsenlapsille. Ja on jo näytetty kymmenen vuoden ajan joka kesä ainakin viisi viikkoa jolloin tyttäreni perheineen on viihtynyt saaressa. Ja tytär on viihtynyt siellä koko ikänsä kaikki kesät. Paras palkinto, minkä arkkitehti voi saada.
Aloitetaan esittely saunamökistä, joka valmistui lopullisesti toissa vuonna ja jonka rakentaminen kesti 20 vuotta. Tai onkohan se vieläkään ihan valmis, kun joka vuosi keksin siihen uutta tuunattavaa. Olen ylpeä saunamökistä siksi, että suunnittelun lisäksi olen rahdannut pienellä veneellä yksin saareen kaiken rakennusmateriaalin ja rakentanut kaiken omin käsin ovia ja ikkunoita myöten. Ilman ainuttakaan moottorityökalua.
Nyt taisi tulla vähän liioiteltua. Muutaman kerran olen saanut apua kuljetuksissa. Kerrankin kun tilaamani tuvan lämpölasit olivat valmistuneet ja niitä piti lähteä kuljettamaan veneellä saareen, oli kova myrsky eikä vesille ollut menemistä. Kannoimme lasit – yhteensä 18 kpl – vaimon kanssa kahdestaan jyrkkäpiirteistä polkua 1,5 kilometrin matkan Pitkänperänvuorten yli, josta kuljetimme ne soutuveneellä kapean ja suojaisan salmen poikki saareen. Siihen tarvittiin monta keikkaa. Kiitin mielessäni talon arkkitehtia, joka oli hoksannut suunnitella majaan pienet lasiruudut (n. 50 x 70 cm), joita mehmomuoviin hienosti pakattuna oli suhteellisen kevyt kantaa.
Syyrakin portaat laskeutuvat jyrkästi Pitkänperänvuorilta Pitkänperän kuusilaaksoon. Perimätiedon mukaan vanhat kiviportaat on rakentanut Syyrak Ruonala. Mussalossa on kaksi vanhaa kylää – Etukylä ja Takakylä. Toisessa asuivat Ruonalat ja toisessa Mussalot. Tätä reittiä alas kannoimme vaimon kanssa ikkunalasit.
Enkä ole kaikkia oviakaan tehnyt itse. Yksi ulko-ovi on ostettu. Tosin loput saunamajan ovista – yhteensä 14 kpl – olen nikkaroinut 15 mm vanerista. Sitäpaitsi en ole kaikkea rakentanutkaan ihan itse. Poikani on ollut muutamana päivänä auttamassa ja samoin ystäväni arkkitehti Kalevi Karlsson.
Isä ja poika saunan rakennustyömaalla kesällä 1995. Käynnissä elementtien kiinnittäminen toisiinsa kulmaraudoilla ja käsiruuvimeisselillä. Peruslankut lepäävät yleensä isojen kivien päällä. Muutaman peruspilarin jouduin valamaan kiukaan ja kaminan alle tulevan betonikakun lisäksi. Maa ei ole routivaa. Riittää kun peruspilari on 20 cm maan alla. Jatkoin yksin pitkiä päiviä lokakuun puoleenväliin saakka, jolloin sauna oli ulkoa valmis. Onneksi syksy oli erittäin lämmin.
Pienistä ikkunoista puheenollen. Ne eivät ole muotia arkkitehtien suunnittelemissa lomamajoissa. Ikkunoiden pitää olla lattiasta kattoon niin että maisema lillii sisään. Siksi ei mikään varteenotettava arkkitehtuurilehti voi julkaista projektiani. Onhan se niin hullu ja ruma-arkkitehtuuria (UGLYTECTURE) parhaimmillaan. Niinpä ei ole muuta keinoa kuin julkaista projekti blogissani. Ajattelen aluksi kirjamuotoa, mutta päädyin nettijatkokertomukseen. Ja eikös tämä ole nykyajan henki.
Saunamökki viimeisimmässä hahmossaan. Rakennusoikeutta oli käytettävissä 25 m2. Siihen ei lasketa tuvan pöydän ja saunan pesutilan penkin matalaa tilaa. Enkä laske siihen myöskään katetttuja ja lasitettuja kuisteja varastoineen enkä ripustettuja erkkerivarastoja mökin itäpuolella. Kattopintaa on yhteensä n. 70 m2.
