Blogi 15
13.10.2014

Hyökkäyksiä arkaan paikkaan

Tämä kuvapari raivostutti stadilaiset.

 

 

 

 

 

Ettäs Alvar Aalto kehtasi suostua suunnittelemaan Enso-Gutzeitin pääkonttori ja akateemikon arvovallalla vaikuttaa hankkeen hyväksymiseen ja Theodor Höijerin suunnitteleman Norrménin talon purkamiseen. Hyi hyi Alvari mitä teit! Enson talo on useaan otteeseen valittu Helsingin rumimmaksi. Siitäs sait! Mutta eihän se mikään huono talo ole. Raivostutti vaan se että vielä hienompi talo purettiin ja sopusuhtainen näkymä pilattiin. Kansan mielessä akateemikon karisma romahti lopullisesti.

Alvari oli jo ennakoinut tilanteen. Itsesuunnitellun ainutlaatuisen pikamoottoriveneen nimeksi oli annettu Nemo propheta in Patria – kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Täysi kaasu päällä vesi roiskuen akateemikko pakeni kesähuvilalleen Muurameen miettimään maailman kiittämättömyyttä. Vähitellen stadilaiset kuitenkin  tottuivat uuteen näkymään siinä määrin, että rumuuskilpailussa Alvarin luomus välillä putosi jopa kolmannelle sijalle saakka.

Mikä laatikolle pariksi?

Tuhannen taalan kysymys! Väärin vastattu! Se ei vielä ole risti vaan toinen valkoinen laatikko. Tämä saatiin aikaan Armi-talon kilpailun kautta vuonna 2001. Tarkoitus oli saada arkkitehtuurin, rakentamisen ja muotoilun informaatiokeskus näkyvälle paikalle Enso-talon viereen. Kilpailuun tuli 154 ehdotusta. Voittajatoimisto oli silloin vielä melko tuntematon JKMM.  Sittemmin monissa kilpailuissa palkittu ja valtion rakennustaidepalkinnon vuonna 2007 saanut ryhmä. Palkintolautakunta ylistää ehdotusta:

rakennuksella on kulttuurirakenuksen olemus,
joka erottu ympäristöstään itsenäisenä hahmona.
kauppatorille oleva lasinen julkisivu on kutsuva
ja ajatus sen muunneltavuudesta on mielenkiintoinen.

Valtiolta ei herunut rahaa.  Ihmeekseni huomaan etten kovin paljon sure tätä. Laatikko mikä laatikko. Arvotontti  jäi tyhjäksi. Kuten tiedämme pyrkii kaikki tyhjä maailmassa täyttymään. Siihen tunki röyhkeä ristiretki.  Norjalainen hotelliketju halusi välttämättä tähän hotellin. Apulaiskaupunginjohtajka Pekka Korpinen näytti vihreää valoa. Olihan ideakin alunperin hänen. Yritettiin samaa kikkaa kuin Enson tapauksessa. Otettiin nimekkät suunnittelijat Herzog & De Meuron. Nämä lanseerasivat muovipakatun ristinsä omasta ja kaupunkisuunnitteluviraston mielestä vankoin perusteluin. Hankkeelle keksittiin hieno nimikin ”design hotelli”. Syttyi polemiikkisota. Minäkin osallistuin yhtenä ensimmäisistä näkyvästi Hesarin mielipidesivulla. Hanke kaatui valtuustossa täpärästi. Huraa!

 

Eipä aikaakaan kun siihen jo ruvettiin änkeämään Guggenheimin museota. Kunnes museolle keksittiin paikka toisella puolella lahtea. Nyt Armin tontilla on maailmanpyörä. Kaupunkikylpylä biitseineen ja saunoineen on tulossa. Hullunhauska idea. Mutta eikö haittaa vesiliikennettä nämä kelluvat uima-altaat? Entä mitä tapahtuu talvella? Se siinä on hyvä, että nämä kaikki härvelit ovat väliaikaisia. Toisaalta muistuu mieleen Lasipalatsi, jonka piti olla väliaikaisrakennus.

Elämää suurempaa kirjavuutta

Olin mukana niiden joukossa, jotka lehdistössä vaativat kilpailua koko Etelä-Satamasta. Esivaiheena tähän kaupunki teetätti ideaselvityksen nimellä kirjava satama vuonna 2008. Elokuvan alkuperäinen nimi To Have and Have Not kuvaa tilannetta paremmin. Haluttiin – tai ehkä ei – elävää urbaania meininkiä stadin rantaan ála Humphrey Bogart ja Lauren Bacall.  Selvitys tilattiin ala arkkitehdeiltä. Tämä nuori suunnittelijaryhmä oli lyönyt itsensä läpi parilla kilpailuvoitolla. Kristianstadin kulttuuritalo Norjassa 2005 ja Hanasaaren ns. laivatalot 2007. Nyt oli näytön paikka paraatipaikalla.  Ja tältä se näytti. Olihan siinä kirjavuutta ja satamakin oli mukana. Tässä vaiheessa ristihotelli oli vielä vahvasti tapetilla.

