BLOGI 50 25.4.2015 (TÄYDENNETTY 3.5.2015)
Tungosta Taidehallissa
Meitä oli lauantaina 25.4. aamupäivällä runsas tusina ihmisiä Taidehallin edessä odottamassa, että ovet avautuisivat suurelle yleisölle Guggenheim Helsinki Now -näyttelyyn, jossa kilpailun finalistien työt ovat esillä. Tämä kiinnostaa.
Eikös ne ovet aukea – kellohan on jo 11!
Sisällä oli jo kohta tungosta. Pällistelin näyttelyä hämmästyksen ja ihmetyksen vallassa. Kustakin finalistin työstä oli pienoismallit kaksin kappalein. Keskustan suureen pienoismalliin upotettava 1:1000 malli ja yksityiskohtaisesti näperrelty 1:200 malli pikku ihimisineen. On se sentään hyvä, että tehdään pienoismallit ennen kuin totutetaan. Mutta on suuritöisiä malleja tehty ennenkin. Helsingin kaupunkisuunnittelun historia osoittaa, että onneksi kaikki eivät toteudu. Otetaan pari esimerkkiä.
Pieni osa Eliel Saarisen valtavaa Munkkiniemi-Haaga -mallia. Arkkitehdin vaimo taiteilija Loja Saarinen kunnostautui erityisesti talojen näpertelyssä. Niissä on ikkunatkin. Tästä ei totutunut kuin pieni rivitalon pätkä Hollantilaisentiellä.
Karjalainen metsälampi (Töölönlahti) on Alvarin keskustasuunnitelmassa urbanisoitu ja Vapaudenkatu- niminen moottoritie porhaltaa suoraan keskustaan, jossa sen katteena on viuhkamainen ”kaameen laakee” Vapaudentori. Onneksi vapaus-aatetta kunnioitettiin ja oli vapaus olla toteuttamatta tätä (Finlandia-taloa lukuunottamatta).
Sekavissa tunnelmissa poistuin näyttelystä satojen kysymys- ja huutomerkkien saattelemana.
(Täydennys): Jälleen kerran sain todeta, että taidehalli on erinomainen näyttelytila. Auringonvalo tuli hienosti sisään kattoikkunoista ja elävöitti kilpailun pienoismallit. Laatikko (kattoikkunoilla tai ilman) on osoittautunut erinomaiseksi näyttelysaliksi. Kokemuksia on sadoilta vuosilta. Gehryn Guggenheim-museossakin on itse asiassa kaiken venkoilun sisällä laatikko. Pitääkö post-bilbao-huumassa etsiä väkisin jotain uutta ja aloittaa jälleen alusta? Problemattiika on vähän sama kuin tuolissa. Pitääkö nyt välttämättä uhrata aikaa täysin uusien tuolien suunnitteluun. Onhan meillä jo niitä tarpeeksi. Sitäpaitsi taidemuseoissahan ei ole tärkeintä ulkokuori vaan sisällys.
Iltapäivällä olisi vielä edessä Guggenheim-näyttelyyn liittyvä seminaari Ateneumissa.
Tungosta Ateneumissa
Onneksi olin ilmoittautunut hyvissä ajoin ennakkoon. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet Ateneumi-salissa pidettyyn Big Gang-tapahtumaan. Useille kuokkavieraille järjestyi silti ylimääräinen tuoli. Estradilla olivat Guggenheim säätiön johtaja Richard Armstrong ja maailmanmainetta saavuttaneet arkkitehdit Bjarke Ingels sekä Jeanne Gang. Viimemaninittu on Guggenheim-kilpailun jyryn jäsen. Puhetta johti Sitran pääsihteeri Pekka Timonen. Päästetään pääpuhujat irti.
Jeanne Gang, Chicago
Bjarke Ingels, Køpenhavn, New York
Yleisö oli haltioissaan kun maestrot esittelivät töitään. Ja syystä! Sanottakoon Helsingin Gugenheim -projektista mitä tahansa niin oli kulttuuriteko saada nämä tähdet tänne puhumaan.
Kilpailuehdotukset
Jaa niin – entä sitten nämä toisen vaiheen kilpailuehdotukset. Ihan sama mikä niistä valitaan voittajaksi. Helsinkiläisenä veronmaksajana ja kaupunkirakaennustaiteen ystävänä en liputa koko hankkeen puolesta. On se vaan niin huuhaa-huijausta tämä Helsingin Guggenheim touhu.
