blogi 20 17.11.2014
Tempauksesta toiseen
Helsingin suurpommitukset talvella 1944 tehottomia!? Ei pidä paikkaansa. Jo ensimmmäinen pommi yöllä 6 – 7.2. oli täyosuma. Neuvostoliiton suurlähetystö Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa syttyi palamaan ja raunioitui. Jäljelle jäi kasa punatiiliä. Teekkarien osakuntatalo Poli oli korttelin päässä. Päätettiin tempaista ja rakentaa tiileistä teekkarikylä Otaniemeen.
Teekkarien muutto Otaniemeen sai alkuunsa valtioneuvoston päätöksestä siirtää Teknillinen korkeakoulu Hietalahdesta Otaniemeen. Sitä varten valtio osti vuonna 1949 Otaniemen kartanosta 107 hehtaaria pääosin peltomaata. Teekkarit ostivat puolestaan 2 ha rantametsää. Sinne alettiin rakentaa teekkarikylää 1950 Kaija ja Heikki Sirenin suunnitelmien mukaan. Teekkarien puhdistamat ja Otaniemeen tempauttamat 800.000 tiiltä olivat hyvä alku. Tätä pidetään edelleen maailman suurimpana teekkaritempauksena. Teekarikylä valmistui vuonna 1952 juuri parahiksi toimiakseen Helsingin olympialaisten kisakylänä.
Teekkarit tempaisivat jälleen näyttävästi ja onnistuneesti vuonna 1956 vauhdittaakseen korkeakoulun muuttoa. Päärakennusta alettiin rakentaa vuonna 1961 Otaniemen kartanon paikalle Alvar Aallon yleissuunnitelman ja piirustusten mukaan. Jos haluaa nähdä miltä kartanorakennus näytti, pitää katsoa joko Nyrki Tapiovaaran elokuva Varastettu kuolema vuodelta 1938 tai Teuvo Tulion elokuva Intohimon vallassa vuodelta 1947, joissa molemmissa kartano ympäristöineen on lähes pääosassa.
Etuoikeutettuna ensimmäisten joukossa siirryin opiskelemaan uusiin tiloihin vuonna 1964. Arkkitehtiosasto oli valoisa, lämmin ja kodikas. Sisäpihan seinät olivat marmoria. Muut osastot saivat tyytyä punatiileen. Mietimme usein kavereiden kanssa mihin nämä Alvarin kauniin sisääntuloaulan portaikon koristeelliset rinnakkaisaskelmat johtavat. Teorioita oli useita. Nyt tiedän oikean vastauksen. Ne johtivat harmaisiin laatikoihin ja tasakattoon. Tämmöistä oli opetuksen tulos. Umpikuja. Aika hämmästyttävää huomata mitä maailman kaunein opiskeluympäristö sai aikaan. Huhujen mukaan arkkitehtiosaston upeat tilat ovat nyt remontissa ja vajaakäytössä, kun toiminta on muuttanut muualle. Sääli. Mitähän siihen tulee tilalle?
Länsimetrosta päätettäessä vuonna 2006 oli itsestään selvää, että keskelle Otaniemeä TKK:n päärakennuksen viereen sijoitetaan metroasema, vaikka linjaan tulee iso mutka. Otaniemi oli siihen mennessä kasvanut tiedekaupunginosaksi. TKK:n ja teekkarikylän lisäksi siellä oli VTT, GTK, CSC, Innopoli, Reima Pietilän Dipoli, urheilukenttä ja Aallon urheiluhalli, Sirenien kappeli sekä hotelli + muutamia liito-oravia (tai ainakin papanoita). 
Niin ja onhan siellä viellä Urdsgjallar – vuonna 1966 valmistunut TF:n eli ”Täffän” (Teknologföreningen i Finland) osakuntarakennus. Nimi tulee pohjoismaisesta muinaismytologiasta ja tarkoittaa juomasarvea, mikä ei koskaan tyhjene. Arkkitehdit olivat Kurt ja Thua Moberg. Tämä vähemmän tunnettu sarvenmuotoinen rakennustaiteen helmi edustaa varhaista ”wau-betonibrutalismia”. Sopii mainiosti samanhenkisen ja samaan aikaan valmistuneen Dipolin viereen. Teekkarit ovat myyneet Dipolinsa Aalto-yliopistolle, joka pyörittää siellä kokous- ja kongressikeskusta. TF omistaa edelleen osakuntatalonsa, joka on vilkkaassa käytössä.