Ehdotuksen juju oli siinä, että Tähtitorninvuoren puisto yhdistettiin rantaan asti kattamalla kuilussa oleva Laivasillankatu. Loistava idea! Kolmosen ratikka siirrettiin kiemurtelemaan kansien päälle. Sekin hyvä juttu. Mutta sitten se muu vonkoileva talokrääsä viherkattoinneen!  Ei syntynyt mitään varsinaista kaupunkitilaa. Rakennuksilla oli epämääräisiä statuksia hotelleista julkisiin rakennuksiin. Siinä oli poikien eväät loppuneet. Kritiikki oli varsinkin vanhemman arkkitehtipolven joukossa julmaa. Eipäs pilata kulttuuriympäristöä juipit! Mutta osaavathan juipit suunnitella ainakin julkisia rakennuksia. Siitä osoituksena valtion rakennustaidepalkinto 2012 ja voitto kovassa seurassa (544 ehdotusta) Helsingin keskustakirjaston kilpailussa vuonna 2013.

Kritiikki vaikutti siten, että lapsi meni pesuveden mukana. Tätä seuranneen kilpailun ohjelmassa ei yllytetty kattamaan Laivasillankatua.

Välikohtaus Laiturilla

Helsingin kaupungin omaksuvan hyvän käytännön mukaan juryn valitsema parhaimmisto kilpailutöistä asetettiin näytteille Laiturin näyttelytilaan yleisön arviotaviksi palkintolautakunnan työskentelyn vielä ollessa kesken. Menin seuraamaan näyttelyn avajaisia. Ensimmäisekisi totesin, että oma ehdotukseni ei ollut joukossa mukana. Toiseksi totesin, että läsnä oli apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilän lisäksi ainakin vielä toinen jyryn jäsen Vilhelm Helander, joka ei kuitenkaan osallistunut näyttelyn esittelyyn.  Hyvänä tapana on, että kilpailuun osallistuneet välttävät seurustelua kilpailun tuomarin kanssa. Yritin siis muina miehinä pysytellä mahdollisimman etäällä Villestä. Mutta ehkä Villeä veti luokseni vanha taisteluparitoveruus. Hän alkoi siirtyä lähemmäksi minua. Minä kauemmaksi. Tungoksessa kuitenkin jäin lopulta pussiin ja Ville pääsi aivan viereeni. Hän sanoi hiljaisella äänellä lähes huulet suljettuna katsomatta minuun

En vastannut. Kaikki mitä olisin sanonut olisi voinut paljastaa, että olin myös tehnyt tämän kilpailun. Tätähän Ville ei voinut tietää. Villen lausahduksen voi tulkita monella tavalla. Se voi olla harmiton tunnustus kaverille, että skabaan ei ollut tullut yhtään hyvää työtä. Spontaani tulkintani oli kuitenkin, että kollegaltani pääsi Freudian slip, tiedostamaton lipsahdus, joka ilmaisee totuuden. Ja totuus on, että Ville ei halua, että kilpailusta tulee mitään. Ymmärrän taistelupariani hyvin. Hänellä kilpailualue on hanskassa. On voittanut aikoinaan Katajanokan aseamakaavakilpailun. Rakennustaiteen historian emiritus professorina hän on tämän alueen suvereeni asiantuntija Suomessa. Hän ehkä pelkää, että mikä tahansa moderni wau voi pilata Helsingin arvomaiseman. Aiheellinen pelko, sillä sitä on ilmassa. Ja tuomarilla on kyllä mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, ettei kilpailusta tule mitään.

Tuliko siitä mitään?

Kaupunki järjesti poikkeuksellisesti kilpailun ilman Safan koneistoa. Siksi sitä ei näy liiton sivuilla eikä kilpailulehdessä. Kaupungin tiedotteessa kilpailun ratkettua huhtikussa 2012 todetaan

Kilpailun 201 osallistujatyötä tarjosivat
uusia kehitysmalleja eteläsataman kehittämiseen.
Töiden joukosta ei noussut esiin yhtä, joka ratkaisisi
ylivertaisesti kaikki kilpailun tavoitteet.
palkintolautakunta päätti yksimielisesti
jakaa neljä samansuuruista palkintoa.

Sillä lailla! Jury oli ratkaissut elegantisti dilemman. Neljä samansuuruista palkintoa erilaisille ehdotuksille torpedoi tehokkaasti kaiken rakentamisen. Apulaiskaupunginjohtaja antoi lausunon. Penttilän lausunto tarkoittaa selkokielellä, että ehdotukset lasketaan haudan rauhaan. Hannulle tämä ei ollut edes mikään kusallinen tilanne. Hän on tottunut antamaan diplomaattisia lausuntoja aiemminkin myttyyn menneiden kilpailujen jälkeen. Kuten Greater Helsinki vision -kilpailussa vuonna 2007. Tästä Helsingin kaikien aikojen epäonnistuneimmasta ja kalleimmasta kilpailusta julkaisen artikkelin 3.11. blogissani nro 18. Arkkitehtien keskuudessa pidetään palkintolautakuntaa syyllisenä, silloin kun ensimmäistä palkintoa ei jaeta. Eräiden arvioiden mukaan kipailujen ehdotuksista aina 7 % on jokseenkin hyviä. Voittaja pitäisi  löytyä näistä. Vika voi tosin myös olla väärin laaditussa kilpailuohjelmassa. Ja Eteläsataman kilpailussa se oli sitäkin.