(Täydennys): Hämmästyin sitä, etteivät toisen vaiheen kilpailuehdotukset olleet juuri kehittyneet. Nehän näyttivät edelleen arkkitehtiosaston kolmannen kurssin harjoitustöiltä. Joku totesi, että ne ovat vieläkin keskeneräisiä. En sanoisi niin. Projektien hiominen tähän vaiheeseen osoittaa, että niiden alkuperäinen idea on kehityskelvoton. Niistä ei kerta kaikkiaan ole museoksi tällä paikalla. Näyttelystä en löytänyt yhtään projektia, johon olisi voinut intohimoisesti rakastua ja joka olisi saanut ilonkyyneleet silmiin. En kadehdi palkintolautakunnan jäseniä, jotka tästä joukosta joutuvat valitsemaan voittajan. Sitä saa mitä tilaa.
Pidättäydyn kommentoimasta enempää.
Hullu arkkitehti: En näe mitään, en kuule mitään, en sano mitään
MIETE 50 ALUSSA OLI SANA SANA ON VOIMAKAS MAHTI KIELTEN VALTAMERESSÄ SILLÄ ON ALOITETU HISTORIA JA KÄÄNNETTY SEN KULKUA MONTA KERTAA VIIMEINEN SANAKIN ON JO SANOTTU USEASTI MAAILMAN KAIKISTA ASEISTA VAIN VAIKENEMINEN ON SANAA VOIMAKKAAMPI
Hullu arkkitehti 
Hyvä Hullu Arkkitehti! Itse säästin itseäni ja kävin vain lauantain seminaarissa. Sen järjesti lobbausyhtiö Miltton. Itse tulin ennen kaikkea Miss Gangin vuoksi – teinhän hänestä muutama vuosi sitten suuren haasttelun Taide & Design -lehteen ja tutustuimme silloin.
Luennoitsijat kertoivat mukaansatempaavasti omista töistään, ja Ingels onkin varsinainen arkkitehtuurin myyntitykki.
Luentoihin pujahti – Hullu Arkkitehtikin sen varmaan huomasi – oivallisesti teemoja, jotka tukevat sekä Guggenheim-hankkeen imagoa että säätiön halua toteuttaa Helsingin uusi symboli – ja maksattaa se suomalaisilla, sen lisäksi että määrittelevät itse, millainen se olisi. Helsinkiläisiltä kysymättähän sille luvattiin jo paikka ensin Katajanokalla ja seuraavaksi heti kauniin Kauppahallimme tuntumaan.
Itse pidän siitä, että järjestetään avoimia arkkitehtuuriin liittyviä luentotilaisuuksia suurelle yleisölle. Ateneumin sali oli siihen tarkoitukseen tosi pieni, mutta paikan valinta antoi Guggenheim-hankkeelle tietynlaista statusta ja ikään kuin Ateneumin hyväksynnän – ja sama ”hyväksyntä” toistui sunnuntain tilaisuudessa Arkkitehtuurimuseolla.
Sunnuntain tilaisuuden jätin kuitenkin väliin, monista syistä.
Ateneumissa sai ilmaiseksi ns. koko rahalla. Pekka Timonen mainitsi häntä ja Susanna Petterssonia kiitellessäni jotain valtion osuudesta tilaisuuden järjestelyissä. Sitä en toki tiedä, kuka kutsuvieraiden juhlaillallisen kustansi eikä se minua kiinnostakaan. Museota lobataan nyt suurella vaihteella, ja myös valovoimaiset arkkitehti-esiintyjät ovat osa kokonaisuutta.
Taidehalliin mennään sitten kaikessa rauhassa. Arkkivahti tekee Ateneumin tilaisuudesta sitten oman pienen postauksensa ihan valokuvien kanssa. Niissä esiintyy myös herra Hullu Arkkitehti itse.
Kommentii toiseen asiaan: Hullun Arkkitehdin kesämökin veranta on aivan ihana, juuri tuollaisesta Vahti pitää ja on itsekin sommitellut eräälle Saimaan saaren huvilalle yhtä ja toista, ja varmaan miettii jatkossa lisärakennelmia.
Kiitos Tarja selventävistä näkökulmista Guggenheim-touhuun ja ystävällisistä sanoistasi.
Hullu arkkitehti