BLOGI 100 23.5.2016
Ensimmäinen osa neliosaista Ranska-sarjaa
En ole koskaan ennen käynyt Ranskassa. Ei ole tehnyt mieli mennä. Eikä varsinkaan Pariisiin, josta olen nähnyt niin paljon kuvia. Mona Lisakin on bongattu lukuisia kertoja. Sitäpaitsi olen nähnyt Eiffelin torninkin jo livenä ja kiivennyt sen ylimpään kerrokseen. Niin – Suomessa – Valassaarilla:
Gustaf Eifelin suunnittelema Valasaaren majakka valmistui vuonna 1886. Se on Suomen majakoista neljänneksi korkein ja ylivoimaisesti rakenteiltaan kevein. Käydessäni perheeni kanssa paikalla oppaanamme oli majakanvartijan poika, joka on syntynyt taustalla näkyvässä majakanvartijan talossa. Valassaarten rauhoitetun ison Storskärin ainoa toinen talo on lintuasema saaren toisella puolella.
Mutta voisihan siellä Ranskassa muualla käydäkin sopivan tilaisuuden tullen. Ja sopiva tilaisuus tuli, kun vaimoni ranskalainen sotalapsikaveri Etienne kutsui meidät luokseen Ranskan keskialpeille ( Rhóne Alpes) Chartreusen ylätasangolle (Massif de Chartreuse). He eivät olleet tavanneet 70 vuoteen Ruotsissa vietetyn evakuointiajan jälkeen! Sinne!
Perheen itselleen rakentama alppitalo sijaitsee 1000 metrin korkeudella pienessä le Chappey-en-Chartreusen kylässä. Saimme käyttöömme talon yläkerran, josta avautui tämä keväinen aamunäkymä kylälaaksoon:
Etualalla isäntäväen puutarha.
Kylässä on 1100 asukasta, kirkko, alakoulu, pormestari ja 10 hengen kylävaltuusto. Toimivia maatiloja on enää kolme. Lehmä- ja lammastiloja. Kaikki mahdolliset – jyrkätkin – vuorenrinteet ovat laidunnittynä. Grenobleen on 20 minuutin automatka kiemuraisia serpentiiniteitä pitkin. Italiaan ja Sveitsiin etäisyys on noin 100 km linnuntietä.
Näkymä isäntäväen talon toiselta puolelta pohjoiseen ja 2000 metrin korkeuteen. Täällä kaikki tiet menevät joko ylös tai alas – ja jyrkästi. Vaakasuoria teitä ei ole.
Kävimme katsomassa useita idyllisiä pikkukyliä. Kiinnitin huomiota siihen, että kaikkialla missä suinkin oli sopiva paikka oli laskettelurinteitä hisseineen.
Tämän kylän nimen olen unohtanut. Laskettelusesongin jälkeen kujat ovat autiot. Olimme ainoat asiakkaat ravintolassa, joka täytyi varata tuntia ennen ruokailua.
Saint-Hugues-de-Chartreuse 900 metrin korkeudella. Tästä kylästä on 25 km Grenobleen.
Matkalla näimme useita korkeita vuorenhuippuja. Kysin isännältämme piruuttain oliko hän käynyt huipuilla. Hämmästyksekseni hän oli käynyt lähes jokaisella.
Näissä maisemissa hiihdettiin pohjoismaiset lajit Grenoblen talviolympialaisissa 1968. Eero Mäntyranta voitti kolme mitalia. Kävimme katsomassa suorituspaikkoja, jossa ihmeeksemme aution alppimetsän keskellä liehui yksinäinen Suomen lippu. Lunta oli vielä sen verran jäljellä ettemme voineet kulkea metsässä. Pääkohteemme oli kuitenkin Grand Chartreusen luostari alppilaaksossa 1350 metrin korkeudessa.
Lähestyimme luostaria kuten pyhiinvaltajille kuuluu – kävellen. Parkkipaikalta sinne oli parin kilometrin matka pitkin puukujaa aina vain ylöspäin.
Luostarin ymräristössä vallitsee täydellisen hiljaisuuden vaatimus ja luostari on ympäröity muureilla, joiden sisälle ei vihkiytymättömillä ole pääsyä. Katsokaa tarkkaan keskellä olevaa alppihuippua.
Juuri tätä huippua tarkoitin. Katsokaa sitä tarkkaan.
Vuoren huipulla 2080 metrin korkeudessa on kookas risti.
Vuoren huipulta katsottuna luostari vaikuttaaa pikkuruiselta.
Sijainti alppilaaksossa on häkellyttävän kaunis. Täällä vallitsee rauha.
Luostari on valtavan iso laitos lukuisine rakennuksineen.
Bruno Kölniläinen perusti luostarin ja samalla Chartreusen veljeskunnan ( suomeksi kartusiaanit) vuonna 1084, josta lähtien se on ollut toiminnassa. Veljeskunnan luostareita on yli 300 eri puolilla maapalloa Aasiaa myöten. Lähin on Ruotsissa. Aikaisemmin tässä luostarissa oli kymmeniä munkkeja – nyt ainoastaan 12. Niin – kuten tiedetään – munkkius ei periydy. Siksi munkkeja on nykyään vähemmän. Mutta mitä helvettiä ne munkit tekevät siellä nykyaikana? Tätä:
Chartreusen liköörit ovat maailmankuuluja. Niitä on useita lajeja oheistuotteineen.
Siis luostarit ovat edelleen tarpeellisia ja kaikki on tarkoituksenmukaista. Isäntämme kertoi esimerkin Alphonse Daudetin kirjasta ” Les lettres de mon Moulin”. Siinä munkkiluostarin yksi veljistä on valittu liköörin maistajaksi. Tämä tulee kuitenkin synnintuskiin, kun on kaiket päivät maistissa ja ilmoittaa apotille luopuvansa tehtävästä. Apotti ei anna tähän lupaa vaan sen sijaan ehdottaa ratkaisuksi, että kaikki muut veljet päivittäin rukoilevat maistajaveljen puolesta. Tähän kaikki osapuolet suostuvat ja jatkavat onnellisina tarkoituksellista eloaan ilman synnintuskia.
Ensi viikolla : Grenoble
Hullu arkkitehti
MIETE 97 ETSIESSÄNI ELÄMÄN TARKOITUSTA KYSEENALAISTAN KAIKEN - MYÖS KYSEENALAISTAMISENKIN
Hullu arkkitehti 