Tyhmä kysymys: Olisiko kilpailun ylivoimainen voitto tullut sillä, että olisi esittänyt tähän vain Guggenheimin museon, pari hotellia ja kaikki loput puistoksi?

Kaupunkisuunnitteluviraston uuden virastopäällikön Mikko Ahon virkaanastujaisluennon jälkeen vuonna 2013 minulla oli mahdollisuus kahden kesken kysyä Mikolta Eteläsataman tilannetta kilpailun jälkeen. Virastopäällikön vastaus tuli empimättä

Alku näyttää tarkoittavan vanhan käytännön jatkamista tekemällä uusi hyökkäys arkaan paikkaan ilman kokonaissuunnitelmaa. Guggenheim-museon kilpailu julistettiin runsas vuosi tämän jälkeen. Nyt museoita tungeksii rannalle 1715 kappaletta. Mikko Aho on myös palkintolautakunnan jäsen. Tuloksia odotellaan vuoden 2015 aikana sekä innostuksella että kauhulla.

Mitä palkitut esittivät?

Kavalkadi kirjava satama -kilpailun neljästä palkitusta ehdotuksesta nimimerkkien mukaan aakkosjärjestyksessä. Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tekijä on oivaltanut, että kaupunkisuunnitteluviraston suosima kanava-aihe pitää olla mukana, jotta työ palkittaisiin. Mitä järkeä on kaivaa kalliilla hinnalla Katajanokalle uusia kanavia ja Etelärantaan uusi Kolera-allas täytetylle maalle ja hankaloittaa liikennettä samanaikaisesti kun Helsinki täyttää merta muualla. En ymmäärrä mitä lisäarvoa hollantilaiisen ahtaan kanavamiljöön ihannointi tuo kaupunkiin, jonka arvoperustana ovat avoimet laajat merinäköalat. Kummallakin puolella rantaa on rivistö toimisto- ja kulttuurirakennuksia epäkirjavassa ojennuksessa. Mitä ne ovat? Kuka rahoittaa? Mitä ympärivuorokautista eloa tämä tuo rantaan? Tärkeä solmukohta Etelärannan ja Laivasillankadun risteyksen tuntumassa tukittu rakentamisella. Jalankulkuyhteydet terminaaleista kauppatorille eivät oleellisesti parane. Missä ovat uudet puistot?

Kanava tietysti taas mukana, mutta ehdotus näyttää silti kuivalta. Muutenkin lähes kaikki edellisen työn kommentit sopivat.

Ankeita isoja laatikoita kummallakin puolella rantaa. Mitä lienevät? Onko puolet Kolera-altaasta täytetty? Kävely-yhteys Kauppatorille Katajanokan terminaalista on ratkaistu putkella jatkamalla ankeata sataman kävelysiltaa. Missä uudet puistot? Taas tukitaan rakennuksilla molemmin puolin rantaa tärkeät koordinaatiston vaihtovyöhykkeet.

Tässä on jo kirjavuutta ja meininkiä. Koordinaatiston solmukohdat jätetty oikealla tavalla avoimiksi. Ei mitään kanavia eikä täyttöjä. Ympäristön umpikorttelit saavat seuraa, mutta aika massiivisina klöntteinä, joiden avulla ei oikein synny sympattista kaupunkitilaa.  Uudet korttelimassat yhdessä kalliokanjonin kanssa eivät paranna Laivasillankadun ankeutta. Jo vähän vihreyttäkin mukana. Hyvä oivallus ottaa kävely-yhteys Tähtitornin vuorelta rakennuksen katon kautta, mutta miten se jatkuu? Taitaa olla vähän asuntojakin mukana.

Pitääkö eteläsatamaa kehittää?

Monet ovat sitä mieltä että ei. Pelkäävät että nykyisetkin hienoudet pilataan. Mutta onhan siinä niin paljon ongelmia ja kehittämisen varaa kuten kirjava satama -kilpailun ohjelmassa oikein todetaan. Jalankulkuyhteydet terminaaleista kauppatorille ovat ankeat.  Samoin rekkojen pysäköintialueet ja yksityiset satama-alueet. Ympärivuorokautista vilskettä kaivataan rantaan.  Tästä enemmän viikon kuluttua seuraavassa artikkelissa Eteläsatama rakkaani 2.

miete 15

pitkän odotuksen jälkeen
sain puheenvuoron

änkytykseltäni en kuitenkaan
saanut sanotuksi mitään

ihmiset nyökkäilivät
onpa siinä viisas mies