Onneksi rakennuspaikka on Pyhtäällä, jossa byrokratia on inhimillistä. Kymmenen metrin päässä Kotkan puolella olisi ollut byrokratiamuuri vastassa. Saatuani lupapiirustukset valmiiksi soitin rakennustarkastajalle. Tämä pyysi minua lähettämään kuvat hänelle ehtiäkseen leimata ne seuraavana tiistaina jolloin hänellä oli päätöspäivä. Muut eivät puuttuneet asiaan. Mitäs sitä nyt lautakuntaa vaivaamaan. Lupa tuli kahdella ehdolla: sijaintikatselmus ja lopputarkastus. Olin jo syksyllä asettanut kaksi meren tuomaa valtavaa painekyllästettyä hirttä lepäämään kivien päälle paikoilleen. Keväällä aikaisin soitin rakennustarkatajalle ja ilmoitin, että sijainti on merkitty maastoon. Saapuessani paikalle myöhemmin havaitsin toisen hirren päällä muovitaskun, jota tiiliskivi piti paikoillaan. Taskun sisällä oli sijaintikatselmuspöytäkirja ilman huomautuksia. Pelkkä leima ja nimi alla. Näinhän sen pitää mennä. Ei edes viranomaisia tarvitse tavata.
Lähdetään kiertämään mökkiä vastapäivään länsipuolelta, jossa on pääsisäänkäynti.
Saunamökin länsisivu iltapäiväauringossa. Osassa kuistin länsi-ikkunoita on roskiksesta dyykkamani jalopuiset aurinkokaihtimet.
Sisäänkäyntiporras kutsuu
Siitä vaan ylös portaita
Siitäkin olen ylpeä, että olen käyttänyt saaren rakennuksissa paljon kierrätysmatertiaalia – meren tuomaa, jätelavoilta kerättyä, lautatarhojen ylijäämätavaraa sekä naapurien poisheittämää. Käytettävissä oleva materiaali on myös vaikuttanut rakennusratkaisuihin ja detaljeihin. Valokatteisen kuistin länsinurkan alaosa on päällystetty lauttasaarelaisen naapurin sisustustyämaan ylijäämäpaloilla. kaikki mahdolliste paikat paikat talon alla on köäytetty hyväksi varastoina.
Varastoluukut kiinni.
Varastoluukut auki
Sekä kuistin länsi- että itänurkka ovat 1,5 m ulokkeelle. Muutenkin olen käytänyt paljon ulokeratkaisuja säästääkseni peruspilareita ja ajan voittamiseksi. Betonivalu alkeellisissa olosuhteissa on aina hankalaa ja kestäähän se kuivuakin aikansa. Saaressa ei ole kaivoa, vesikin on tuotava veneellä.
Saunamökki eteläetelälounaasta. Ugh: UGLYTECTURE!
Saaren jokaisen asuinhuoneen ikkunat voidaan peittää 8 mm vaneriluukuilla, jotka kesällä ovat ikkunoiden alla tai saranoituja alle tai sivuun. Talvisin luukut asetetaan paikoilleen kliksautettamalla kiinni puiset kääntösalvat. Luukut ovat tarpeellisia suijaamaan säätä vastaan – erityisesti eliminoimaan kevättalven polttavaa auringonpaistetta, joka nostaa sisätilojen lämpöä. Yöpakkasilla lämpötila laskee voimakkaasti ja ilmasta irtoava vesi kondensoituu ikkunoihin. Ikkunalaudoille valuva vesi mädättää vähitellen ikkunalaudat tai ainakin niihin tulee ikäviä värivirheitä.
Saunamökki etelästä aamupäivällä. Näitä ”peikkokiviä” saarella riittää.
Vaneria olen saaren rakennuksissa käyttänyt valtavat määrät – yleensä 15 mm filmivaneria. Siitä on tehty terassien ja saunan pesutilan katot sekä ulkovarastojen katot, saunan lattiat, pesutilan, keittiön ja varastokoppien seinät ynnä parikymmentä ovea. Erittäin hyvä rakennusaine. Vakuutuin vanerin oivallisuudesta, kun toimistomme 1970-luvun alussa vieraili ensimmäisen työnantajani professori Kirmo Mikkolan kesäkodissa Espoossa. Saunoimme porukalla Kirmon kanssa hänen suunnittelemassaan legendaarisessa Suomen ensimmäisessä vanerisaunassa tai ainakin siihen asti kuuluisimmassa.
Saunamökki kaakosta aamupäivällä. Etualalla oikealla saaren eteläkärkeen johtava ”Eteläesplanadi”.
Saunamökki on noin 20 metrin päässä sekä itä- että länsirannasta. Eteläkärkeen on matkaa 30 metriä. Saaren eteläosa paloi 1950-luvun alussa. Tuli lienee saanut alkunsa retkeilijöiden leiritulista. Sillon kun saarella ei vielä ollut rakennuksia, on se ollut suosittu picnic-kohde. Pihakalliossa on useita nuotioiden aiheuttamia painaumia. Sääli: kuumuus on rapauttanut hienon jääkauden hioman sileän kalliopinnan.
Saunamökin itäterassi amupäivällä. Vasemmalla sähkökaapin vaneriovet ja tuuletusluukku. Keskellä ylävarasto penkin päällä ja oikealla keittiön kulmaikkuna. Tiskatessakin on hulppeat merinäköalat. En raaskinnut kaataa tätä komeaa mäntyä ja se jäi rakennelmien sisään. Mänty on saanut syntynsä saaren palon jälkeen 1950-luvun puolivälissä.
