blogi 21 24.11.
Esihuvia ja esikuvia
Olette kenties arvanneet, että osallistuin Otaniemen kampuksen suunnittelukilpailuun. Oikein! Mutta osasitteko arvata jotain niin pähkähullua kuin että osallistuin myös kilpailun toiseen vaiheeseen vaikka ehdotustani ei oltu sinne hyväksytty. Tietenkin oli selvää, että pakettini pienoismalleineen ja plansseineen menee samantien – kenties avaamattomana – Lassila & Tikanoja -osastoon ja jätemurskaamoon. Kampuksen suunnittelutehtävä oli kiinnostava ja haastava. Halusin vielä tutkia ensimmäisen vaiheen ehdotusta tarkemmin – ihan ”aus Liebe zur Kunst”. Tein pienoismallinkin mittakaavaan 1:500. Vaatimus toisessa vaiheessa oli 1:1000.
Ehdotukseni nimimerkki oli ”Piazza Bolognese”. Kunnianosoitus kumartaa Italian Bolognan kaupungin suuntaan. Vuonna 1088 toimintansa aloittanut yliopisto on edelleen Euroopan vanhin. Kaupunki on myös kuuluisa kapeista arkadikäytävien reunustamista kaduistaan. Oheisen kuvan kaltaista virikkeellistä vilskettä ja intiimiä mittakaavaa Otaniemen keskustoriin hain omassa ehdotuksessani.
Jaa – missä on vielä vanhempi edelleen toimiva yliopisto kuin Bolognassa? Marokossa Fesin vanhassa kaupungissa sijaitseva Al-Karaouinen yliopisto on aloittanut runsas parisataa vuotta aikaisemmin – vuonna 859. Se oli yksi niistä opinahjoista joista arabialaisen kulttuurin edistynyt matematiikka perspektiivioppeineen levisi Eurooppaan.
Kolmas esikuva on yliopiston pääkirjasto Kaisa Helsingissä. Arkadiaihe ja kaupallinen toiminta sopivat myös Suomessa yliopiston kivijalkaan varsinkin metroaseman vieressä. Katoksia ei meillä tarvita suojaamaan auringinvalolta. Yliopiston sesonkiaikana – talvella sekä syksyn ja kevään rospuutto-oloissa – katetut kävelyalueet toimivat sateenvarjona.
Hämmästyttävää huomata, että kaariaihe esiintyy kaikissa esikuvissani. Pakko jatkaa taas kaarta ”Antiikin kouluun” saakka. 
Rafaelin freskon ytimessä oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja satunnaisissa tapaamisissa miellyttävän ja suojaavan ympäristön vilskeessä.
Yliopiston ei pidä eristäytyä lähiöksi vaan olla osa sykkivää kaupunkielämää. Ympärivuorokautisen sykkeen takeena kaupallisten toimintojen lisäksi ovat asunnot. Mitä enemmän sitä parempi.
Piazza Bolognese
Uusi kampus (tummansininen) on sijoitettu mahdollisimman lähelle vanhaa päärakennusta intiimin piazzan aikaansaamiseksi. Keskustoria reunustavissa rakennuksissa on lasikatteiset jalankulkukatokset ja niiden takana kaupallisia toinintoja ja suuri keskusravintola. Pinkit lonkerot ovat 3 – 7 kerroksisia asuintaloja. Asuntoja on myös kampuksen katolla. Tähtimäisessä asuintornissa metroaseman päällä on 15 kerrosta. Se ei uhkaa Alvarin auditoriotornin dominanntiasemaaa, koska nämä rakennukset jalankulkutasolla eivät näy samanaikaisesti. Asukkaita tälläsin tähän runsaat 2000 eli lähes yhtä paljon kuin teekkarikylässä on nykyään väkeä. Olin ainoa kaikista kilpailijoista, jotka sijoittivat asuntoja kilpailualueelle.
Näkymä metron sisäänkäynnin edestä keskustorille. Otaniemen kartanon pihapiirin vanha komea tammi torin keskellä symboloi maailman kaikkien aikojen vanhinta ”yliopistoa”. Puun suojaavan lehdistön alle ihmiset kokoontuivat Afrikassa banaanieväineen kuuntelemaan kylän viisaiden opetuksia ja kekustelemaan niistä. Siinä oli wau-arkkitehtuuria kyllikseen. Kuvitelkaa vielä vasemmalla olevien uusien rakennusten seinämille lasiset jalankulkukatokset, joita en enää osannut piirtää tähän näkyviin. Nopea polkupyöräraitti ja polkypyöräkatokset sijaitsevat rakennusten takana vasemmalla.
Lännestä tuleva puukujan ja asuntojen reunustama jalankulkuraitti yhtyy keskustoriin pienen piazzan kautta. Kampuksen uudet rakennukset eivät uhkaa Alvarin auditoriotornin dominanttiasemaa.
Pienoismalli kilpailualueesta. Harmaat lonkerot kampuksen katolla ovat yksikerroksisia sivukäytävätaloja kattoterasseineen. Valkoiset massat ovat muita asuintaloja. Valkoinen pyramidi on polkupyöräkatos metroaseman vieressä. Kampuksen julkisivu keskustorilla on lasia, jossa on käytetty puusauvoja pehmentävänä arkkitehtonisena aiheena.
1. kilpailuvaiheen leikkaus keskustorin vanhan tammen kohdalta. Kattoasunnot eivät näy torilta. Uusi kampus on periaatteessa kaikkialla muunneltavaa tilaa. Viemärien vaakavedot kulkevat välipohjien ontelolaatan onteloissa.
Pienoismalli lännestä. Puukuja vasemmalla johtaa kohti Alvarin auditoriotornia.
