BLOGI 48
17.4.2015

Kasvaako Helsingistä parempi?

Kävin Helsingin kolmansilla kaupunkisuunnittelumessuilla Laiturin näyttelytilalla usena päivänä. Ohjelmassa peräänkuulutettiin moniäänistä keskustelua Helsingin kasvusta ajankohtaiseen yleiskaavaan liittyen. Hyvä juttu! Keskustelua tarvitaan.

Laiturin näyttelytila on erinomainen keksintö. Toimii hyvin kohtauspaikkana stadin ytimessä.

Se on jo todettu monissa tilaisuuksissa. Viime vuonna messuilla oli yli 2000 kävijää. Tänä vuonna odotetaan uuden tuhatluvun rikkoutuvan. Ohjelma oli ajankohtainen ja mielenkiintoinen.

Avajaiset

Avajaisissa istahdin toiselle penkkiriville liikenneguru Pentti Muroleen viereen. Estradilla olevat apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja virastopäällikkö Mikko Aho säpsähtivät kun näkivät meidät kaksi blogipappaa vierekkäin. Tilaisuuden juontaja vuorovaikutussuunnittelija J-P.Turunen esitti rauhalliseen tyyliinsä pääpuhujille pahan kysymyksen: TÄYTYYKÖ HELSINGIN KASVAA? Annin näkemys tunnetaan. Hän haluaa kehittää Helsinkiä johon mahtuu entistä enemmän ihmisiä. Nyt tuli perustelu.

Mikolla oli myös valmiiksi mietitty faktapohjainen rutiininomainen vastaus valmiina.

Nämä vastaukset eivät tietenkään tyydyttäneet Muroleen Penaa. Häntä ahdistavat Helsingin rajat. Vanha kettu haluaisi kehittää metropolialueena koko Etelä-Suomea.

Annin mielestä pääministerikään ei voi päättää yksin kaikesta. Samalla hän myönsi, että pääkaupungin ja maan muiden osien välillä on diplomaattista jännitettä. Virastopäällikkö toi esiin yleiskaavaluonnoksesta saatujen mielipiteiden suuren määrän – 1030 kpl. Vähän siinä hengessä, että loput 599 000 stadilaista oli tyytyväinen kaavaan.  No voihan sitä näinkin spekuloida. Se ei poista sitä tosiasiaa, että yleiskaava on tyrmätty monelta suunnalta vankkoihin faktoihin perustuen. Ihmettelen vähän sitä, että kaupungin suunnittelijoille on tullut ikäänkuin yllätyksenä ilmanlaatunormit, joilla yleiskaavan peruspilari – kaupunkibulevardit – asetetaan kyseenalaiseksi. Kaupunkitutkija Kati Vierikko huomautti, että suurin osa kaupunkilaisista ei monesta syystä pysty kommentoimaan yleiskaavaa. Hän oli huolissaan tämän joukon etujen puolesta.

Keskustelu oli muutenkin vilkasta, antoisaa ja asian ytimiin pureutuvaa. Hyväksi lopuksi taputettiin kaikille ja kohotettiin oikein kuohuviinimaljat.

Liikennesuunnitteluilta

Ilahduin siitä, että Helsingin uusi liikennesuunnittelupäällikkö Reetta Putkonen aloitti oman esityksensä laatukriteereistä.

Muroleen Pena jo minulle etukäteen kehui tätä kouluttamaansa daamia ja vakuuttavaa oli esiintyminen. Reetta lanseerasi minulle uuden sanankin : AUTORIIPPUMATON ALUE. Tämä ei tarkoita autotonta aluetta vaan aluetta, jossa vapaasti voi valita neljän pääliikkumismuodon – YKSITYISAUTOILU, JOUKKOLIIKENNE, PYÖRÄILY, KÄVELY – välillä. Jotta päästään hyvään tasapuoliseen ja tasa-arvoiseen liikennejärjestelmään täytyy kolmea viimeksi mainittua kulkumuotoa erityisesti edistää. Hyvä tavoite. Riittää Reetalle haastetta.

Kruunuhaan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Veli-Heikki Klemetti ihmetteli mihin unohtui VESIJOUKKOLIIKENNE. Reetta lupasi ottaa tämänkin agendalle. Keskustelussa kävi ilmi, että kaupungin vuotuiset liikenneinvestoinnit ovat ensi vuonna 108 M€. Tämä sai Muroleen Penan ärähtämään: Ihmetyttää nämä kaupungin megaliikenneprojektit. Yhdellä PISARALLA (1000 M€) saisi toteutettua tuhat pikkuprojektia ja KRUUNUVUORENSILLOILLA viisisataa. Lykätkää näitä parillakymmenellä vuodella niin saadaan aikaan paljon pientä hyvää ja toteutettua kauan kaivattu Helsingin kävelykeskuskin. Ei mikään kunnon metropoli ole mitään ilman kävelykeskustaa.

