blogi 16
20.10.2014

Asuntoja, palveluja, puistoja!

Otsikon manifestilla lähdin soitellen sotahan kirjava satama -kilpailussa. Kaikki eivät tule pitämään tästä mitä nyt esitän. Esitän sen kuitenkin yllyttääkseni lisää keskustelua. Sitäpaitsi Helsingin yleiskaavan suunnittelu on käynnissä. Siinä suorastaan yllytetään kaupunkilaisia etsimään paikkoja uudelle asuntorakentamiselle valitun valtavan kasvutavoitteen vuoksi.

Jotta satamaterminaaleista saadaan viihtyisät kävely-yhteydet kauppatorille, täytyy rekkaparkit kattaa. Tämä maksaa. Se voidaan korvata rakennusoikeuden myynnillä. Maa on kaupungin. Paras hinta saadaan vapaarahoitteisista asuntotonteista. Tälläsin asuntorakennusoikeutta rantojen tuntumaan 140.000 ke-m2.  Asuntorakennusoikeus Suomen paraatipaikalla maksaa 3000 – 4000 €/ke-m2. Kaupunki saisi tonttien myynnistä luokkaa 500 miljoonaa euroa. Liike-, kauppa-, ravintola-, hotelli- ja galleriarakennusoikeudesta voi tulla 100 M€ lisää. Näillä jo rakentelee kansia sinne sun tänne ja jää rahaa ylikin. Muu infrahan on jo alueella valmiina. Kuka vielä sanoo ettei kaupungilla ole tontteja! Asuntojen kivijalkoihin palveluja ja kulttuuritarjontaa. Eli konsepti on sama mitä purettu Norrménin talo rannan tuntumassa edusti. Kaikki tämä elävöittää rantaa ympärivuorokautisesti enemmän kuin kaiken maailman hotellit tai museot. Lisäksi saadaan 2500 uutta varakasta veronmaksajaa stadiin. Vanhan kauppahallinkin kannattavuus olisi turvattu. Helsinkiläisenä veronmaksajana vastustan ehdottomasti sitä, että kaupunki antaa ilmaisen tontin jollekin spekulatiiviselle museobisnekselle.

Isot tukholmanlaivat ovat tulleet varkain rantamaisemaan. Ja niillä on taipumus suurentua. Ne seisovat rannassa suurimman osan valoisinta päiväaikaa. Ilman rakennuslupaa. Asuntorakentamisella saadaan stadille uusi waterfront, joka käy keskustelua laivojen kanssa. Ehdotuksessani kaikki rannat ovat yleisessä käytössä lukuunottamatta laivaterminaaleja, joiden suljetut alueet supistuvat huomattavasti. Täyttöjä tai kanavakaivuita ei ole. Mutta mitäs tässä vaahtomaan sen enempää. Annan planssien puhua. Kaikki artikkelin kuvat voidaan suurentaa klikkaamalla.

Tähtitornin puoli

Näkymä näköalapromenadilta talojen katolta Katajanokan suuntaan:

Leikkauksia näköalapromenadin kohdalta:

Kilpialuvaiheessa esitin Guggenheim-museolle kaksikin sijoituspaikka Tähtitornin puolelle. Yllä toinen Olympialaiturin vieressä houkuttelee laivaturistit heti sisään. Alla toinen vaihtoehto:

Yliopiston museoitujen tilojan ongelmallisuudesta on Arppeanum hyvä esimerkki. Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin (taidemaalarin isän) suunnittelema vanha kemian laitoksen talo Snellmaninkadun ja Yliopistokadunkadun kulmassa saneerattiin ja muutettiin yliopistomuseoksi. Tilat ovat hulppeat. Minäkin kävin siellä usein. Mutta ehkä kamreerit laskivat, että käyttöä ei ollut riittävästi. Yliopistomuseo siirrettiin kymmenen vuoden toiminnan jälkeen pois 1.6.2014. Tilalle tuli kai jotain yliopiston toimistoja tai mitä lie. Joka tapauksessa talo käytännöllisesti katsoen sulkeutui yleisöltä. Sääli. Tulee ikävä komeaa valurautaista portaikkoa ja keisarisalia tsaarien muotokuvineen.

Engelin tähtitorninvuoren observatorio on peruskorjattu. Rakennuksessa on avattu vuonna 2012 ”Helsingin observatorio” – niminen näyttely- ja yleisökeskus. Hyvä näin. Käsi sydämelle: Kuka on tiennyt että observatoriossa on museo ja kuka on käynyt siellä?

Rakennus olisi ollut komea myös kylpylän sisäänkäyntitilana ravintoloineen.  Ehkä talo voisi toimia sekä observatoriomuseona että kylpylän sisäänkäyntinäkin samanaikaisesti. Engelin talot sopivat uusiokäyttöön hyvin. Helsingissäkin on esimerkkejä: divisioonakomentajan talosta on tullut valtioneuvoston juhlahuoneisto ”Smolna”, hotelli Seurahuoneesta on tullut kaupungintalo ja kauppias Bockin taloon on sijoitettu tiloja kaupungin luottamushenkilöille ja virkailijoille.

Maailmanperinnön säilyttäminen yleensäkin on ongelmallista. Uusia esineitä tulee valtavia määriä lisää koko ajan. Kaikkea ei voida museoida suurelle yleisölle katsottavaksi rakennuksissa tai rakennuksina. Siihen ei ole kerta kaikkiaan ole varaa. Historiallisista museoista suurimman osan voisi pistää nettiin. Nykytekniikan virtuualimaailma tekee esineet, tilat ja rakennukset eläviksi. Saadaan enemmän kamaa esille. Tulee paljon halvemmaksi kuin ylläpitää museorakennuksia. Netissä museoiden tulisi olla ilmaisia kuten nyt Ruotsissa museorakennuksiin pääsykin on. Nörttimaa Suomi voisi olla edelläkävijä tässäkin asiassa.

Katajanokan puoli

Ehdottamani matala palvelukeskus Enson talon eteen pitää maiseman avoimena eikä syö arvotonttia. Ristihotelli-suunnitelmassa tällä paikalla oli vesiallas. On oikein ja kohtuullista, että Etelä-Helsingin asukkaille saadaan kunnollinen palvelutalo, kirjastoineen, ravintoloineen ja kahviloineen. Tätä paikkaa ei saa yksityistää.

Ehdotukseni oli luokaton. Se vaiennettiin kuoliaaksi. Näin tapahtuu nykyään kun kaikista ehdotuksista ei enää anneta kirjallisia arvioita eikä niitä aseteta luokkiin. Guggenheim-museon kilpailutöiden arvostelu on käynnissä. En ollut sentään niin hullu, että olisin tehnyt tämän kilpailun. Olen lopettanut kilpailemisen pari vuotta sitten. Tämä oli muistaakseni jo seitsemäs päätös olla ehdottomasti enää kilpailematta.  Tein 39 kilpailua. 35 viime vuotena ei ole tullut palkintoja. Urbaani legenda kertoo, että Timo Penttilä teki 40 skabaa ilman menestystä ennen kuin voitti Helsingin kaupunginteatterin kilpailun. Ehkä lopetin vähän liian aikaisin. Mutta nyt on kuitenkin  korkea aika lopettaa tämä artikkeli, vannoo ehdottomasti

Miete 16
testasin kertooko yksi sana
enemmän kuin tuhat kuvaa
katsoin kaikki kuuluisan museon maalaukset
hoh-hoijaa!