BLOGI 65
28.9.2015

– Perhana, manaili Kalle, kun sai kuulla kieltolain kumoamisesta.

Vanhana pienviljelijänä ja kalastajana hän tiesi, että sekä taivaallinen että maallinen esivalta ovat oikukkaita. Välillä ne antavat sataa mannaa ja välillä tulee heinäsirkkoja ja käärmeitä. Tosin maallinen esivalta ei yleensä jakanut mannaa. Tässä suhteessa viimeiset neljä vuotta olivat olleet poikkeuksellisia. Eikä Kalle ollut unohtanut viikoittain kiittää vaikkei käynytkään kirkossa.

– Kiitos rakas esivalta kieltolaista. Jatkukoon se vielä pitkään.

Taivaallisen ja maallisen esivallan välillä on se ero, että maallista esivaltaa voi petkuttaa, mutta taivaallista ei. Kalle oli mestari petkuttamaan. Kun poliisit huhupuheiden perusteella tulivat häneen taloonsa viinaa etsimään, oli hänellä valmis suunnitelma. Puhepuolen sai hoitaa hänen vaimonsa Meela, joka tunnetusti oli taas mestari tässä hommassa. Itse hän istuisi äänettömänä pirtin penkillä näytelmää seuraten.

– Päivää taloon.

– Kas itse Inspektööri, päivää päivää. Peremmälle. Saakos olla kahvia?

– Ei tässä kahville ole tultu. Salakuljetettuja viinoja tultiin takavarikoimaan.

– No sitten väärään taloon tulitte. Ei täällä viinaksia ole.

– Vai ei. Onkos täällä kellaria?

– Tottahan toki meillä kellari on. Mutta siellä on vain hilloja.

– Saakos niitä hilloja kuitenkin mennä katsomaan.

– Totta kai. Tätä kautta herra Inspektööri.

Tutkivat poliisit kellarin tarkasti, mutta eivät mitään viinoja löydä koska ne ovat piilokellarissa salaoven takana, jonka edessä on iso hylly täynnä hillopurkkeja. Lähtevät pois tyhjin toimin.

– Mihinkäs sitä nyt sellaisella kiireellä. Saako olla hilloa mukaan kotiväelle? Laitetaanko vadelmaa vai omenahilloa?

Seuraavan kerran oli esivaltaa kiittäminen kun sodan jälkeen annettiin avustuksia laivojen rakentamiseen. Kalle tarttui taas tilaisuuteen aivan laillisesti tällä kertaa. Päätti rakentaa laivan. Malliksi saatiin vanhan jaalan kaarilankku. Sen mukaan alettiin jaalaa nikkaroimaan kotipihan rannalla yhtä aikaa kevään edistymisen kanssa.

Kaarilankkujen käyristämiseen valmistettiin pitkä putkilaatikko, jonka pohja oli peltiä. Laatikko täytettiin puoliksi vedellä ja tuli pantiin alle. Höylätyt kaarilankut työnnettiin laatikon läpi, jossa ne kuumassa höyryssä pehmenivät. Neljä miestä sitten juoksujalkaa kiikutti lankun kymmenen metrin päähän venetyömaalle, ettei se olisi ennenaikaisesti jäähtynyt. Sitten lankku nopeasti taivutettiin oikeaan muotoon ja naulattiin kiinni.

Näin vähitellen valmistui vene loppukesään mennessä, jolloin tapahtui juhlallinen vesillelasku. Koko kylän väki oli paikalla. Laivan kastamiseen Kallella oli vielä jäljellä salakuljetettua pirtua. Sitä käytettiin sekä talkooväkeen että laivaan. Perinteellisin menoin kolautti Kallen ja Meelin mökin kesäasukkaiden teini-ikäinen tytär Margareta pullon aluksen kylkeen, joka kasteessa sai nimen Lyra. Hitaasti ja arvokkaasti alkoi jaala vieriä valtavien mäntytukkien päällä kohti rantaa. Kymmen metrin päässä rannasta tuli äkkipysähdys.

– Mäntysuopaa paljon ja äkkiä, huusi Kalle.

Meeli lähti kiireesti hakemaan Mäntysuopaa saunasta. Lähitalojen eukot toivat lisää kotoaan. Kalle nouti viimeisetkin viinat salakellarista. Tähän asti pirtua oli riittänyt omaan käyttöön. Nyt voideltiin tukit paksulti mäntysuovalla ja talkooväki viinalla. Eipä aikaakaan kun kahdenkymmenen miehen vetämänä Lyra solahti rantaveteen liukkaita tukkeja myöten kaikkien hurratessa.

Näin alkoi kaksimastoisen jaalan kunniakas taival. Neljännes vuosisataa se seilasi kuljettaen aluksi puutavaraa ja halkoja aina Tukholmaan asti ja loppuvuosina hiekkaa Helsingin rakentamisen tarpeisiin. Kun kaupungin kasvu vain kiihtyi rakennutti Kalle isomman aluksen raudasta. Se maalattiin tulipunaiseksi ja sai nimen Greta ja on vienyt hiekkaa pääkaupungin ahneeseen kitaan jo neljänkymmenen vuoden ajan kapteeninaan Kallen vävypoika.

Lyra myytiin Karibian merelle, jossa se sai raakaprikin ja näytteli menestyksellisesti pääosaa orjalaivana maineikkaassa televisiosarjassa Roots maailman kaikkien tv-ruutujen merillä. Meilläkin sarja oli hyvin suosittu ja gambialaisen Kunta Kinten tarinaa seurattiin innokkaasti. Sipoossa rakennetun Lyran seilaus tulee jatkumaan uusintoina vuosikausien ajan aavelaivana paljon sen jälkeenkin kun rautalaiva Greta on jo romutettu Bangladeshissa. Ja kaikki on ainoastaan kieltolain ansiota. Sillä ilman salakuljetettua viinavarastoa Lyraa ei ehkä koskaan olisi saatu kiskotuksi mereen saakka.

MIETE 65
PARASTA ENNEN
OVAT
SUOMEN VUODENAJAT
NYT