BLOGI 73
21.11.2015

Tämä artikkeli on monessa suhteessa jatkoa viikon takaiselle blogilleni. Ensinnäkin on kysymys ajasta ja kysymysmerkeistä. Toiseksi blogissani mainitulla pitkällä lounaalla pälkähti mieleen Reijo Perkon kanssa lähteä tervehtimään Sakkea Terhokotiin, jonne hän oli muuttanut pari päivää aikaisemmin. Hurautimme sinne taksilla. Arvostettu kollega otti meidät ystävällisesti vastaan vaikka emme etukäteen olleet sopineet tulosta. Puolisen tuntia rupattelimme leppoisissa merkeissä. Sakella oli päällään omat ”kledjut” kuten hän asian ilmaisi. Ihmettelin kuinka pitkältä Sakke näytti laihtuneena. Ryhti oli hyvä ja bassobaritoniääni kantava. Sänkypöydällä oli suklaata ja tuoreita vadelmia, joita hän välillä naposteli talon erikoislääkkeiden ohella. Huumori auttoi, kuten tyypillisesti sakkemainen huuli osoittaa:

KUOLEMINENHAN ON KIVAA
KUN KAIKKI KANNETAAN ETEEN
EIKÄ EDES TARVITSE SIITÄ
PALJON MITÄÄN MAKSAA

Sänkypöydällä oli myös kolme kirjaa. Charles Chaplinin elämänkerta, uusi kuvateos Helsingin kauneimmista vanhoista rakennuksista sekä valokuvakokoelma Saken taiteesta. Ihailimme lumoutuneena viimemainittua Reijon kanssa. Muistui elävästi mieleen käyntini Saken luona Karjaalla viime vuodenvaihteessa, jolloin hän esitteli minulle tuotantoaan. Asunnon seinät ja monet piirustuslaatikostot olivat täynnä taideteoksia.

Sakari Laitinen: Pyöreä punainen, leikelty sommitelma, punainen ja valkoinen kartonki.

Taideharrastus oli Sakelle elintärkeä henkireikä viime vuosien aikana.  Samalla se oli omin varmoin käsin leikelty  omaelämänkerta. Elämäniloiset, värikylläiset ja hallitut sommitelmat kertovat paljon. Sanoja ei tarvita. Blogissani vuoden takaa ”Sakke Laitinen – leikkaa ja liimaa” on esitetty laajasti Saken tuotantoa. Työt olivat taiteilijallekin rakkaita. Vasta aivan viime aikoina hän on raaskinut myydä jonkun teoksen muutamille hyville ystävilleen.

Sakke – keskellä selin – näyttelyssään Karjaalla 2012

Sakke menehtyi syöpään tänään aamupäivällä. Tulee tippa silmään. Toivottavasti saamme pian Helsingissäkin nähdä postuumin muistonäyttelyn hänen töistään.

Hullu arkkitehti

MIETE 73
EN OLE PÄTEVÄ TEKEMÄÄN
MUISTOKIRJOITUSTA
TAITAVAN ARKKITEHDIN 
KOKO TUOTANNOSTA
SAATOIN MAAILMAAN VAIN
TÄMÄN PIENEN TIEDONANNON