Kattokuva. Sivukäytäväasunnot vaaleanpunaisia. Keskellä korkeita tiloja.
Leikkaus sivukäytäväasunnon kohdalta. Asunnot tehdään puusta. Perustukset leca-harkkoa katon ontelolaatan päällä.
Kattoasunnoissa on oma pieni terassi.
Sustainable Savonius Wind Turbine Park
Kampuksen kilpailuohjelmassa esiintyi vaatimuksissa hieno sana sustainability. Tarkoittanee kaikkea mikä edistää kestävää kehitystä. Kontribuutioni asiaan oli mm. laittaa Alvar Aalto Puisto auditorion itäpuolella täyteen tuuliroottoreita. Nimenomaan näitä suomalaisen insinöörin Sigurd Savoniuksen 90 vuotta sitten tekemän keksinnön perusteella kehitettyjä pystyroottoreita. 
Niitä on kymmeniä erilaisia hauskannäköisiä vekottimia. 
Tulisi upea tuulivoimalaveistospuisto. Sopisi hienosti tähän teknistaiteelliseen ympäristöön. Luovutan ideani vapaasti käytettäväksi. Youtube on täynnä näyttäviä videoita aiheesta. Tarvitsee vain klikata ”Savonius wind turbine” tai windside.com. Pystyroottori on tehokkaampi kuin tavallinen propelli, joka ei toimi kevyellä tuulella eikä myrskyssä.
Vielä yksi pointti. 1-kilpailuvaiheessa olin myös ainoa, joka oli laittanut kaikki autopaikat maan pinnalle, mikä nyt sitten näyttää toteutuvankin. Liekö kestävää kehitystä vai ei. En tiedä.
Jälkinäytös
Piazza Bolognese. Kilpailun 1-vaiheen sisäperspektiivi.
Kilpailun 1-vaiheen kaikki työt olivat näytteillä Otaniemessä. Kävin katsomassa. Satuin sattumalta paikalle samanaikaisesti nuoren arkkitehtiporukan kanssa. Heitä oli ovella vastassa jo näyttelyyn tutustunut nuori kollega. Haluatteko nähdä erikoisen työn, tämä kysyi. Minäkin halusin ja seurasin porukkaa huomaamattomasti. Kaveri johdatti meidät oman ehdotukseni luo ja sanoi: Tämmöisiä kuvia piirrettiin 80-luvulla! Olin hiljaa taustalla. Minut oli palautettu maanpinnalle edelliseltä vuosituhannelta, jossa ilmeisesti olin leijunut. Tajusin asemani.
Pasila-projekti 1981. Timo Vormala.
Olen auttamattoman vanha kääkkä, jonka työt herättävät huvittunutta hymyilyä. Uudet sukupolvet ovat astuneet näytämölle uusin ideoin, joita meidän vanhojen on joskus vaikea ymärtää. Tilanne on sama kuin opiskeliaikanani jolloin Alvar Aallonkin estetiika herätti välillä hymyilyä.
Pojat olivat sananmukaisestikin oikeassa. Oheinen väritetty sisäperspektiivi on kömpelö mukaelma Timo Vormalan vuonna 1981 piirtämästä perskiksestä.
Hei, onhan siellä ihmisiäkin!
Kysymyksessä oli Itä-Pasilan taidetalo, johon piti sijoittua Taideteollinen korkeakoulu, Teatterikorkeakoulu ja Taideakatemia. Projekti kaatui rahoitukseen ja tontti luovutettiin asuntorakentamiseen. Hanke oli kunnianhimoinen ja suunnitteluun satsattiin viimeisen päälle. Kokonaiskerrosala oli lähes 35.000 eli jokseenkin 2/3 Otaniemen uudesta kampuksesta. On mielenkiintosta verrata näitä kahta toiminnoiltaan samankaltaista projektia. Ajat ja aatokset ovat muuttuneet. O tempora – o mores!
Mutta ihminenhän ei muutu ainakaan näin lyhyessä ajassa vaikka muotivirtaukset vaihtuvatkin ripeään tahtiin. Oheisia kuvia kannattaa suurentaa klikkaamalla.
Vahinko ettei tätä konstruktivismin ja funktionalismin ideologiassa leivottua kakkua toteutettu. Onhan se komea taidetehdas! Ja kaikkialta muunneltavaa tilaa. Gullichsen-Kairamo-Vormala Arkkitehdit.
Tämä perspekttivi on ilmeisesti Reijo Jallinojan piirtämä. Reijokin oli noihin aikoihin mukana hankkeen suunnittelutiimissä.
Lopuksi haluan korostaa, että omien töiden esittelyllä en halua väittää, että ne olisivat jotenkin parempia kuin kilpailuissa pärjänneiden työt. Blogini tarkoitus on herättää uinuvaa julkista keskustelua arkkitehtuurista laajemmin. Kun itse on tehnyt kilpailun voi osallistua keskusteluun paremmin eväin. Keskustelun herättämiseksi on pakko joskus vähän kärjistää. Mahdollinen kritiikkini ei kohdistu ihmisiin vaan asiaan. Arkkitehtuuri on maailman tärkein taidemuoto. Me elämme sen sisällä, kosketamme, hengitämme, haistelemme ja maistelemme sitä. Menneisyytemme on kirjoitettu arkkitehtuuriin ja tulevaisuutemme riippuu siitä. On upeaa, että on erilaista arkkitehtuuria. Siitä on syytä puhua. Eläköön arkkitehtuuri!
Hullu arkkitehti
miete 21 kilpailuja tehdessä on tehtävä valintoja eri painotusten välillä ei ole olemassa oikeita eikä vääriä valintoja on vain valintoja joista palkintotuomarit pitävät tai eivät pidä
Hullu arkkitehti 