Otaniemessä on opiskelijoita 15.000, työpaikkoja 11.000 ja asukkaita 3000. Tältä se näyttää
Aallolla ratsastamista
Vuonna 2007 päätettiin yhdistää Teknillinen korkeakoulu, Taideteollinen korkekoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu yhdeksi oppilaitokseksi. Vuonna 2010 toimintansa aloittaneen korkeakoulun nimeksi tuli sittemmin Aalto-yliopisto. Sopiva nimi, kun metrolinjakin tekee sillä kohtaa aaltoliikkeen. Mutta eihän kansainväliseen maineeseen pyrkivän yliopiston metroaseman nimi voi olla suomalainen. Espooseen matkaavat saavat tottua siihen, että kuulutus Aalto University tarkoittaa Otaniemen metroasemaa. Kaisaniemessä yritettiin myös vaihtaa metroaseman nimeä. Toistaiseksi nimenmuutos Helsingin Yliopisto ei ole mennyt läpi. Olisikohan pitänyt olla englanniksi? Joka tapauksessa näiden kahden yliopiston väli on vain 11-12 minuuttia metrolla. Hyvä juttu!
Uuden yliopiston hallinnolle sekä taiteen ja suunnittelun korkekoululle tarvittiin uudet tilat Otaniemeen kampukseen. Kansainvälinen ideakilpailuun vuonna 2013 tuotti 189 ehdotusta. Jatkokilpailuun valittiin niistä kuusi. Voittajan valinta ei ollut yksimielinen. Ruotsalainen veteraaniarkkitehti Johan Celsing esitti eriävän mielipiteen. Suomalaiset arkkitehdit palkintolautakunnassa olivat Aaro Artto ja Trev Harris (Safa), Vilhelm Helander (Alvar Aallon säätiö), Aija Staffans (Aalto-yliopisto), Tuomo Hahl (Senaatti-kiinteistöt), Ossi Keränen (Espoon kaupunki) ja Elina Tenho (opiskelijajäsen). 
Tiettävästi Villekään ei rakastanut voittajaksi valittua ehdotusta Väre, jonka tekijäksi paljastui jo useissa kilpailuissa loistavasti menestynyt Verstas Arkkitehdit. Otaniemen miljöö oli tullut tutuksi siellä arkkitehtiosastolla opiskelleille toimiston perustajajäsenille Väinö Nikkilä, Jussi ja Riina Palva sekä Ilkka Salminen. Kilpailuohjelmassa etsittiin innovatiivistä ja inspiroivaa ympäristöä, jossa on miellyttävä vuoropuhelua edistävä keskustori. Katsotaan mitä saatiin. Ensimmäisen palkinnon saanut ehdotus esittäytyy.
Palikat vinksin vonksin
Oho! Samankokoisia palikoita vnksin vinksin nurmikolla. Palikoiden suunnat on ovelasti haettu ympäröivien rakennusten suunnista. Siinä ikäänkuin koordinatistojen sekamelska on kasattu manifestiksi. Ei hullumpi idea. Mutta mistä huomaa muualta kuin ilmasta käsin. Palikoista muodostuu vaikeasti hahmotettava klöntti viher- ja aurinkopaneelikattoineen. Voi kysyä mistä tämä palikan koko tulee ja onko sillä joku yhteys ja funktio sisällä harjoitettaviin toimintoihin. Asemapiirros/kilpailuvaihe.
Pienoismallikuva kilpailuvaiheesta. Spontaanisti tulee mieleen dominoefekti.
Verstas Arkkitehdit saivat toimeksiannon. Jatkotyöskentelyssä on jouduttu kustannussyistä luopumaan torin alla sijaitsevasta pysäköintitilasta. Parkkipaikat tulevat maan pinnalle. Kampustalon rakentamisesta on tehty päätös syyskuun lopussa. Saa nähdä valmistuuko projekti metron tuloon mennessä. Junien pitäisi alkaa kulkea kahden vuoden kuluttua. Siihenkin vielä voi tulla lykkäystä. Metroaseman sisäänkäynti on rakennusklöntin eteläosassa ja siinä lähellä liiketilaa. Jatkotyöskentelyn kuluessa on ulkoperspekttivikuvia tarkistettu. Nämä eivät oleellisesti eroa kilpailuvaiheen kuvista. Samoilla premisseillä mennään.
Keskustori Alvarin päärakennuksen ja uuden Kampiksen välissä katsottuna Alvarin kirjaston nurkalta. Vasemmalla metroaseman sisäänkäynti rakennuksen alla. Minun makuuni keskustori on ”kaamee laakee aakee”. Jään kaipaamaan intimiteettiä ja viihtyisyyttä varsinkin talviolosuhteita ajatellen.
Näkymä lännestä kohti Alvar Aallon päärakennuksen auditoriota. Tästä näkökulmasta Alvarin kaarevan tornin dominattiasema on uhattuna, kun sen eteen tulee samoilla suhteilla kilpailevia wau-henkisiä hökötyksiä. Viheralueita on supistettu kilpailuvaiheesta, mutta silti niitä on paljon. Miten toimii talvella?