Kysyin yksityisesti liikennesuunnittelupomolta miten Ruoholahden liikennesumppu hoitaantuu tulevaisuudessa kun Jätkäsaari on valmis ja siihen tulee vielä lisäksi Hernesaaren 5000 asukasta. Reetta ei ollut huolissaan. Hänen mukaansa alueelle muuttaa semmoista väkeä, jotka sopeutuvat tilanteeseen. En oikein usko tätä. Pelkään, että Ruoholahteen tulee vielä todellinen liikennekaaos. Toivottavasti olen väärässä.

Liikennesuunnittelija Pihla Melander kertoi yleiskaavan tavoitteista. Hän korosti, ettei kaavaa pidä katsoa tämän päivän perspektiivistä.  Tähtäin on 35 vuoden päässä. Silloin maailma on erilainen kuin tänään. Ymmärsin viestin kaksijakoisena. Toisaalta toppuuteltiin vähän kaupunkibulevardeja. Nehän eivät toteudu heti. Aika ei ole vielä kypsä. Toisaalta tämä oli kuitenkin liputus kaupunkibulevardien puolesta. Usko, toivo ja rakkaus kaupunkibulevardeihin on vankkaa koko viraston väellä. Kaikki ovat sitoutuneet tähän hömpötykseen.

 

 

Opin liikennesuunnitelija Marek Salermon esityksestä jälleen uuden sanan. PYÖRÄILYLIIKENTEEN LAATUKÄYTÄVÄ tarkoittaa baanaverkkoa. Sitä kehitetään kaikille stadin pääväylille. Lisäksi yksisuuntaisia pyörätietä tulee muidenkin tärkein katujen varsille ja pyöräilyä suositaan muillakin keinoilla. Meneekö jo överiksi kun Hesarin äskeisen uutisen mukaan talosaunoja ja pesuloita karsitaan uusista asuntokohteista jotta saataisiin normien mukaiset tilat pyörille. Vaatimus on kova. Yksi pyöräpaikka jokaista 30 asuntokerrosneliötä kohti. Suurin osa sisätiloissa ja loput pihalla katoksessa. Eräällä tunnetulla alueella rakennetulle 400 neliön kokoiselle asunnolle olisi pitänyt toteuttaa 13 pyöräpaikkaa. Hölmöä kun asuntoon tuli vain yksi asukas. Onneksi tässä päästiin lopulta luovaan normien tulkintaan.

Vaihtoehtoisten visioiden päivä

Entä jos Helsinki….

Aamupäivällä Don Quichote -arkkitehti Olli Hakanen avustajineen poksautti täyslaidallisen tulevien hallistusneuvottelujen vaihtoehdoksi.

Olli tarkoittaa että duuniin voi mennä junalla vähän pitemmänkin matkan päästä ja käyttää matka-ajan läppärin näpläämiseen. Silloin metropolialuekin voisi olla reilusti suurempi. Työmatkan muuttaminen työajaksi vastaa työuran pitenemistä 6,5 vuodella.

 

Olli kiteytti filosofiansa lauseeseen: LIIKENNESYSTEEMIÄLYÄ KEHITTÄMÄLLÄ  ON MAHDOLLISUUS VAPAUTTAA MAATA HYÖTYKÄYTTÖÖN. Lopuksi arkkitehti ampui upoksiin Koivusaaren osayleiskaavan ja Helsingin keskustatunnelin kahdella täsmätorpedolla: KOIVUSAAREN SUUNNITELMA ON LUHISTUVAN JÄRJESTELMÄN VIIMEINEN JOUTSENLAULU. UNOHTAKAA KESKUSTATUNNELI – SE ON HYÖDYTÖN.

Seuraavaksi ENTÄ JOS HELSINKI -ryhmästä esiintyi Kim Väisänen, menestyvän suomalaisen ohjelmistotuotteita myyvän BLANCCO-yhtiön johtaja.

Kimillä on kanttia sanoa näin. Hänen yhtiönsä 150 työntekijää on hajautettu ympäri maailman 16 eri maahan. Firman pääkonttori on Joensuussa. Pomo asuu Pasilassa. Yhteydet hoidetaan verkossa. Maajohtajat tapaavat kasvoikkain vain kaksi kertaa vuodessa. TÄRKEINTÄ ON VERKKOYHTEYDEN KAPASITEETTI – EI LÄHILIIKENNE TAI KAUKOLIIKENNE VAAN TIETOLIIKENNE. TEHOKKAAMPAA KUIN PISARA ON VALOKAAPELIN VETÄMINEN KUNTIEN VÄLILLE.