Ulokkeena oleva varastokaappi (sähkökaappi)
Sähkökaapin ovet avattuina
Sähkökaapissa pientyökalujen, ruuvien ja maalien lisäksi saaren sähkökeskus säätölaitteineen ja akkuineen. Aurinkopaneleissa on tehoa yhteensä 250 W ja akuissa 500 Ah. Onneksi 12 voltin järjestelmän sähköasennukset voi tehdä itse ja niin tämäkin homma tuli opeteltua. Suurin hankaluus oli paksujen maakaapeleiden liitännät. Laitoksen hetkellinen maksimituotto on 15 A. Sähköä riittää jääkaappiin, televisioon, tietokoneisiin, kännyköiden ja muiden pienlaitteiden latauksiin sekä ompelukoneeseen päivällä kirkkaassa auringonpaisteessa. Saunatuvassa on langaton internet verkko useammalle tietokoneelle. Pitkäkestoisen sadekauden varalla on kaasujääkaappi.
Saunamökin Itäterassin ulko-ovi puolittain auki. Siinä sattui olemaan tiellä niin iso kivi etten jaksanut kaivaa sitä ylös. Tein oveen luukun, joka pitää avata, jos haluaa oven kokonaan auki ulkoseinää vastaan. Ovi on enimmäkseen kokonaan auki, mutta sateella idästä se on syytä pitää kiinni.
Rakennelmat on sovitettu saarella siten ettei kiviä tarvitse räjäyttää tai siirrellä. Siitä osittain johtuvat myös rakennusten polveilevat muodot.
Saunamökki itäkoillisesta aamulla. Saunan takaseinällä ulokkeella oleva polttopuulaari on tällä kertaa tyhjä. Sen alla näkyy luukku, jonka kautta puu siirretään kiukaan alle betonikammioon. Polttopuiden säilytysvarastoja on rakennuksien seinustoilla useissa kohdissa.
Appiukko määräsi rakennusten värit samanlaisiksi kaikkialla. Seinät: Panu Kaarna. Katot ja ikkunanpielet: Panu Sammal. Väriyhdistelmä on kaukana arkkitehtien lomamökkien trendikkäästä värityksestä tai värittömyydestä. Mielestäni tämä on erittäin onnistunut valinta ja sopii luonnonsuojelualueelle hyvin. Panusta on saarella kokemusta jo 45 vuoden ajan. Erittäin hyvä maali. Pitää pintansa, suojaa säältä eikä hilseile. Pötypuhetta, että puu lahoaa oikein käsitellyn akrylaattilateksipinnan alla. Sitäpaitsi helppo sivellä ja kuivuu nopeasti. Unohtakaa öljymaalit.
Saunamökki pohjoisesta. Syksy on tuloillaan ja polttopuulaarit jälleen täynnä. Kaikkien saarten rakennusten kattokaltevuus on 1:5 vanhan huvilan mukaan. Vanerikatot ovat paikoitellen tätä loivempia.
Saunamökki pohjoisluoteesta. Vilvoittelutilan kaide on tehty Lauttasaressa vuonna 1954 valmistuneen rivitalon saunan puretusta hirsipaneelista. Kunnon vanhan ajan hyvää puuta.
Kattohuopa on liimattu vanerikattojen päälle ja pinnoitettu pariin kertaan vesiliukoisella helposti siveltävällä Kilpi- akrylaattipinnoitteella, kuten melkein kaikki muutkin saaren huopakatot. Hyvä ja kestävä yhdistelmä. Kokemusta on saarella 30 vuoden ajalta.
Kattomaailmaa saunan löylyhuoneen ympärillä. Taustalla vanha huvila.
Saunamökin kattomaailmaa etelään.
Jatkuu ensi viikolla…
Hullu arkkitehti
MIETE 46 YKSINSUUNNITTELU ON KIVAA MUTTA YKSINRAKENTAMINEN ON VIELÄ KIVEMPAA PARASTA YKSINRAKENTAMISESSA ON KAKSI ASIAA VOI ISTUA KIVELLÄ PITKÄÄN ILMAN ETTÄ KUKAAN HÄIRITSEE JA FUNTSIA MITENKÄHÄN TÄMÄKIN PAIKKA TAAS RATKAISTAAN VOI MUUTTAA OMIA SUUNNITELMIAAN KOKO AJAN EIKÄ ARKKITEHDILLE TARVITSE KERTOA MITÄÄN EIKÄ RAKANNUSTARKASTAJA VÄLITÄ TIETÄÄ MITÄÄN TÄMÄN VUOKSI RAKENNAN MIELUUMMIN YKSIN EIHÄN SITÄ HOMMAA KUKAAN APULAINEN KAUAN JAKSAISI KATSOAKAAN
Hullu arkkitehti 
Kerrassaan oivallista, kuten tiedät.
Jouko
Hieno ja persoonallinen on rakennus luomus ja ihanat maisemat edellisessä postissa. Luonto mahtavaa.
Maija ja Arto Virkkunen