Alvar Aallon sommitelmassa auditoriotornin toisella puolella on isot puistoalueet opiskelijoiden lekotella. En oikein käsitä miksi lekottelunurmikkoja esitetään runsain mitoin myös toiselle puolelle taloa. Ketkä täällä kesällä loikoilevat, kun lähistölle ei tule asuntoja? Toiselle puolelle päärakennusta kaipaisin urbaania, tiivistä ja intiimiä otetta vastapainoksi ja kontrastiksi Alvarin nurmikoille. Tuhannen taalan kysymys: Miksi tähän samaan sommitelmaan ei tule asuntoja ja paljon? Nehän vasta elävöittäisivät metroaseman ympäristön, josta nyt uhkaa tulla iltasin, viikonloppuisin ja kesäisin kuollut lähiö nurmikolla. Tietysti kirjoitin tästä tapani mukaan myös Hesariin.
Ollaanko hukkaamassa mahdollisuus tehdä jotain oikeasti innovatiivista ja inspiroivaa kun asunnot on jätetty projektista pois. Ehkä ei pitäisi arvostella keskeneräistä työtä. Eikä ole verstasarkkitehtien vika ettei tähän tule asuntoja. Kilpailuohjelman mukaisti mennään. Toisaalta on selvää, että tätä junaa ei enää pysäytä mikään.
Katsotaan lopuksi muutama kilpailuvaiheen sisäperspektiivi.
Näkymä metron sisäänkäynnin vierestä keskustorin suuntaan.
Avara, avoin ja valoisa aula palikoiden välissä. Ehkä jossain on pilarit ja hissitkin. Miten lienee muuntojoustavuuden laita kun dominopalikoista lähtevä perusidea lyö asetelmat lukkoon. Taitavasti ”renderoitu” kuva tämäkin.
Jatkuu ensi viikolla: Blogi 21 24.11 Otaniemen kampus - snadistadi
Hullu arkkitehti
miete 20 näyttelija asko sarkola kertoo että hän joskus näyttämöllä unohtaa a. vuorosanat b. mikä kohtaus on menossa c. mikä on näytelmän nimi tuttu tunne minullekin enkä vieläkään tiedä mikä on näytelmän nimi
Hullu arkkitehti 
Kävelin 1954 usein kartanon maiden läpi Tapiolaan hiekkakuopalle, josta tuli sittemmin keskusallas. Otaniemessä asuin 1954-1959. Loppuajan vaimon ja lasten kanssa. Teekkarikylän Siren-arkkitehtuurista jäi hyvät ja opettavaiset muistot. Otaniemen kappeli on yksi maailman kauneimpia rakennuksia.
Heikki Tegelman
Surullista, että päärakennuksen amfi jää lähes piiloon dominopalikoiden taakse. Nykynen, siis vanha lähestyminen idästä, lehmuskujanne, vanhat puut ja asumisen jäljet sekä punatiiliset päärakennus ja kirjasto loivat sykähdyttävän tunnelman!
Vanha a-osasto jää kuulema nuorempien opiskelijoiden käyttöön ja vanhemmat siirtyvät palikkataloon.
Asuin minäkin Otaniemessä 1958 – 1961 ja muistoja on kartanon vanhoista rakennuksista. Liisa Tarjanne
Ikävää että päädyit arkkitehtiosaston portaita pitkin harmaisiin laatikoihin ja tasakattoon. Tarjolla olisi ollut paljon muutakin. Opiskelu- ja opetusaikoinani ymmärsimme jo että jyrkkyydeltään erilaiset porrasprofiilit arkkitehtiosaston aulassa kuuluvat Alvarin suunnittelemaan opetusvälineistöön kuten kaikki muukin Otaniemessä. Tuntiopettajana oli helppoa vastata opiskelijoiden kysymyksiin käyttämällä esimerkkeinä erilaisia Aallon suunnitteluratkaisuja Otaniemessä.
Campus 2015 -arkkitehtuurikilpailussa tehtävänä oli suunnitella Aalto-yliopistolle ydinkampus, johon liittyy metroasema kaupallisine palveluineen. Kilpailijoita pyydettiin sijoittamaan rajatulle kilpailualueelle myös muuta rakennusoikeutta ilman tarkkaa tilaohjelmaa. Kilpailun tavoitteena ei ollut koko Otaniemen kehittäminen vaan laajan uudisrakennuksen sovittaminen lähiympäristöineen Suomen oloissa poikkeuksellisen arvokkaaseen miljööseen.
Voittajat onnistuivat vaikeassa suunnittelutehtävässä loistavasti. Uudesta kampusrakennuksesta tulee varmasti jatkoa Otaniemen merkkirakennusten sarjaan.
Kun metro lähivuosina kulkee Otaniemeen, metsäkampus tiivistyy vähitellen kaupungiksi. Täydennysrakentamiseen kuuluu mm. asumista aivan kuten osasit arvata kirjoituksessasi.