Kuoroon yhtyi vielä kaupunkitutkija Seppo Laakso seuraavin säkein:

SUOMEN VÄESTÖKASVUSTA 80 % TULI
VIIME VUONNA PÄÄKAUPUNKISEUDULLE.
IHMISET MUUTTAVAT SINNE MISSÄ
OLETTAVAT SAAVANSA PAREMMAN ELÄMÄN.

 Lisää kaupunkia Helsinkiin

Jo vuosia netissä toiminut interaktiivinen LISÄÄ KAUPUNKIA HELSINKIIN -ryhmä oli järjestänyt paneelikeskustelun.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan paneelikeskustelu

Kaksi kolmasosaa lautakunnasta oli estradilla. Kaikki sen viisi eri puoluetta olivat edustettuna. Herätti hämmästystä, että kaikki läsnäolijat kannattivat korkeita rakennuksia Helsinkiin. Eikö puolueilla enää ole mitään eroja kunnallispolitiikassakaan?

Kaikki saavat puheenvuoron – vasemmalta oikealle. Seisomajärjestys oli puoluevärin kannalta päinvastainen. Oikeisto oli vasemmalla ja päinvastoin.

No löytyihän niitä eroja sentään joissain asioissa.

Jälkimietteitä

Hyvät messut. Järjestävät ansitsevat suurkiitoksen.  Yleiskaava etenee seuraavaksi valtuuston yleiskeskusteluun toukokuun viides päivä. Hieno juttu! Apulaiskaupunginjohtaja sai avajaisissa mahdollisuuden esittää keijulle kolme toivomusta. Yksi niistä oli, että valtuusto voisi hyväksyä yleiskaavan vuoden kuluttua keväällä. En usko, että mikään haltiatar voi täyttää tätä toivetta. On siinä kaavassa vielä niin paljon rukkaamista.

Kehä ykkösen sisäpuoli on nyt in nro 1. Monet ryhmät kilpailevat siitä miten paljon lisää asukkaita sinne voi sijoittaa. Kreisiä! Eihän siitä hyvää seuraa. Liikenne menee tukkoon ja ympäristön laatu heikkenee. In nro 2 on umpikortteli. Ihanteena on Etu-Töölö. Jätkäsaaren uudella alueella on pantu vielä paremmaksi. Kahdeksan-kerroksisten umpikorttelien välissä on paljon kapeammat kadut kuin Töölöössä. Varjoisilla kujilla ollaan. Ei hyvä! Liian tiivistä!

Uutta Jätkäsaarta kierrellessä tulee ikävä Ruoholahden väljää ympäristöä sekä ennen kaikkea funktionalistisia suunnitteluihanteita valoa, ilmaa, väljyyttä ja vihreyttä. Toisaalta löytyyhän sieltä Jätkäsaaresta jänniä paikkoja, pieniä toriaukioita ja yllätyksiä kulman takana eli asioita joita juuri haluttiin. Mutta, mutta, mutta … kannattikoko palata ajassa yli sata vuotta taaksepäin kivierämääkauteen?

Helsingissä ja Espoossa rakennetaan nyt paljon asuntoja. Niin paljon etteivät ne kaikki enää tahdo mennä kaupaksi. Ja sama tahti jatkuu vielä vuosia ilman uuden yleiskaavan vaikutustakin. Veikkaukseni on, että pian seuraa jonkinlainen asuntokupla. Myyntiajat pitenevät ja hintoja joudutaan alentamaan.  Sitäpaitsi vaikka asuntotuotanto kasvaisi kuinka ei kaikille halukkaille koskaan pystytä Helsingissä tarjoamaan riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja. On niitä tulijoita vaan niin paljon tulossa tänne katuterassien tuoppien ääreen eri puolilta Suomea ja maailmaa.

Pena esitti käytäväkeskustelussa hyvän pointin. Vantaan kaupunkisuunnittelupäällikkö vaan hykertelee tyytyväisenä ja odottaa sitä päivää kun Helsingin liikenne on lopullisesti jumissa ja ympäristö on muuttunut slummiksi. Silloin tulee tunkua Vantaalle vihreämpään ympäristöön.

Eduskuntavaalit ovat ovella. Etsin ehdokasta, joka ei halua sijoittaa Helsinkiin pilvin pimein uusia asukkaita. Sillä pimeneehän sinä tiivistämistouhussa taivaskin tummiin pilviin.

MIETE 48
PAHOISSA PÄIVISSÄ
ON SE HYVÄ PUOLI
ETTÄ NIIDEN MENTYÄ OHI
VOI JÄLLEEN TUNTEA
SUURTA ELÄMISEN RIEMUA